Viulutyttö

[IGOR90]

Kuvasinpa Reettaa viime kuussa, toiveena saada hän ja hänen viulu samaan kuvaan. Tässä muutama sisäänheitto kuva, loput täällä:
Kommenttia? :)

http://iirorautiainen.blogspot.fi/2014/10/reetta.html

The Violinist by Iiro Rautiainen, on Flickr

[Munt]

Jotenkin ei toimi. Jäi hiukan fiilis, verrattuna aiempaan tuotantoosi, että joku asia on häirinnyt keskittymistä sommitteluun.

..

[IGOR90]

Kiitti kommentista Munt! Pystyisitkö nostamaan esiin jonkun erityisen esimerkkikuvan jossa tuo ei toiminu? :)

[muikkunen]

Sisäänheittokuvista eka on tunnelmallinen ja kiva. Lämmin vastavalo tietysti tekee tunnelman, mutta lisäksi mallin ilme ja olemus on vapautunut. Pikkuisen kaipaisin lisää tilaa alareunaan.

Toisessa ei tunnu toimivan oikein mikään - poseeraus on jäykkä ja sama väkinäisyys vaivaa sommittelua. Mallin ja metsän yhteyttä ei omissa silmissäni synny. Ekasta sen sijaan tulee sellainen tunne, että malli on sinut sekä metsän että kuvaustilanteen kanssa.

[IGOR90]

Tänks muikkunen! :) Tässä kaiketi näkyy aika dramaattisesti tuon kuvauksen kulku sillä tuo toka on setin ekoja ja eka taas taitaa olla jopa viimeinen ruutu päivältä. Eli puolin ja toisin jäykisteltiin :)

[Munt]

Kiitti kommentista Munt! Pystyisitkö nostamaan esiin jonkun erityisen esimerkkikuvan jossa tuo ei toiminu? :)

Tää eka sisäänheittokuva toimii aika ok, mutta blogissa ei tullut sellaista normaalia "elämystä", juunou.
Onneksi hätä ei ole tämän näköinen, kun niinkin pieni asia riittää pilaamaan session, että olet ollut illalla syömässä hippien kanssa metsäsienipitsaa ja seuraavana päivänä mietit koska se tulee ulos ja mistä päästä ja millä nopeudella. Silloin kuvauksesta tulee sellaista "äkkiä flare tuohon ja himaan"- suorittamista, eli se sielu katoaa. Festarikuvaamisessa näkyy joskus samaa välijäykkyyttä, kun vasta siinä pahimmassa jälkikrapulassa se luovuus alkaa palaamaan, kun ei ole enää väliä sotkeeko vaatteensa kuvausasennossa, kun kuteet on mudassa jo muutenkin. Eli tää meni nyt tällaiseksi mentaalivalmennukseksi, kun en mä sulle kuvaamisesta muuta osaa opettaa... :)

..

[Munt]

Tuli mieleen, että kun kuvattavalla on joku kallis soitin ( tai maljakko, keräilykohde tms) kädessä, niin se rento ilme löytyy silloin usein vain niistä kuvista, joissa kuvattavan ei tarvitse pelätä sen tavaran pudottamista. Nyt ainakin näin on.
Osassa on hiukan jäykkä fiilis ja ehkä tuo metsä, vaikka muuten olisi mieluinen paikka, ei ole sellainen, jossa kuvattava tuntee olevansa kotonaan ja pysyvänsä pystyssä viulunsa kanssa? Mieti itsesi vaikka tonnin maljakko käteen johonkin näreeseen, niin eihän se ehkä ole ihan luonnollinen fiilis siinä silloin.

..

[JPQ]

Kakkos kuva sisään heitoista ja koko setistä on myös kakkoskuva paras. Se erillisen sivun kakkonen on näistä minusta paras. Jotkut valitan kun ennen nähtyjä...

[moonshine]

Olisi mielenkiintoista tietää, että mikä oli kuvaussession visio, minkälaista kuvaa haettiin?

Noi paskantärkeet kuvat ton rennon sisäänheittokuvan jälkeen ei toimi tännekään. Missä persoona, missä sielu?

[jsantala]

Komppaan muikkusen kommentteja ykköskuvan kohdalla, toimii erittäin hyvin! Paras kuva koko sarjasta. Ainoa parannusehdotus on että viulu voisi olla hieman enemmän käännettynä katsojaa kohti. Tosin siinä olisi saatettu menetettää tilanteen ja mallin luonnollisuutta.

