Syksyn värejä

[Kryptos]

Hvitträskin villiviinit(?) ja muut kukat hohtivat kauniisti laskevan syysauringon valossa, ja parveke maalautui kullankeltaisen hohteeseen, jota varjot rytmittivät.


Autumn Colours at Hvitträsk by Mika Latokartano, on Flickr

Jatkoksi saa halutessaan laittaa omia teemaan sopivia kuviaan.

[hassel]

Nyt on turboruuvia sävyjen osalta käännetty kaakkoon photarissa urakalla ja kerrankin se toimii.
Ilman tuota ikkunaa joka tuo ulottuvuutta, kuva olisi ollut fiasko.
Kaikki kuvan osat kohdillaan sommittelua myöten, joten voi nauttia kuvan katselemisesta.
150€ Caymansaarten tilille siirtänet?

[Kryptos]

Yhtiömme kiittää - suoraan 90 astetta sivulta tullutta valoa ja polaan maksimia on taas kiittäminen suurimmasta osasta sävykirjoa. Saturaationappiin en koskenut, mutta kontrastisäädöt rajatuilla luminanssialueilla Normal-blendillä saattavat nostavat sitä aina vähän. (Edit: tottakai Lightroomin kontrastikäyrä teki saman. Näiden yhteisvaikutusta.) Kun tunnelma oli paikan päälläkin lämpimän värikäs, päätin antaa olla näin.

(Tilinumerosi lienee pysynyt ennallaan?)

[Matti_JH]

On kyllä ensinäkemältä melkoinen saturaatiopommi, mutta hetken katseltuani huomasin että kuvassahan on kyllä ideaa. Kukat vievät kiertäen katseen tuohon hienon monikerroksiseen heijastukseen. Nätti kuva. Jotenkin nostalginen.

[tyy]

Kaunis kuva. Kyllä joskus saa turboakin käyttää.

[Maffer]

Kuvasta sais kertaheittoa mystisemmän mikäli rajais keltaisen osan pelkästään köynnöksillä.

[Kryptos]

Toimisi kyllä, vieläpä oikein hyvin. Olisi voinut ottaa oivaltaessaan tiukemmalla rajauksella toisen kuvan, niin ei tarvitsisi heitellä pikkelsejä roskikseen jälkikäteen croppailemalla.

Edit:

Toimisihan se, ainakin omasta mielestäni. Halusin kuitenkin jättää oikean alareunan kivimuuria palan näkyviin, ja alas laskevan villiviinin kokonaisena.

Kiitos kommenteista!


Autumn Colours at Hvitträsk (Tighter crop) by Mika Latokartano, on Flickr

[emerik]

Mukava värimaailma kyllä ensimmäisessä kuvassa eli toimii.

[hassel]

Nyt ne tulloo sankoin joukoin ja vie meiän Nikonistien värit, valot ja kuvat..
Äkkiä rajalalle Suomen Nikonistit puolustamaan jaloa aatettamme.

[Känön]

No hitto, juuri 200mm tötteröön hommasin pyöröpolan syksyn värejä varten...ja tässähän väriä riittää kirkolta kotio. Hjyva.

[moonshine]

Ekassa liikaa tavaraa, jättää sekavan fiiliksen. Teknisesti toi valkonen mötikkä (puhkipalanut seinä?) näyttää aika karseelta. Mielenkiintoisen oloinen hetki ja paikka, mutta huono optiikkavalinta sen ikuistamiseen (50, 90 mm?).

Kakkonen on tosiaan askel selkeesti parempaan suuntaan, mutta rajaamalla jälkeenpäin kompositio ei voi olla kovin vahva. Ehdottomasti rajaisin pois oikealta leikkautuvat kukat, jotka heikentävät kuvaa entisestään.

Käsittelykään ei mielestäni toimi kovin hyvin. Oma tulkinta hetkestä on rauhallinen ja heleä, mitä käsittely vie väärään suuntaan.

[Kryptos]

Tarkoitatko sitä ekan tolpan vasemmassa juuressa olevaa vaaleaa aluetta? Taustan taivas pilkottaa. Se häiritsee minuakin, mutta olisi pitänyt hoitaa sommittelussa pois, enkä huomannut.

Pidän itse tästä laajemmasta kuvasta enemmän. Minun silmääni se ei ole sekava - tai ovathan köynökset tavallaan sekavia.

