Mitä kuvaisin?

[Estelle]

Uusin kamerakalustoa ja into kuvaamiseen on kova. Nyt vaan jotenkin tuntuu, ettei keksi mitä kuvata.

Lasten harrastusta olen kuvaillut paljon ja kuvaan jatkossakin, mutta ei niitä samanlaisia tilanteita jaksa kerrasta toiseen ikuistaa. Eikä joka päivä ole mahdollisuuttakaan.

Perheen koirat, lapset ja sukulaiset on jo "käytetty". Näitä koira istuu, koira makaa, koira juoksee kuvia on riittämiin.

Mietin, jos kehittelisin itselleni jonkun teeman esim. kotikaupunki tai muu sellainen, joka antaisi sitten aiheen etsiä kuvauspaikkoja ja ottaa kuvia.

Mitä te muut kuvaatte? Tuleeko koskaan olo, että "näitä samanlaisia kuvia on jo sata"?

Teknistä suoritusta voi aina hioa, mutta sekin olisi mielekkäämpää jos kuvaamisella olisi joku muukin tarkoitus.

Senkin huomaan, että harrastuksen laajentuessa sitä kaipaisi myös yleisöä kuvilleen. Itselleen ei ole enää niin motivoivaa ottaa kuvia. Mutta kun harrastajakuvaajia on joka nurkalla, niin ei ketään kiinnosta enää edes ilmaiset "terävät kuvat". Facebookit, blogit ja Instagramit notkuu kuvia. Ennen sukulaiset ja kaverit ilahtuivat kun saivat "kunnon kuvia", nyt jokainen saa puhelimella räpsäystyä tilanteista sen itselleen riittävän hyvän kuvan.

Ammattilaiset on sitten erikseen.

[Matti_JH]

Mieti, mikä sai sinut aloittamaan kuvausharrastuksen. Hae se kipinä ja ne fiilikset ja sitten pyri ottamaan sellaisia kuvia jotka herättävät näitä tuntemuksia.

Mitä te muut kuvaatte? Tuleeko koskaan olo, että "näitä samanlaisia kuvia on jo sata"?

Itse olen fiksautunut hämärään ja pimeään. Tämä kumpuaa nuoruudesta ja lapsuudesta jolloin tuli liikuttua paljon metsissä ja muualla luonnossa hämärän aikaan (kalastus, hiihto, melonta, tähtitiede...) ja nähtyä monenlaista upeaa, ihmeellistä ja merkillistä. Nuorena mielikuvitus lensi ja usein tulikin keijut, peikot ja metsänhenget mieleen. Myöhemmin löysin H. P. Lovecraftin ym ja huomasin, että nämä tekstit saivat aikaan samanlaisia tunteita kuin mitä iltahämärän suo tai syksyn pilkkopimeät tähtiyöt saivat aikaan.

Tätä jotakin, mitä ei voi oikein sanoiksi pukea, yritän saada talletettua kuviini. Joskus se onnistuu, usein taas ei
niin hyvin. Mutta yhtä kaikki, tuo jokin tunne jostakin mitä ei näe mutta sen voi tuntea on minulla se eteenpäin vievä voima.

Kyllä, aina silloin tällöin tulee olo, että ei kiinnosta. Sitten pidän paussia. Elämää on vielä paljon edessä ja ne parhaat kuvat odottamassa. Eli hetkelliset motivaation laskut eivät huoleta :)

And here are trees and I know their gnarled surface, water and I feel its taste. These scents of grass and stars at night, certain evenings when the heart relaxes‑how shall I negate this world whose power and strength I feel? yet all the knowledge on earth will give me nothing to assure me that me that this world is mine. You describe it to me and you teach me to classify it. You enumerate its laws and in my thirst for knowledge I admit that they are true. You take apart its mechanism and my hope increases . . . . But you tell me of an invisible planetary system in which the planets gravitate around a nucleus. You explain this world to me with an image. I realize then that you have been reduced to poetry: I shall never know . . . . That science that was to teach me everything ends up in hypothesis, that lucidity founders in a metaphor, that uncertainty is resolved in a work of art. What need had I of so many efforts? The soft line of these hills and the hand of evening on this troubled heart teach me much more.

