Yöpilvet 2014

[Matti_JH]

Tekaisin pikku artikkelin, olkaa hyvä.
Yöpilvet 2014

[janman]

Erittäin maukkaita kuvia!!

Tiedän tuon pakkomielteisuuden, itselläni ukonilmalla ajattaa aina - oli kello mitä hyvänsä - milloin minnekin törröttämään kameran kanssa... :)

[Maffer]

Onhan tämä välillä aika maanista touhua itse kullakin. Todella hyvä blogiposti jonka luki mielellään. En arvannutkaan että noin monesti olit sihtailemassa taivaalle öisin.

Lisäksi näki lisää hienoja ruutuja mitä et täällä esitellytkään.

[tonskulus]

Mukavaa luettavaa ja komeita kuvia!

Parina yönä tämän kuun alussa koetin yöpilviä tähyillä mutta tuloksetta.

[Fincer]

Mukavee luettavaa ja mukavee ruutua! Tarinat täyttää aina kivasti sen tilan, mikä kuvassa jää kertomatta. Kovasti olisin itsekin halunnut kuvata yöpilveä kesällä, mutta töiden päälle ei pystynyt lähtemään yöreissuille kovinkaan joustavasti.

Mulla on myös taipumusta siihen, että mielikuvitus lähtee laukkaamaan liiaksikin pimeyden keskellä, mikä on ymmärrettävää. Ihminen ei ole petoeläin, vaan pikemminkin saalis. Evoluutio on rakentanut meidät olemaan valppaina ympäristössä, jossa näköaistimme ei pelaa. Pimeys pelottaa luonnostaan.

Tosin, eräs yökuvaus kerta oli itselläni sellainen, että ihan oikeasti valppauteen oli syytä: Olin kavunnut lintutorniin, jossa kököttelin kaikessa hiljaisuudessa yön pimeydessä. Yhtäkkiä, läheisessä metsässä jokin otus karjahti puolen yön jälkeen (joko hirvi tai karhu). Onneksi olin kavunnut ylös enkä ollut keskellä metsää. Lisäksi tuuli työnsi hajujälkeäni juuri toiseen suuntaan kuin mistä tuo eläimellisen primitiivinen, voimaa huokunut karjaisu sattui kuulumaan. Koska olosuhteet olivat minulle kaikinpuolin suosiolliset, seisoin tornin ylätasanteella jähmettyneenä paikoilleni puolisen tuntia, raajaakaan liikuttamatta, narahdustakaan päästämättä. Lopulta uskalsin varoen kavuta alas kohti tornin portaiden juurella ollutta autoani.

Kohtaaminen otuksen kanssa tapahtui viime vuoden syksyllä, Virolahden kupeessa (tarkempi paikka: Klamilan näkötorni). Hiukkasen jännitti, sillä alueella on vuosien varrella tehty karhu- ja susihavaintoja. Ja todellakin, Linnunradan kuvaaminen loppui karjahdukseen välittömästi, tuli tärkeämpää tekemistä. Sentäs yhden ruudun sain otettua vain minuutteja ennen karjaisua, ja se on tarinoineen päivineen nähtävillä täällä: https://www.flickr.com/photos/fincer89/9690906831/ (englanniksi)

[nomad]

Hienoja kuvia ja hyvä juttu josta sain ideoita myös omaan kuvaamiseeni.

[Matti_JH]

Kiitoksia

Onhan tämä välillä aika maanista touhua itse kullakin. Todella hyvä blogiposti jonka luki mielellään. En arvannutkaan että noin monesti olit sihtailemassa taivaalle öisin.

Lisäksi näki lisää hienoja ruutuja mitä et täällä esitellytkään.

Jep, noiden perässä tuli ajettua lähemmäs kaksisataa kilometriä autolla, parikymmentä kilometriä pyörällä ja erinäisiä kilometrejä jalan. Käsittelyineen kaikkineen aikaa kului sellainen puolitoista työviikkoa.

Pelonsekaisin toivein odottelen jo alkanutta revontulikautta..

Mukavee luettavaa ja mukavee ruutua! Tarinat täyttää aina kivasti sen tilan, mikä kuvassa jää kertomatta. Kovasti olisin itsekin halunnut kuvata yöpilveä kesällä, mutta töiden päälle ei pystynyt lähtemään yöreissuille kovinkaan joustavasti.

