Manuaali- Säädöt Nikon D5100

[JRähinä]

Omistan nyt ton Nikon d5100 - 18-55mm VR objektiivillä.

Oon kovasti nettiä käyttänyt avuksi noista manuaalisäädöistä joita haluan kovasti oppia käyttämään. (M,A,S,P) Lisäksi oon niillä harjoittelut kuvaamaan ja kokeillut ja yrittänyt. Aukkoa, Suljinaikaa jne.

Jotenki palaan aina alkuun kun tulee tilanne esim. kun tahtoisin kuvata koiraani ja siitä vaihtaa yhtäkkiä maisema tai makrokuvaan kun tuolla luonnossa kuljen paljon, tilanteet vaihtuu (Eli pää lyö silloin tyhjää että milläs nyt kannattaa kuvata ja millä säädöillä)..

Tolla objektiivillä ei tietty kaikkeen pysty mutta kun pääsisi alkuhun että millä säädöllä sitä koiraa kannattaa kuvata + maisemaa + puita ja jäätyneitä kasveja jne..

Välillä tuntuu olevan se tieto päässä mutta karkaa taas jonnekkin kun tulee joku tilanne vastaan josta haluaisi ottaa kuvan..

Olisihan se helppoo heittää urheilu- säädölle koiraa kuvatessa mutta jos tota manuaalisäätöä nyt kuitenki vaan harjoottelis.

Jos sais jotakin vinkkejä, nettisivuja(Suomenk.) ja millä luvuilla mitäkin kannattaa lähtee kuvaamaan, olisin kiitollinen. :)

Ja pahoittelut jos teksi on epäselvää luettavaa.

[OskuK]

Minusta kannataa pohtia, mikä olisi periaatteessa luontevinta sinusta. On kyse sitten P, A tai S moodista, niin yhtä rullaa rullaamalla arvot vaihtuvat -eli kamera mittaa ja sinä pätät auko- ja aikaarvojen yhdistelmän. Eli sinänsä ei ole väliä minkä noista automaattimoodeista pidät valittuna. Mutta, on tilanteita jossa tapahtuu paljon, ja keskittyisi mielummin kuvattavaan, kuin etsimessä vaihtuvin arvoihin. Jos ajatellaan sitä koiraa, sen telmiessä saatat haluta ihan tietyn ajan, jolla saat sen pysähtymän/näkymän koiran liikkeen tms. Silloin valitaan se S-moodi, mutta jos ollaan tilanteessa, jossa vain halutaan aina tilanteessa nopein aika jonka kamera vain saa, eli halutaan vähässä valossa pysäyttää liike mahdolisuuksien mukaan parhaiten, silloin A-moodi ja valitaan täysi aukko. Sanotaan tähän väliin että itse kuvaan käytännössä aina niin että minä valitsen aukon, ja kamera ajan, eli A-moodilla. Täydelle käsisäädöllekin on paikkansa; M-moodi on esim. silloin kätevä, kun kuvataan näissä talven suhmuissa, valo ei paljoa muutu, mutta on jotain mihin valotuksesa panostetaan, esim kasvot. Mitataan ne, kurkataan mallikuva ja päätetään valotus, tai haarukoidaan se kohdalleen, ja aletaan kuvata. Jokainen kuva on valottunut tasaisesti; automattiikka ei ala keksimään omiaan.
Ei siis kannata käyttää kaikkea mitä kamera tarjoaa, vaan keskittyä kuvaamaan jollain, ja sitten vaihtaa moodia kun on pakko/edullista. Ei siis kannata tehdä automatiikasta vaikeampaa mitä se on: kahden muuttujan keskinäinen muuttelu.

[seppot]

Katsele niitä ottamiasi kuvia sellaisella ohjelmalla mikä näyttää kuvan tekniset tiedot samalla. Vertailet siinä sitten onnistuneiden ja vähemmin onnistuneiden kuvien aukkoa ja valotusaikaa. Jos kuvan ongelma on terävyysalueen määrässä niin siihen vaikuttaa aukko (ja kuvausetäisyys), jos terävyysalue on väärässä kohdassa niin siihen vaikuttaa tarkennus ja tärähtäminen ja liike-epäterävyys kuvissa johtuu valotusajasta.

Keskity ensialkuun yhteen asiaan kerrallaan, vaikka valotusaikaan. Jos koko kuva on tärähtänyt niin aika on ollut liian pitkä. Jos kuva muuten ok, mutta jokin asia kuvassa tärähtänyt niin se on liikkunut liikaa suhteessa kameran liikkeeseen (tai liikkumattomuuteen). Ei tuossa paljoa tarvitse oppia ulkoa eri asioita kun hahmottaa mitä valotusaikaa tulee eri asioissa käyttää tai miten terävyysalue käyttäytyy eri aukoilla suhteessa käytettyyn aukkoon.