[TiRy]

Ala kuvaamaan tapahtumia. Häitä, hautajaisia, keikkoja, ristiäisiä, kissanristiäisiä yms.

Jokaisesta varmasti löytyy ne palkatut veljen serkun kaimat ottamassa kuvia markettijärkkärillä ja automaattimoodi päällä, mutta perehdy sinä siihen genreen syvällisemmin ja ota kuvat sen mukaan. Kun osaat tilaisuuden kaavan, voit liikkua hakeaksesi sen kuvakulman, mitä muut eivät penkkirivillä näpsiessään ei saa.

On aina yhtä mukava loksauttaa leuat, kun on ottanut ns. kunnon kuvat. Sillon kyllä sitä arvostusta saa ja sinua aletaan pitää sukulais-/kaveripiirissäsi "ammattimaisempana" kuvaajana.

Odota vaikka, että jollain ystävälläsi on häät ja pyydä saada ottaa heistä kuvia veloituksetta. Häihin yleensä palkataan kuvaaja, jonka tehtävä on kuvat hoitaa, mutta yksi ihminen ei joka paikkaan samaan aikaan repeä. Seuraa kuvaajaa ja ota kuva eri laidalta kuin hän ja kenties eri polttovälillä/eri kuvakulmasta. Kun olet opetellut hommasi, kuvien joukossa tulee takuuvarmasti olemaan kuvia tilanteista, jotka peittoavat palkatun kuvaajan kuvat. Näin kasvatat arvostusta ja tulet jatkossa mahdollisesti kutsutuksi kuvaamaan häävieraiden tai häävieraiden tuttujen häitä.

[Matti_JH]

Odota vaikka, että jollain ystävälläsi on häät ja pyydä saada ottaa heistä kuvia veloituksetta.... Näin kasvatat arvostusta ja tulet jatkossa mahdollisesti kutsutuksi kuvaamaan häävieraiden tai häävieraiden tuttujen häitä

.. Yhä veloituksetta.

[TiRy]

Odota vaikka, että jollain ystävälläsi on häät ja pyydä saada ottaa heistä kuvia veloituksetta.... Näin kasvatat arvostusta ja tulet jatkossa mahdollisesti kutsutuksi kuvaamaan häävieraiden tai häävieraiden tuttujen häitä

.. Yhä veloituksetta.

Eipä edes välttämättä. Mutta tässä ei nyt puhuttu liikeideasta tai työnteon aloittamisesta vaan harrastuksesta.

Minun mielestä on välillä ollut ihan kiva käydä häissä (kavereiden) kuvaamassa vaikka sitten ilmaiseksikin. Tällöin saan tehdä juuri siten, kuin itse haluan. Saan myös mielihyvää kun kuvat kelpaavat ihmisille ja niitä kehutaan. Saan myös sosiaalisen median kautta näkyvyyttä ja tätä kautta arvostusta harrastukselleni.

[Hannu KH]

Kuva päivässä.
Itse olen kolmena vuonna ottanut 1 kuvan päivässä ja laittanut sen kuvat.fi sivulle.
Sillä voi olla joku teema, tai vain yksinkertaisesti joku päivän aikana tapahtunut juttu. Voihan sen laittaa jollekkin muulle sivustolle, tai vain tietokoneen kansioon.
Aika kehittävä juttu saada kuvista mahdollisimman monipuolisia ja erilaisia.

Kun vuoden putki on takana, niin on hyvä pitää vähän taukoa, saattaa olla yllättävän rankkaa....

[onninpoika]

Uusin kamerakalustoa ja into kuvaamiseen on kova. Nyt vaan jotenkin tuntuu, ettei keksi mitä kuvata.

........................
.........
.....

Mitä te muut kuvaatte? Tuleeko koskaan olo, että "näitä samanlaisia kuvia on jo sata"?

Tuttu tilanne. Kesällä riittää kuvattavaa mutta se on niin lyhyt.

