Miten kehtaa kuvata ihmisiä

[esko74]

Olen juuri ostanut itelleni digijärkkärin ja minua kutkuttaisi kauhiasti mennä pieneen kyläämme kuvaamaan ihmisiä heidän joka päiväisessä ympäristössään. Mutta kun en kehtaa.
Jotenkin ajattelen, että se on ihmisten yksityisyyden loukkaamista jos kuvaan heitä kävelemässä kadulla, pelaamassa futista, kusettamassa koiraa tms.

Miten uskallan??????

[emerik]

Ostat tarpeeksi pitkän telen että rohkeus riittää tai sitten oikeasti rupeat pikku hiljaa ihan pienistä asioita kuvaamaan. Minusta enemmän on vaikeaa löytää kiinnostavaa taltioitavaa. Mutta epäilenpä että hyvin monelle katukuvaus on vaikea aihe piiri. Pitää myös muistaa että itseä kiinnostavia asioita kannattaa kuvata.

[Uusilehto]

http://194.100.88.243/petteri/pont/How_ ... treet.html

[migou]

Samaa pohtinut varmasti moni muukin.

Itse on tullut "harjoiteltua" ihmisten kuvaamista urheilukisoissa jolloin se on ns. normaalia. Helpottaa tavallaan kun löytää helpommin ne hyvät kuvakulmat jne. eikä tarvi juosta sen kohteen perään kun hyvää kuvaa ei vieläkään tullut.

Tuo ohje kuvata lyhyellä putkella on tavallaan ristiriitainen. Olisi kiva kuvata kauempaa huomaamatta ja rauhassa pitkällä putkella. Toisaalta taas selkeä oman kuvaamisen esille tuominen olisi parempi vaihtoehto jolloin kukaan kuvattavista ei varmastikaan kokisi tulleensa "salaa kuvatuksi".

Joku ammattilainen voisi valottaa omia kokemuksiaan tähän ja kertoa meille aloittelijoille mitkä tavat ovat hyväksihavaittuja. Tosiasia kuitenkin taitaa olla että valokuvaaja tulee aina olemaan mielipiteitä herättävä tekijä, liikkuipa sitten missä tahansa...

[A1]

Moikka. :)

Kuvaan itse paljon kaupungeissa, kadulla ja kahviloissa. Olen huomannut hyväksi mennä suoraan kysymään että saanko kuvata, siis sisätiloissa esim. kahvilassa. Kadulla taas, ei sitä kameraa kannata piilottaa. Pitää reilusti esillä putki katuun suunnattuna siksi kunnes se ujo perheenemäntä kantamuksineen on päässyt ohi. Jotkut ovat jopa tajunneet että olen kunnioittanut heidän "vapaata kulkuaan".
En tuota tavallaan salaa kuvaamista itse hyväksy, enkä suosittele ainakaan näinä hysteerisinä aikoina missään vähänkään "strategisimmissa" paikoissa.
Näitä tuoreita kokemuksia turvamisten kanssa on mm. Retiron metroasemalta. Kuvaamista piti vähän ensin suunnitella ja sinä aikana turvamies kerkesikin toivottamaan "hyvää päivää, herra" ja kyselemään huolestuneena että en kait minä kuvaa raiteita, kiskoja, vaihteita tai junavaunuja. En tietenkään, tarkoitus oli kuvata ja kuvasin myös aseman mainiot "seinämaalaukset". Kävin turvamiehen kanssa pitkän keskustelun, joka lauseessa minua puhuteltiin, paikallisen tavan mukaan, herraksi ja turvamiehen käytös jätti muutenkin positiivisen muiston.
Kumma juttu muuten, vaikka tuolla etelässä turvamiehillä on rautaa mukana joka sorttia niin koskaan ei ole tullut mieleen että ne jotenkin rajoittaisivat minun liikkumista tai kuvaamista, päinvastoin.

