Vielä viikko aikaa käydä katsomassa Steve McCurryn afgaanityttö au naturel...
Itse kirjailin omat kokemukset blokiini.
Steve McCurry Helsingin Taidehallissa vielä viikon
-
mremonen
- Viestit: 9478
- Liittynyt: Joulu 10, 2003 15 : 43
- Paikkakunta: itähelsinki
- Viesti:
-
MattiH
- Site Admin
- Viestit: 6391
- Liittynyt: Tammi 08, 2003 20 : 57
- Paikkakunta: Helsinki
- Viesti:
Näyttelyn pohjustetut mustesuihkutulosteet ovat myynnissä. Ilman kehyksiä. Kolme kokoa:
- 50.8cm x 61cm, $4.340, editio 30 kpl
- 76.2cm x 102cm, $4.960, editio 15 kpl
- 101.6cm x 152.4cm, $12.400, editio 10 kpl
- osa printeistä oli kalliimpiakin, lienivätkö vähän isommassakin koossa
Näistä voidaan uusia editioita myöhemminkin tulostaa, digitaaliset tiedostot eivät sen kummemmin kulu. Ja näyttelyn kuvia on myyty monet vuodet. Toisaalta onhan suomalaisillakin ns. taidekuvaajilla näyttelyissä melkomoiset hinnat...
Myös muutamalta viime vuodelta oli joitain printtejä (digillä otettuja kuvia nähtävästi). Näitä voi vertailla filmiajan ihanuuteen ja eri värisiin pikseleihin, jotka isossa koossa välillä häiritsivät. Hämäräkuvia piti katsoa usean metrin päästä.
Kodachrome buustaa värejä aika lailla, vähän samaan tyyliin, kun nykyään digitiedostojen saturaationapit laitetaan kaakkoon.
Näyttelyssä on kaksi dokumenttiafilmiä. Toinen kertoo afgaanitytön kuvan tarinan, toinen viimeisen Kodachrome-diarulla 36 kuvan tarinan. Dokumentissa mainitaan, että viimeistä rulla kuvattiin kuuden viikon aikana. Tarkkaan yritettiin ottaa ko. rullalle parhaat mahdolliset kuvat, ensin aina digillä kokeiltiin, miltä näyttää.
Yleissivistykseen kuuluva näyttely pitää käydä kyllä katsomassa. Sisäänpääsy 10 euroa.
- 50.8cm x 61cm, $4.340, editio 30 kpl
- 76.2cm x 102cm, $4.960, editio 15 kpl
- 101.6cm x 152.4cm, $12.400, editio 10 kpl
- osa printeistä oli kalliimpiakin, lienivätkö vähän isommassakin koossa
Näistä voidaan uusia editioita myöhemminkin tulostaa, digitaaliset tiedostot eivät sen kummemmin kulu. Ja näyttelyn kuvia on myyty monet vuodet. Toisaalta onhan suomalaisillakin ns. taidekuvaajilla näyttelyissä melkomoiset hinnat...
Myös muutamalta viime vuodelta oli joitain printtejä (digillä otettuja kuvia nähtävästi). Näitä voi vertailla filmiajan ihanuuteen ja eri värisiin pikseleihin, jotka isossa koossa välillä häiritsivät. Hämäräkuvia piti katsoa usean metrin päästä.
Kodachrome buustaa värejä aika lailla, vähän samaan tyyliin, kun nykyään digitiedostojen saturaationapit laitetaan kaakkoon.
Näyttelyssä on kaksi dokumenttiafilmiä. Toinen kertoo afgaanitytön kuvan tarinan, toinen viimeisen Kodachrome-diarulla 36 kuvan tarinan. Dokumentissa mainitaan, että viimeistä rulla kuvattiin kuuden viikon aikana. Tarkkaan yritettiin ottaa ko. rullalle parhaat mahdolliset kuvat, ensin aina digillä kokeiltiin, miltä näyttää.
Yleissivistykseen kuuluva näyttely pitää käydä kyllä katsomassa. Sisäänpääsy 10 euroa.