Muksujen kasvaessa harrastukset vaihtuvat ja joskus huomaa olevansa jonkun seuran roudari ja kuskaa muksuja matsista harkkoihin ja takaisin. Jos muksut alkavat harrastamaan jotain urheilua jossain seurassa, niin siihen loppuu kuvauskohteiden etsiminen. Kuvattavaa riittää. Samoin oman tai tutun seuran tai joukkueen kanssa löytyy kuvauskohteita. Seurat ja urheilijat ovat kovasti kiitollisia kun joku uhraa aikaansa heidän kuvaamiseen.

Urheilukuvausta voi harrastaa ilman omien muksujen mukanaoloakin.
Jalkapalloa en ole koskaan kuvannut mutta sen luulisi olevan herrasmiehen hommaa. Kesällä ulkona ja talvella hallissa. Jääkiekko on vaativa kuvattava ja sen kanssa tekemistä riittää. Kaukalon laidalla tuppaa kuitenkin olemaan aina kylmä. Koripallo on kuningaslaji ja naisten koripallo kuningaslaji jossa kaunista katsottavaa. Koriskuvaaminen on myös siisti sisätyö.
Erilaiset tanssijutut olisivat myös hienoja ja vaihtelevia kohteita.

Luonto tarjoaa loputtoman kohdevarannon kuvaajalle jos rauhallinen yksinolo tuntuu paremmalta.

Uutta kiinnostavaa kuvattavaa löytyy kun miettii omaa kiinnostusta, lajia, oman alueen tarjontaa ja tuttujen tekemisiä.

[Rockford]

Minä lähtisin miettimään asiaa siltä pohjalta millaiset toisten kuvaajien ottamat kuvat koet itse kaikkein vaikuttavimpina. Tosin kaikki kuvauskohteet/aihepiirit ei tietysti ole sellaisia mihin helposti pääsee käsiksi.

Oma ajattelu on ehkä jotenkin rajoittunutta, mutta itse tykkään silti kuvata lähinnä niitä asioita joista voin kuvitella saavani visuaalisesti kiinnostavia kuvia. Tai näin ainakin kuvittelen.

Moni varmaan haluaa kertoa kuvillaan tarinoita, mutta mulle tuo ei ehkä ole se päämotivaattori. Eli mieti mikä sinua hyvissä toisten ottamissa kuvissa eniten kiinnostaa ja pyri miettimään jotain samaa omiin kuvausprojekteihin.

Mietin, jos kehittelisin itselleni jonkun teeman esim. kotikaupunki tai muu sellainen, joka antaisi sitten aiheen etsiä kuvauspaikkoja ja ottaa kuvia.

Hyvin valittu teema on varmasti ihan hyvä idea jos se osuu myös tuohon yllämainittuun eli tarjoaa sulle itselle kiinnostavia kuvia.

Erilaiset tanssijutut olisivat myös hienoja ja vaihtelevia kohteita.

+1. Valmiit valot ja puvut on mukava juttu kaamoksen keskellä kuvaajalle jonka sormet ja varpaat jäätyy 5 minuutissa ulkona. :-)

[legotera]

Mun ideapulaan auttaa haasteet, niitä löytyy paljon, esim:

http://valokuvainspis.blogspot.fi/
https://www.flickr.com/groups/flickrfriday/pool

http://fatmumslim.com.au/how-to-play/

ja googlella varmaan lisää.

[OskuK]

Heh, vaikka tuo tanssija:

Otat 50 erityyppistä tanssikuvaa, itsestäsi. Vaikka kuva /viikko. Kaksi viikkoa lomaa ja aloitusideakeräystä...

[olli R]

Itselläni yksi oppi on ollut, että aina ei ole pakko kuvata.

Omassa kuvauksessani olen huomannut, että itseä tyydyttäviä kuvia ei saa, jollei kuvaukseen keskity. Todennäköisesti syynä on jonkinlainen vaatimustason nosto. Kuten aloittajallakin, perusjutut on kuvattu, eikä niitä halua enää kuvata ainakaan ihan vaan näppäillen. Niinpä kamera jää pöydälle, jos tietää, että muutakin tekemistä on. Tuttavat ja sukulaiset sitten valittavat, ettei "kuvaaja" ota normaalitilanteista enää kuvia ;-)

Ja välillä sitten yrittää varata erikseen aikaa juuri kuvaamiselle. Jos tuon kuvaamisen sisällön pystyy vielä suunnittelemaankin etukäteen, niin tuloksia alkaa näkyä. Samoin juuri tiettyyn kuvagenreen keskittymällä pystyy harjoittelemalla parantamaan omaa jälkeään.