Entäs suomessa. Täällä kun rambolle tyrkätään pamppu vyön alle ja turvafiman haalari päälle niin uusi pikkuhitler on syntynyt. Kaikki on kiellettyä mikä ei ole erikseen sallittua! Mitään ei perustella. Ala äijä lätkiä vaan! Täällä ei kuvata! Ai minkä takia, no kun minä sanon niin prkl!

[rnyholm]

... ja minua kutkuttaisi kauhiasti mennä pieneen kyläämme kuvaamaan ihmisiä heidän joka päiväisessä ympäristössään. Mutta kun en kehtaa.

Mitä enemmän kuvaat sitä enemmän tottuvat kuvattavat sinun kuvaamiseen. Mitä enemmän kuvaat sitä enemmän totut itse kuvaamiseen.

[Rockford]

Ei kai siihen kehtaamiseen mitään oikotietä ole, harjoittelua vain. Se on selvä tosiasia, että kaikki eivät halua olla kuvassa tai edes tilanteessa missä voisi joutua kuvatuksi. Onneksi sen yleensä huomaa kyllä ja toisaalta niitäkin ihmisiä löytyy, jotka ovat kuvassa jopa mielellään.

Ei minusta tuo pitkän telen pois rajaus saisi olla ehdottomuus, kaikkihan riippuu halutusta lopputuloksesta. Pitkällä polttovälillä voi pelkistää taustaa aivan eri tyyliin kuin lyhyellä putkella. Lyhyellä putkella taas kuviin saa jonkinlaista läsnäolon tunnetta ja ympäristöäkin mukaan, joka sopii ihmiskuviin usein hyvin.

[grugi]

Sinne vaan muitten japanilais turistien sekaan sohimaan lasilla ei kukaan kiinnitä huomiota kun siina porukassa kuvaat, toimii ainakain täällä stadissa.

[nikohak]

Kysyy kohteliaasti luvan, tai jos kyse on tietystä tilanteesta niin ottaa reilusti kuvan. Jos kuvattava huomaa, niin hymyile ja sanoo "no kun oli niin hyvä tilanne", kertoo miksi kuvaa ja näyttää vaikka kuvan LCD:ltä. Kun ei peittele kuvaamistaan niin ihmiset päättelee että kyseessä on joku toimittaja tms. pro joilla jostain kumman systä on aina hyväksyttävä syy kuvata.

Itse ainakin vieroksuisin jos joku väijyisi mua super-telellä jostain pusikosta.

[mattioksa]

Tärkeintä on vaan esittää asiansa mahdollisimman suoraan ja ystävällisesti. Itse esittelen itseni milloin katutaiteilijaksi tai katukuvaajaksi, jonka jälkeen kysyn, että "saako teistä/sinusta ottaa valokuvan". Tuohon pätkään voi vielä vaikka sanoa, että "koska teillä on niin hieno käsilaukku" <-- noin pitää sanoa silloin, jos kohteella on vaikkapa hieno hattu. Silloin hän näyttää hatussaan luonnolliselta eikä laukkupose näy kuvassa.

Rohkeutta se aluksi vaatii ja kyllä ihmiset toisinaan ovat hieman ymmällään, mutta kun niitä kuvia alkaa olla, niin on niitä kiva katsellakin. Lisäksi tapaa paljon uusia ihmisiä - kyllä ihmisen täytyy kehdata mennä ihmiselle puhumaan.

[paanikki]

Olen juuri ostanut itelleni digijärkkärin ja minua kutkuttaisi kauhiasti mennä pieneen kyläämme kuvaamaan ihmisiä heidän joka päiväisessä ympäristössään...

Miten uskallan??????

Minullakin on ollut pitkään halu kuvata ihmisiä kaupungilla, mutta en ole kehdannut. Eilen sitten rohkaisin mieleni ja kävin keskustassa kuvaamassa.

Ihmiset kyllä huomasivat minun ottavan kuvia mutta jatkoivat pääosin matkaansa sen kummemmin häiriintymättä. (kuvasin suhteellisen läheltä D50+18-70 mm peruszoomilla, ei siis kadun toiselta puolelta pitkällä teleputkella.)