Rajatumpi kuva toimisi jos se olisi niin rajattu kuvatessa. Nyt se on vain konsepti Mafferin kommentin pohjalta. Paikan päällä rajattuna se olisi varmasti rajattu toisin. Halusin kuvaan kuitenkin enemmän tunnistettavaa Hvitträskiä, seinää ja perustaa, ja köynöksen ja krassit.

Kiitokset kritiikistä.

[Rockford]

Maalauksellinen kuva. Eilen tykkäsin enemmän rajatusta versiosta, mutta nyt taas alkuperäinen näyttää paremmalta. Korkea saturaatio tosiaan tekee kuvasta tavallaan rauhattoman kuten moonshine sanoi.

[mremonen]

Kyllä tämä mulle toimii. Nupit-kaakossa -tyyli sopii tällaiseen.

Itse kokeilisin neliörajausta, niin että alaosan kukat jää pois :) Mutta kuvaaja rajaa kuvan.

Jos ei muuta, niin ainakin keskustelua tuntuu syntyvän, mikä sinänsä on aina hyvästä.

[Kryptos]

Jos ei muuta, niin ainakin keskustelua tuntuu syntyvän, mikä sinänsä on aina hyvästä.

Aivan ehdottomasti. Kiitokset kaikille kommentoijille.

On todella hienoa, että kommentteja yleensä tulee. Olen aiemminkin sanonut, etten aina ole samaa mieltä kritiikin kanssa, mutta en koskaan sivuuta sitä merkityksettömänä. Mietin aina kuvaa sen pohjalta uudestaan. Monesti kuitenkin olen samaa mieltä, ja se ohjaa kehitystä. Toisinaan taas kyseessä on mieltymys, joka vain on erilainen kuin omani. Mieltymyksiäkin on arvokasta kuunnella ja arvioida.

Tässäkin kokeilin kommenttien valossa laskea lopullisessa kuvassa saturaatiota Lightroomissa -10 pykälää. Se toimii oikein hyvin, mutta pidän silti alkuperäisestä. Pidän rohkeista väreistä, ainakin tiettyyn rajaan asti ja tietyissä tapauksissa, vaikken erityisen tietoisesti käsittelekään kuviani sellaisiksi. Tässäkään saturaatiota ei ole yhdessäkään vaiheessa suoraan lisätty, ts. saturaatiosäätöä nostamalla, vaikka kontrastin nostaminen tietenkin nostaa sitä myös.

[Kryptos]

Kirjoitin tämän eräälle toiselle foorumille tästä samasta aiheesta, mutta ajattelin jakaa sen täälläkin, koska se liittyy aiheeseen ja olen muutenkin jo pitkään tuuminut tätä asiaa.

Pitkähkö sepustus, mutta senhän voi jättää lukematta.

--

Saturaatio, värikylläisyys, ylikorostuneet värit, "karkki" - niinkuin tavataan sanoa - on tietenkin asia, joka jakaa mielipiteitä. Mikä on sopiva värikylläisyys? Mikä on liikaa? Kuvaaja tekee tietysti valinnan, mutta yleisönkään mielipide ei ole yhdentekevä. Jos olisi, miksi edes jakaisi kuviaan? Voitanee olettaa, että kuvan jakaessaan toivoisi yleisönkin pitävän kuvasta, ja tällöin arvioitavaksi tulee omien ja yleisön preferenssien yhteensovittaminen tavalla, joka ei ole taiteellinen kompromissi. Tämä voikin olla vaikeaa. Ammatikseen kuvaava joutuu ratkaisemaan tämän kiireellisemmin. Amatöörillä asia on filosofisempaa pohdintaa.

Voi olla niinkin, että kuvaaja ei hae yleisönsä hyväksyntää millään tasolla, vaan haluaa vain ravistella ja herätellä, ehkä omasta näkökulmastaan opettaa, "valaista", auttaa yleisöä näkemään jotakin, mitä kuvaaja kenties kokee se ei vielä näe.

En tietenkään omissa kuvissani pyri mihinkään tällaiseen.

Kun katson lyhyttä retrospektiiviä omista kuvistani, ne ovat huomattavan värikylläisiä. Joukkoon mahtuu joitakin mustavalkoisiakin. Olen miettinyt miksi näin on. Osa vastauksesta on yksinkertainen: pidän väreistä, jopa julkeista, rohkeista väreistä ja värikylläisyydestä. Mutta omaan makuunikin monet kuvat ovat liian värikylläisiä, liian saturoituneita, tai väreiltään jotenkin epätasapainoisia. Missä ero sitten on?