Toki esimerkiksi matkoilla sitä kuvaa kaikkea ihan muistikuviksi. Mutta reissussakin huomaa, että varaamalla pari päivää ihan kameran kanssa kulkemiseen, saa enemmän kuviin (tästä taas sitten matkaseuralainen saattaa valittaa).


Aiheista: itse kuvaan ihmisiä, kohteet ja aiheet eivät lopu. Tykkään katukuvauksesta (täysin järjestämätöntä, ihmisten ja ympäristön vuorovaikutuksen kuvaamista), aikaa saa kulumaan, mutta itselle riittävän hyviä kuvia tulee harvoin.

Toisaalta kiinostavat järjestetyt, suunnitellut ja valaistut ihmiskuvat ("studiokuvat", vaikka eivät aina olekaan studiossa tehtyjä) ovat haastavia. Ongelmat eivät pienen opettelun jälkeen ole teknisiä, vaan haastetta luo ideointi, kun yrittää löytää kuvaan viestiä, tarinaa ja toisaalta sitten sen oman idean saaminen mallin ulosantiin.


Olen samaa mieltä kuin kirjoittaja tuossa edellä: Mieti mikä sinua itseäsi kiinnostaa muiden kuvissa ja koeta edetä itse samaan suuntaan. Aluksi voi jopa ihan matkia - pikku hiljaa alkavat omat ideat kyllä tulla siihen mukaan.

[Estelle]

Kiitos teille kommenteista. Ehkä tuo jo hiljalleen pilkottava aurinko ja heräävä luonto taas tuovat lisäideoita kuvaamiseen. Joku kuva päivässä/viikossa voisi myös olla itseään motivoiva ja hauska tehtävä. Tai sitä vois tehdä niin pitkään kun se motivoi.

Tuo on varmaan kohdallani myös totta, että kun hieman asioita oppii niin omakin vaatimustaso kasvaa kohisten. Ennen se jokainen terävyydeltään ok räpsy oli se hyvä kuva, josta tuli tyytyväinen olo ja jota mielellään esitteli. Nyt vaadin jo omilta kuviltani paljon enemmän. Haluan, että ne ovat laadullisesti hyviä mutta myös että kuva on jotenkin "mietitty". Taustan pitää olla kunnossa, tunnelman pitää olla kunnossa...

Tieto lisää tuskaa siis. :D Älyttömän hyviä kuvia näkee nykyään myös niin paljon, ei niiden sekaan haluaisi suoltaa mitään tusinakamaa. Poikkeuksena, että saa tallennettua jonkun harvinaisemman tilanteen. Mutta niin paljon meitä kameran heiluttelijoita jo löytyy, että metsän harvinaisemmatkin elukat on kuvattu monesta eri kuvakulmasta.

[Estelle]

Olen samaa mieltä kuin kirjoittaja tuossa edellä: Mieti mikä sinua itseäsi kiinnostaa muiden kuvissa ja koeta edetä itse samaan suuntaan. Aluksi voi jopa ihan matkia - pikku hiljaa alkavat omat ideat kyllä tulla siihen mukaan.

Oman vaatimustason nosto on ehkä mennyt mulla liian korkealle. Tuo olisi varmaan ihan hyvä, että antaisin ensin itselleni luvan matkia. Nyt ehkä odotan itseltäni niitä huippukuvia, ilman sitä matkaa joka niihin pitää kulkea.

Huomaan kyllä selvästi, että tiettyjen kuvaajien kuvat aiheuttavat mulle lähes poikkeuksetta sen "wau" -fiiliksen ja toiset kuvat taas ohitan aikalailla nopeasti. Ehkä se oma tyyli ja kuvaamisen fiilis löytyisi kun ensin yrittäisi lahteä etsimään ja matkimaan noita kuvaajia, joiden kuvista tuo itseäni puhutteleva fiilis löytyy. Tosin en kyllä aina edes tiedä miksi joku kuva vaan mun silmää miellyttää ja joku toinen taas ei.

Siinäpä mulle se seuraava askel?

