Istuin kesäpaikalla nauttimasta harvinaisen kesäisestä kesäpäivästä. Ympärillä pörräsi paljon sudenkorentoja, kuten aina johonkin aikaan kesästä tuntuu olevan. Nyt niitä on kaikkialla. Laitoin Canonin EF100mm f/2.8L Macro IS USM:n kanuunaan ja siinä istuessani yritin käsivaralta kuvata näitä nopeasti liikkuvia veijareita. Ei ole helppoa. Tähän pitää oikeasti paneutua. No, kesäpäivän kuvina kuitenkin nämä.
Terävyysalueen hallinta on haastavaa. Olisin halunnut korennosta enemmän teräväksi, mutta halusin maksimoida yksityiskohdat ja kuvasin ISO 100. Valon maksimoimiseksi f/4, ja kun kuvausetäisyys oli muutamia kymmeniä senttejä niin syväterävyysalue jäi käytännössä pariin kolmeen milliin, 100 millin objektiivilla. Tätä pitää harjoitella. Rengassalamakaan ei olisi turhanpäiväinen.
Kiitoksia kannustuksesta, näin se etenee. Tämäkin on kiehtova valokuvauksen laji. Mukava löytää vaihtelua maisemiin ja ultralaajiksiin, ja oppia eri polttovälien ilmaisumahdollisuuksia.
Nämä olivat ensimmäiset ötökät jotka kehtasi laittaa edes esille, moonshinenkin esiin nostamista ongelmista huolimatta. Ykkösessä pidin ötökän lisäksi taustan männyn neulastupsujen piirtymisestä kauniisti kahdeksi vihreäksi viuhkaksi. Tällä lasilla on muutenkin nätti bokeh, siltä vaikuttaa.