Mulla on myös taipumusta siihen, että mielikuvitus lähtee laukkaamaan liiaksikin pimeyden keskellä, mikä on ymmärrettävää. Ihminen ei ole petoeläin, vaan pikemminkin saalis. Evoluutio on rakentanut meidät olemaan valppaina ympäristössä, jossa näköaistimme ei pelaa. Pimeys pelottaa luonnostaan.

Tosin, eräs yökuvaus kerta oli itselläni sellainen, että ihan oikeasti valppauteen oli syytä: Olin kavunnut lintutorniin, jossa kököttelin kaikessa hiljaisuudessa yön pimeydessä. Yhtäkkiä, läheisessä metsässä jokin otus karjahti puolen yön jälkeen (joko hirvi tai karhu). Onneksi olin kavunnut ylös enkä ollut keskellä metsää. Lisäksi tuuli työnsi hajujälkeäni juuri toiseen suuntaan kuin mistä tuo eläimellisen primitiivinen, voimaa huokunut karjaisu sattui kuulumaan. Koska olosuhteet olivat minulle kaikinpuolin suosiolliset, seisoin tornin ylätasanteella jähmettyneenä paikoilleni puolisen tuntia, raajaakaan liikuttamatta, narahdustakaan päästämättä. Lopulta uskalsin varoen kavuta alas kohti tornin portaiden juurella ollutta autoani.

Kohtaaminen otuksen kanssa tapahtui viime vuoden syksyllä, Virolahden kupeessa (tarkempi paikka: Klamilan näkötorni). Hiukkasen jännitti, sillä alueella on vuosien varrella tehty karhu- ja susihavaintoja. Ja todellakin, Linnunradan kuvaaminen loppui karjahdukseen välittömästi, tuli tärkeämpää tekemistä. Sentäs yhden ruudun sain otettua vain minuutteja ennen karjaisua, ja se on tarinoineen päivineen nähtävillä täällä: https://www.flickr.com/photos/fincer89/9690906831/ (englanniksi)

Kyllä vain. Hauska tarina, osaan samaistua. Usein on tullut liikuskeltua yksin maastossa, jossa on tavattu susia ja karhuja. On siinä oma juttunsa...

Suo, vallankin öiseen aikaan, on sellainen paikka että H.P Lovecraft olisi varmasti tykännyt.

[Kryptos]

Todella mielenkiintoista ja mukavaa luettavaa. Liitti tänne postittamiisi kuviin taustanarratiivin ja teki niistä persoonallisempia näin jälkeenpäinkin. On siinä omistautumista harrastukselle, kun näin monta yötä jaksaa valvoa.

Kuvat ovat edelleen upeita, ja mukana oli uusiakin.

Kiitokset!

[PAP]

Hienoja kuvia ja ennenkaikkea mielenkiintoista lukea itse tarina.

[Stickl]

Tarina on hyvä ja joihinki niistä asioista voi helposti samaistua. Ei täällä Pudasjärven korvessakaan oikein yksin viiti lähtää kovin kauas erämaahan, suolle tai muuallekaan.

Ja kuvat.. tarviiko mun sanoa niistä mitään? Kaikki taitaa olla jo sanottu.

[Matti_JH]

Kiitos.

Tarina on hyvä ja joihinki niistä asioista voi helposti samaistua. Ei täällä Pudasjärven korvessakaan oikein yksin viiti lähtää kovin kauas erämaahan, suolle tai muuallekaan.

Ja kuvat.. tarviiko mun sanoa niistä mitään? Kaikki taitaa olla jo sanottu.

Kiitti. Nämä yöpilvet ovat täällä etelässä vähän sama juttu kuin revontulet siellä pohjoisessa. Paitsi että meidän ei tarvitse palella kun näitä kuvailee ;)

[Matti_JH]

Mukavaa luettavaa ja komeita kuvia!

Parina yönä tämän kuun alussa koetin yöpilviä tähyillä mutta tuloksetta.

Kun noita tuli jonninverran tarkkailua, niin huomasin, että heinäkuun alussa nuo alkoivat näkymään jo puoli kahdentoista aikoihin. Heinäkuun lopussa siinä puolilta öin ja elokuussa vasta puoli yhden-yhden maissa.

[Maffer]

Mjoo, eipä näitä näkynyt tuolla hitusen ylempänä Suomea juurikaan. Elokuun 2-3. välisenä yönä Sotkamon korkeudella näkyi horisontissa hehkua, mutta taivaan kajo oli liian voimakasta että jotain saisi selvää.