Kuljen paljon metsissä mutta en kuvaa (enkä varmaan tule kuvaamaan) eläimiä mitekään päämäärätietoisesti, joten se tuo omat rajoituksensa.
Dilemma syntyy tästä: Pian esimerkiksi rusakoiden keväiset tappelut ovat taas edessä, mutta usein joutuu jäämään kauaksi. Tarvitaan pituutta.
Kauriita näkee, mutta nekin ovat aukeilla. Taas tarvitaan pituutta.
Satunnaisesti kohtaa rusakoita ja metsäjäniksiä muuallakin, silloin tarvitaan nopeaa tarkennusta ja helppoa kädessä pidettävyyttä.
Sitten on vielä muut pienet nisäkkäät joita kohtaa.
Polttovälin arvioiminen on kovasti vaikeaa. Kauan sitten minulla oli 300:n saakka yltävä zoom, mutta pitkässä päässä jälki oli.. Sanoisiko suoraan, että aika heikkoa eikä siitä ollut kuin maksimissaan 200mm saakka käytettäväksi.
Ajatuksissa on pyörinyt
- EF 300/4 IS (ehkä 1.4x kanssa). Sopisi pikkuisemmille otuksille ja metsässä kohtaamisille. Mutta aukeat paikat... Ei taida riittää.
- EF 400/5.6. 1.4x:n kanssa pituuttakin tulisi. Mutta tekeekö tällä mitään nopeissa kohtaamisissa? Pahimmillaan ei olisi edes yksijalkaa vaan käsivaralta pitäisi yrittää roiskaista.
- EF 100-400 IS. Molempien kompromissi?
- Mustana hevosena Tamron 150-600. Ääripäässä pimeä eikä välttämättä terävintä kärkeä. Kuitenkin ulottuvuutta eniten. Peltoaukeilla kovakin juttu, mutta mitenkäs sitten kun metsässä nousee jänö yhtäkkiä puskasta seisomaan?