Viimeksi muokannut MattiH, Heinä 29, 2013 9 : 04. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
mremonen
- Viestit: 9478
- Liittynyt: Joulu 10, 2003 15 : 43
- Paikkakunta: itähelsinki
- Viesti:
Noilla valokuvavedoksilla on kyllä aivan järkyttävät hinnat. Mutta eihän se ole tyhmä joka pyytää...
Enivei - vähän aihetta sivuten, en jaksanut tätä paatosta blokiin laittaa - minua häiritsee tällainen "elintasomatkailu/pröystäily/taiteilu/whatever": mennään maailman ääriin kuvaamaan joku afgaanimummo, tullaan takaisin ja myydään kymmenen kuvaa a' 4 000 EUR/USD. Matkan, matkalla käytettyjen laitteiden ja vedosten hinnalla ko. mummo eläisi sukuineen sata vuotta siellä savimajassa ja saisivat ehkä hankittua vaikka lehmän tai kaksi elintasoa kohottamaan.
Kriisi- ja sotakuvauksen ymmärrän: siinä kurjuutta kuvaamalla koitetaan saada jonkinlaista kansainvälistä liikettä olojen parantamiseksi, mutta tällaiset "kiva ryppyinen mummo huivi päässä"-kuvat eivät edistä kuin kuvaajan omaa egoa ja pankkitiliä.
Mutta minähän olenkin ammattikyynikko...
[/avautuminen]
Enivei - vähän aihetta sivuten, en jaksanut tätä paatosta blokiin laittaa - minua häiritsee tällainen "elintasomatkailu/pröystäily/taiteilu/whatever": mennään maailman ääriin kuvaamaan joku afgaanimummo, tullaan takaisin ja myydään kymmenen kuvaa a' 4 000 EUR/USD. Matkan, matkalla käytettyjen laitteiden ja vedosten hinnalla ko. mummo eläisi sukuineen sata vuotta siellä savimajassa ja saisivat ehkä hankittua vaikka lehmän tai kaksi elintasoa kohottamaan.
Kriisi- ja sotakuvauksen ymmärrän: siinä kurjuutta kuvaamalla koitetaan saada jonkinlaista kansainvälistä liikettä olojen parantamiseksi, mutta tällaiset "kiva ryppyinen mummo huivi päässä"-kuvat eivät edistä kuin kuvaajan omaa egoa ja pankkitiliä.
Mutta minähän olenkin ammattikyynikko...
[/avautuminen]
-
MattiH
- Site Admin
- Viestit: 6391
- Liittynyt: Tammi 08, 2003 20 : 57
- Paikkakunta: Helsinki
- Viesti:
Eipä välittynyt yhdestäkään kuvasta hitustakaan kurjuutta. Lähinnä visuaalista ilotulitusta ja värien juhlaa. Tuskin kuvien kohteet kokevat maailmaansa samoin kuin näyttelykuvien katsoja.
Kahdesta dokumenttifilmistä avautui sitten sivulauseissa vähän eri maailma (vaikka painopiste olikin NG:ssa ja McCurry:ssa ja Kodachrome:ssa).
Kahdesta dokumenttifilmistä avautui sitten sivulauseissa vähän eri maailma (vaikka painopiste olikin NG:ssa ja McCurry:ssa ja Kodachrome:ssa).
-
mremonen
- Viestit: 9478
- Liittynyt: Joulu 10, 2003 15 : 43
- Paikkakunta: itähelsinki
- Viesti:
Joo, tää onkin mun päässä. Tietysti voisi miettiä, mitä McCurry yrittää/haluaa kuvillaan sanoa. Vai yrittääkö mitään.MattiH kirjoitti:Eipä välittynyt yhdestäkään kuvasta hitustakaan kurjuutta. Lähinnä visuaalista ilotulitusta ja värien juhlaa. Tuskin kuvien kohteet kokevat maailmaansa samoin kuin näyttelykuvien katsoja.
BTW. tässä tuo quote liittyen mitä blokissa kirjoitin McCurryn suhteesta väreihin. Vaikea uskoa, että edes kuvaustilanteessa värit olisivat hänelle jotenkin taka-alalla. Totta kai sommittelu on tärkeää, mutta Steve ottaa kyllä värit vahvasti mukaan osaksi sitä.