Kakkoskuvan sommittelu on mielestäni ok, mutta malli ei ole kuvassa rento.

IMG_7864 jossa kannatellaan viulua sopisi hyvin esim. levyn takakanteen tms.

[IGOR90]

Jooh, kylhän ton viulun hinnalla aika muikeesti elelis muutaman vuoden :D Mutta niin. Tän tyttelin omakuva rakentuu aika pitkälti sellaisen vakavamman ilmeen ympärille, kuvaili itse sitä tappokatseeksi ja tulee kuulemma vähän niinkuin itsestään. Toiveissa olikin sitten ottaa itsensä näköisiä kuvia hiukan kevyemmellä viballa. Siitä nuo paskantärkeät kuvat siis syntyivät :D

Kivaa kun kuulee hyvää kritiikkiä sillä se herättää heti ajatuksia. Jotenkin noiden teidän kaikkien tykkäämien naurukuvien ottaminen on ehkä sitä helpointa kauraa korostaen sitä sen tyyppisten kuvien perusluonnetta. Eli juurikin niinkuin Munt sanoi tuosta flaren lisäämisestä niin muuta ei tarvii sitten enää kuin kiva nauru ja iloinen olemus ja heti on ah uh -persoonaa pelissä. Tai ylipäätään nauru ilman flareakin koetaan kivaksi persoonaksi koska siitä paistaa niin rautalangasta väännetysti että mikä meininki on tyypillä menossa. Mutta näiden kuvien, alkuasetelman sekä hyvän kritiikin puolesta haluaisinkin löytää tavan saada sitä persoonaa esiin myös noista vakavemmistakin kuvista. Täällä vähään aikaan sitten oli jonkun ottamia kuvia vanhoista äijistä ja niissähän tuo tuli. Ja taisi Sambunkin ketjussa olla samoja ajatuksia.Tuossa mulla onkin tälle viikolle sovittuna 5 eri muotokuvaukset niin katsoo mitä saadaan aikaiseksi! :)

[muikkunen]

Jotenkin noiden teidän kaikkien tykkäämien naurukuvien ottaminen on ehkä sitä helpointa kauraa korostaen sitä sen tyyppisten kuvien perusluonnetta. Eli juurikin niinkuin Munt sanoi tuosta flaren lisäämisestä niin muuta ei tarvii sitten enää kuin kiva nauru ja iloinen olemus ja heti on ah uh -persoonaa pelissä. Tai ylipäätään nauru ilman flareakin koetaan kivaksi persoonaksi koska siitä paistaa niin rautalangasta väännetysti että mikä meininki on tyypillä menossa. Mutta näiden kuvien, alkuasetelman sekä hyvän kritiikin puolesta haluaisinkin löytää tavan saada sitä persoonaa esiin myös noista vakavemmistakin kuvista.

Tuo on tietysti totta, vapautuneen oloisilla hymykuvilla on helppo miellyttää katsojaa. Ymmärrän että vakavilla kuvilla on tässä haettu jotain muuta, mutta omaan silmään se ei tällä kertaa (toisessa sisäänheittokuvassa) oikein toimi. Malli ja ympäristö ovat jotenkin ristiriidassa keskenään, yhteyttä ei synny.

Vakavailmeinen, jäykkä poseeraus toimii selvästi paremmin blogisi ekassa kuvassa. Tässä mallin ja ympäristön jylhyys ikään kuin tukevat toisiaan eikä kuvasta tule väkinäisyyden vaikutelmaa. Erilaisesta tunnelmastaan huolimatta yhtä hyvä kuin eka sisäänheittokuva. (Jos nyt jostain pitää urputtaa, niin voisi ehkä toimia vielä paremmin suoristettuna, nyt näyttäisi olevan aavistuksen verran kallellaan.)

[moonshine]

Sanosin, että ennen kun lähdet keikalle, ois kuvattavan kanssa hyvä rauhassa lätistä, minkälaista kuvaa ois hakusessa. Mielellään kasvokkain, sillä monesti eka kontakti tahtoo mennä pelkästään tutustumiseen.

Keikalla puolestaan hoitaa eka olosuhteet kuntoon ja tarttua kameraan vasta kun kaikki on kunnossa.

Teknisestä puolesta: lyhempää polttoväliä ja lähempää. Ainakin itseä kiinnostaa kuvat, jotka viestii luottamusta.

Mutta joo, hermostunutkin nauru on parempi kuin robopose. Siinä sentään aktivoidaan kasvojen lihaksia tahattomasti ja ties mitä tarttuu kennolle. :)