Uskon että monien kuvaamieni ihmisten mielestä olin ennemmän kiinnostunut yleisnäkymistä tai keskustan rakennuksista kuin heistä itsestään. En tähystellyt yhtä ihmistä/ryhmää montaa sekuntia etsimen läpi.

Toki muutama ihminen oli selvästi kiusaantuneen näköinen, tuolloin käänsin kohteliaasti kameran putken maata kohti.

Kysyin luvan kuvaamiseen muutamilta paikallaan istuvilta nuorilta. Ensireaktio oli torjuva mutta kun kerroin että olen valokuvausharrastaja enkä lehtikuvaaja, lupa kuvaamiseen heltisi. Muutaman kuvan sarjan lopussa varautunut ilmekin muuttui hymyksi :)

summa summarum: Ei se niin kamalaa ollut. Menen varmasti toistekin kaupungille kuvaamaan.

EDIT:
Ne kuvat... noin 60 ruutua joista parikymmentä teknisesti onnistunutta. Sisältöä on muutamassa. Eikä yhtään kuvaa johon olisin tyytyväinen. Mutta olisihan se ihme, eka kerralla...

[Rockford]

summa summarum: Ei se niin kamalaa ollut. Menen varmasti toistekin kaupungille kuvaamaan.

Yleensä oma kynnys kuvata on suurempi ongelma kuin kuvattavien kielteinen suhtautuminen.

[Jasper]

Minuakin on tuo uskaltamisen ongelma vaivannut. En ole kehdannut mennä kysymään, koska en vain ole kehdannut. Kaikista kinkkisintä on se, että ainakin minun mielestäni kuvauksellisimpia ovat hieman pikkurikollisen oloiset tai epäilyttävät henkilöt (esimerkki), jotka eivät halua välttämättä tulla kuvatuiksi.

Yksi keino mitä voi käyttää on se, että ei katso kohdetta selvästi, voi esimerkiksi muka katsoa jotain kauempana olevaa kohdetta. Ja kun kadulla kuvaamasi ihminen on kävellyt ohi ja olet jo ottanut kuvan, jatkat muka asettelua ja katsot lopputulosta vasta kun "uhri" on jo kaukana, jolloin hän ei tajua tulleensa kuvatuksi.

[nieppi]

Minuakin on tuo uskaltamisen ongelma vaivannut.

Rohkeasti vain kuvaamaan eivät ne ihmiset yleensä kovinpaljoa siitä suutu

[mattioksa]

Rohkeasti vain kuvaamaan eivät ne ihmiset yleensä kovinpaljoa siitä suutu

Jep! Yhdyn edelliseen puhujaan (öö, kirjoittajaan).

[Raparperi]

Rohkeasti vain kuvaamaan eivät ne ihmiset yleensä kovinpaljoa siitä suutu

Ei kai tuo vaan ole Varkauden Mekaanisen musiikin museon hieman omaperäinen isäntä? :D

[nieppi]

Ei kai tuo vaan ole Varkauden Mekaanisen musiikin museon hieman omaperäinen isäntä? :D

Juu hänhän siinä. Eikä oikeesti ollut vihanen ensinkään, sillä suostui pyynnöstä herisyttämään nyrkkiä uudelleen kun ensin tarkensin kömpelösti silmään enkä nyrkkiin ;-)

[Raparperi]

Ei kai tuo vaan ole Varkauden Mekaanisen musiikin museon hieman omaperäinen isäntä? :D

Juu hänhän siinä. Eikä oikeesti ollut vihanen ensinkään, sillä suostui pyynnöstä herisyttämään nyrkkiä uudelleen kun ensin tarkensin kömpelösti silmään enkä nyrkkiin ;-)

Muistan kun joskus muinoin isukki käytti minua tuolla museossa (Kuopion vieressä kun asuttiin niin ei ollut kovinkaan pitkä matka) ja tuo setä oli oikeasti pelottava :-P Ainakin sellaisen (alle) ala-asteikäisen naperon silmin...huusi, selitti ja huitoi ja kaikenlaiset mölyävät koneet pauhas ympärillä :-D