Osittain kenties siinä, että pyrin kuvissani vangitsemaan jonkin tunnelman, minkä paikassa ja tilanteessa kuvaa ottaessani koin. Tunnelma ei aina vastaa sitä, mitä tosiasiallisesti näin, eikä autenttista representaatiota tietenkään ole edes olemassa. Ehkä kuvan viemisellä askeleen todellisen toiselle puolelle pyrin kompensoimaan sitä kontekstin ja koetun hetken puutetta mikä katsojalla, joka ei ollut paikalla, väistämättä on. Tämäkin on ongelmallista, enkä tietoisesti mielestäni toimikaan näin. Vai toiminko?

Osittain, todennäköisesti suureltakin osin, jonkinlaisen tyylillisen - ja käytän termiä kohdallani sen väljimmissä määreissä - valinnan syy lienee kuitenkin kokemattomuus ja esteettinen hiotumattomuus. Kuin viineissä, joissa viineihin syvemmin perehtymätön henkilö usein pitää viineistä jotka ovat runsaampia, täyteläisempiä, makeampia, voimakkaampia kaikin tavoin, kun taas kokeneemmat löytävät ne ilahduttavimmat viinit niistä, joissa elementit eivät ole niin päällekäyvän itsestäänselviä, vaan hillitympiä, kaunissa tasapainossa, vaiheittain löydettävissä. Olen melko varma, että näin tulee käymään valokuvienikin osalta, kun kokemusta karttuu.

Tai sitten tyyli säilyy, mutta hioutuu. Mielenkiintoista nähdä, mutta olen joka tapauksessa hyvin tietoinen kuvieni epätasaisuudesta. Siksi kaikki nämä kommentit ovat niin hyödyllisiä. Vaikkei kritiikki heti johtaisikaan ilmaisun muuttumiseen, se aina - aina - saa minut miettimään kuviani uudelleen. Arvioimaan, miten voisin tehdä toisin, ja paremmin.

Tämä kuva oli värien osalta enemmän tietoinen valinta, kuin ehkä jotkut muut kuvani ovat olleet. Värit olivat paikan päällä jo sykähdyttävät, ja laskevan auringon kultainen valo sai villiviinin lehdet hehkumaan ja välkehtimään. Valo ja varjo tuolla aukon rajaamalla parvekkella tai terassilla oli maaginen, rytmittyi kiehtovasti tolppiin ja puiden lehdet loivat kauniita varjoja seinälle. Hetki oli kaunis. Valo tuli suoraan vasemmalta, ja tiesin että pyöröpolarisaattori kaivaisi esiin kaikesta tuosta lähes epätodelliset värit ja sävyt. Niin kävikin.

Otin kaksi valotusta. Ensimmäisen, jossa valotin parven ja köynösten mukaan. Magic Lanternin raakahistogrammin mukaan valotin ns. oikealle (ETTR). Taivaalla oli sineä, mutta sen sävy vaati -2EV toisen valotuksen, jolla sain sen vangittua haluamallani tavalla. Tein Lightroomissa perussäädöt. Valotukseen ei tarvinnut koskea, mutta nostin kontrastia selvästi, ja käytin vielä Tone Curvessa Medium Contrastia. Tämä nostaa jo värien saturaatiota, vaikka muita saturaatiosäätöjä en tehnyt Lightroomissa, enkä Photoshopissa. Palautin huippuvaloja ja avasin hieman varjoja. Valkoinen ja musta piste kohdilleen. Esiterävöinti maskaten. Sitten molemmat kuvat Photoshoppiin.