[hyvatti]

Jos on jotain, mitä haluaa sanoa, vaikuttaa, tuoda esille kuviensa avulla, on helpompaa. Tämä vääryys, luonnon tuhoaminen, inhimillinen kärsimys pitää korjata. Tämä juttu on hienoa, kaikkien pitäisi se nähdä ja tulla mukaan. Harrastus tai poliittinen intohimo.

Esim. Bruce Barnbaumin kirjan alkukappaleet inspiroi etsimään sitä sanottavaa:

http://www.amazon.co.uk/The-Art-Photogr ... gy_b_img_z

[Ohiampuja]

Uusin kamerakalustoa ja into kuvaamiseen on kova. Nyt vaan jotenkin tuntuu, ettei keksi mitä kuvata.

Lasten harrastusta olen kuvaillut paljon ja kuvaan jatkossakin, mutta ei niitä samanlaisia tilanteita jaksa kerrasta toiseen ikuistaa. Eikä joka päivä ole mahdollisuuttakaan.

Tuttu tilanne minullekin.

Joskus olen pysähtynyt miettimään että miksi haluan kuvata. Onko pääasia saada niitä hyviä kuvia, vai onko pääasia saada vaan kuvata?

Jossain ketjussa taannoin sanoin että välillä voisi kuvainnollisesti ulkoiluttaa kameraa jossain kansallispuistossa vaikkapa ilman muistikorttiakin. Eli ne kuvat eivät ole se tarkoitus, vaan se rauhallinen, ympäristöä tarkkaileva kuljeskelu siellä luonnossa. Ilman sitä kameraa tulee vaan tarvottua taukopaikalta toiselle, ja moni hieno yksityiskohta luonnosta jää huomaamatta. Kameran kanssa sitä jotenkin keskittyy siihen luontoon ihan erilailla.

Tietysti on hieno kuvata kun löytää jonkun konkreettisen tavoitteen sille kuvaamiselle. Vaikkapa myyntikuvat omasta asunnosta tai jonkun projektin dokumentointi.

Nyt kun alkoi asiaa miettimään, niin edellisestä kuvausahdistuksesta onkin jo pitkä aika. Mikäs nyt on parantunut? Onkohan sillä vaikutusta kun selkeytin kalusto-sähläämistä. Myin pois kasallisen kameroita, objektiiveja yms tavaroita ja jätin vain yhden "setin" jäljelle...

[OskuK]

Kiitos teille kommenteista. Ehkä tuo jo hiljalleen pilkottava aurinko ja heräävä luonto taas tuovat lisäideoita kuvaamiseen.

En halua masentaaa mutta tämä on aivan totta: heti kun lumi sulaa ja linnut laulavat, nappaavat kaiki kameraihmiset värkkinsä naulasta ja painuvat ulos -mutta kuvissa ei linnunlaulu vaan näy, mutta mitä näkyy: kuraa, tyhjiä oksia, roskaista maata, multaa, maatuvaa viimevuotista lehvästöä, lätäköitä...

https://www.youtube.com/watch?v=hr_j51dBH-I

[saloma-3]

Olennaisempaa on selvittää miksi kuvaa. Aiheet tulevat sitten sen kautta.

[eskolius]

Minulla kamera kulkee aina mukana, ja rimakin on suht matalalla. Viime vuonna oli Projekti 365, joka takasi että kameraa tulee myös käytettyä.

Esimerkiksi eilen odotellessa vaimoa Ateneumin näyttelystä päätin ottaa kuvat muutamasta ohikulkijasta. En sitten saanut haluamaani sommitelmaa, mutta tulipa sitten blogiin postaus. Harrastuksen iloa riittää, vaikkei nyt mitään näyttelytason kuvia tulisikaan.

[OskuK]

Olennaisempaa on selvittää miksi kuvaa. Aiheet tulevat sitten sen kautta.

Kuvaaminen on mukavaa. Mihin tästä päädytään?

[Guzmo]

Jos syitä harrastamiseen pitää kysellä, suosittelisin vaihtamaan harrastusta. Tai pitämään kunnon tauon kuvaamisesta ja katsoa jos se kipinä kuvata tulisi myöhemmin uudestaan.