Kiitos kommenteista!
Kaksijakoinen on munkin mieli kuvien toimivuudesta. Taivaallista valoa (kutsuvat auringoksi) tilanteeseen ei voinut kuin rukoilla, eikä sekään olis auttanut, sen verran tuhnuisen räntäsateinen harmaa helmikuinen loppuiltapäivä oli. Käsittelyssähän valonsäteitä voisi tietty lisäillä...
Molemmissa on paljon hyvää. Ensimmäisessä kuvassa lumipeitteinen kuusi toimii hyvänä kehyksenä oikealla, toinen on levollisempi, yksinkertaisempi ja selkeämpi.
Rajauksesta - saattaisin itse olla taipuvainen rajaamaan taivaan ja horisontin pois. Kuvat toimivat näinkin, mutta yläosan pois rajaaminen teki omaan silmääni kuvista intiimimpiä, kohdensi katsetta ristiin ja lumen ja kallion graafisuuteen. Kuvista tuli mielestäni introspektiivisempia. Tämä on tietenkin makuasia.