Photoshopissa toin vasemman ylänurkan taivaan sinen kuvaan -2EV valotuksesta. Maskin rakensin Selective Color valinnalla, ja se toimi täydellisesti. Luminositeettimaskien avulla tein kolme Curves säätöä valitsemilleni vaaleille, keski- ja tummille tonaalisuusalueille, ja säädin kunkin alueen kontrastia hieman, jotta kuva saisi ryhtiä. Blend-moodi oli Normaali. Tein dodge-tason ja hieman korostin villiviinin ja krassin tiettyjä kohtia niin, että ne nousisivat hieman paremmin muusta köynöksestä esiin ja johdattaisivat katsetta kiertäen etualalta vihreää jiljaa pitkin ikkunaan, ja terassille. Tein kaksi tonal clarity säätöä; tummille ja keskisävyille. Nämä auttoivat erottelemaan köynöksen lehtiä toisistaan, koska villiviini oli aika tiivistä ja tasaista tekstuuria, yksityiskohtien hukkuessa kasvustoon. Tämän jälkeen tein ovaalin radiaalivalinnan, jonka asetin vinottain peittämään sekä ikkunan, että jatkumaan alavasemmalle kohti ikkunaa kohti meneviä krasseja. Maskille reilu feathering, ja kirkkautta ylös 9 pykälää, kontrastia 10. Tällä halusin korostaa hieman ikkunaa ja nostaa seinille piirtyviä varjoja paremmin esiin. Toinen Brightness/Contrast taso, jolle kopioin edellisen maskin invertoituna. Tällä laskin ympäristön kirkkautta hieman, rakentaen pehmeää vinjettiä. Tein vielä yhden Brightness/Contrast tason, jolla nostin koko kuvan kirkkautta ja kontrastia hieman, koska mielestäni kuva jäi hieman tummaksi. Säädön olisi voinut tehdä menemällä takaisin aiemmin tehtyihin tasoihin, mutta tämä oli yksinkertainen hallita. Viimeinen taso oli merge visible ja maltillinen Smart Sharpen, jonka pyrin pitämään tuskin havaittavana, koska tiesin Flickrin terävöittävän galleriassa kuvaa edelleen.

Kontrastien säätäminen tietenkin nosti vaiheittain saturaatiota, muttei lopulta niin paljon kuin olisin kuvitellut. Säätöni olivat kuitenkin hyvin maltilliset. Kokeilin jälkeenpäin vaihtaa kontrastisäätötasojen blend-moodin Luminosity:ksi, mutta se ei saanut aikaan silmin havaittavaa muutosta.

Tällainen vääntely tällä kertaa! Ajattelin avata vähän prosessiakin, ties vaikka jotakin kaltaistani räpeltäjää se voisi kiinnostaa. Luminositeettimaskien kanssa apuvoimia tarjoaa Tony Kuyperin TK-Panel V4. Kullan arvoinen, mielestäni.

[moonshine]

Monesti tulee jätettyä kommentoimatta, kun tietää, ettei vaan saa sanotuksi sitä mitä haluaisi sanoa. Kun ei ole kyse siitä, mitä kirjoittaa, vaan miten toinen tekstin tulkitsee.

Jos on päivänselvää, että itse näkee sommittelun hyvin eri tavalla, taitaa olla aika mahdotonta sitä lähteä avaamaan. Se on niin kokonaisvaltainen juttu.

Mielenkiintoista on, että maagisella valolla ja hifistelysäädöillä lopputulos on toi. Uskoisin, että kertaa ketju petti aika nopeesti heti sen valon jälkeen... back to basics

Karrikoiden: nopeella vilkasulla kuva vois olla ihan hyvin otettu iphonella ja siihen lätkästy joku kiva popart-filtteri.

Tuntuu tympeeltä olla pelkästään negatiivinen. Joten vaikka tän katsojan odotukset kuvan suhteen ei täyty, plussaa hemmetin hyvästä reflektoinnista.

Seuraavalla kerralla sitten enemmän sitä maagista valoa ja vähemmän muovisuutta. :)

Rohkea mutta ei alleviivaava ilmaisu ei oo helppo juttu. Varsinkin laajakulmalla, kun valoisuuserot rikkoo niin helposti kuvan.

[Experte]

Tällä foorumilla kaikki kuvat, paitsi ehkä mustavalkoiset saavat joltain karkki- tai ylisaturaatio leiman. Ei värikylläisyys kaikkeen toimi, mutta jos kuvattavassa kohteessa värejä on, niin miksipä niitä peittelemään. Filmiaikana maisemakuvaajat pitivät nimenomaan Fuji Velviasta, koska se korosti useita värejä, eikä mitenkään luonnollisella tavalla. Lopputulos oli silti usein hieno.

Toki jos jonkin värikanavan korostaa puhki, on kyse teknisesti epäonnistuneesta jälkikäsittelystä. Tämän ketjun kuva oli nimenomaan väreiltään hieno, koska monipuoliset värit nähtävästi ovat kuvan idea.