Kuvia kannattaa katsoa sen kokoisina että mahtuvat kokonaan ruutuun ja sitten ongelma-alueet erikseen suurennettuna. Jos katselet vain 100% kokoisina niin kokonaisuus ei hahmotu niin nopeasti.

[Lapasorsa]

Vaikka vasta aloittelia olen, niin minusta on luontevaa kuvata etenkin maisemia A-tilassa, eli aukon esivalinta-tilassa, koska näin pystytään vaikuttamaan syväterävyyteen. Tällöin kamera päättelee itse parhaan suljinajan, joka tosin ei aina ole oikein, mutta sitten valotuksenkorjauksella valotus kuntoon. Tämä on oma tapani toimia maisemakuvauksessa. Suosittelen ostamaan jonkun valokuvauskirjan. Itse luin 900 sivuisen Scott Kelbyn kirjan (Suuri digikuvauskirja) ja itse sain siitä todella paljon vinkkejä säätöön ja muutenkin opin kameraa tuntemaan ihan toisella tavalla.

Suosittelen käyttämään jalustaa, jopa silloinkin kun tuntuu, ettei sitä tarvita, jos vain on mahdollisuus. Jalusta on ensimmäinen ja ehkäpä yksi tärkeimmistä välineistä terävään kuvaan. Toki jos suljinaika on 1/4000, niin silloin se on saman tekevää, onko jalustaa vai ei, koska saat terävän kuvan, vaikka laittaisit itselaukaisimen päälle ja heittäisit kameran ilmaan.

[OskuK]

Vaikka vasta aloittelija olenkin, niin minusta on luontevaa kuvata etenkin maisemia A-tilassa, eli aukon esivalinta-tilassa, koska näin pystytään vaikuttamaan syväterävyyteen. Tällöin kamera päättelee itse parhaan suljinajan, joka tosin ei aina ole oikein, mutta sitten valotuksenkorjauksella valotus kuntoon. Tämä on oma tapani toimia maisemakuvauksessa.

Ihan sama valotus tulee kaikilla automatiikoilla, ja on kamerasi sitten P/A/tai S-moodissa, niin saat nähdäksesi etsimessä sekä suljinajan, että aukon, ja kun muutat sitä muuttujaa, muuttuu automatiikan takia toinenkin vastaavasti. Eli pystyt valitsemaan sen syväterävyytesi ihan kaikiilla moodeilla. Jos on kiirumpi tilanne, on hyvä että on valittuna se arvo, jonka nimenomaan haluaa, ja kamera muttaa sitä toista, mutta maisemakuvauksesa tätä ei taida eteen tulla, siinä ehti katsella etsimestä kumpaakin arvoa

...ja itse asiasa jalustan kanssa nysvätessä M-tilassa saisi ne valotuksenkorjauksetkin lennosta, ilman eri säätämistä.

Suosittelen ostamaan jonkun valokuvauskirjan. Itse luin 900 sivuisen Scott Kelbyn kirjan (Suuri digikuvauskirja) ja itse sain siitä todella paljon vinkkejä säätöön ja muutenkin opin kameraa tuntemaan ihan toisella tavalla.

Totta, valokuvausopas on olennainen hankinta, ja kirjastoissa on hyvät valikoimat jos investointi tuntuu kovalta

Suosittelen käyttämään jalustaa, jopa silloinkin kun tuntuu, ettei sitä tarvita, jos vain on mahdollisuus. Jalusta on ensimmäinen ja ehkäpä yksi tärkeimmistä välineistä terävään kuvaan. Toki jos suljinaika on 1/4000s, niin silloin se on samantekevää, onko jalustaa vai ei, koska saat terävän kuvan, vaikka laittaisit itselaukaisimen päälle ja heittäisit kameran ilmaan.

Tämä loppukanootti ei tarkalleen ottaen pidä paikkaansa, jos kyseessää on verhosuljinkamera. Ne ovat siitä vekkuleita, että suljinnopeus on itse asiassa se synkka-aika. Eli koko kuva-ala valottuu synkka-ajalla. Paikallinen valottuma tapahtuu sillä 1/4000s. ajalla. Eli jokainen pikseli valotetaan sillä 1/4000s. mutta kuvan reunoissa on valotuksessa aika-eroa aika tavalla. Kuva on pysähtynyt, se pitää paikkansa, mutta kuvassa voi olla kaikenlaista vääristymää, jos jotain tapahtuu nopeasti, esim, nopea hidastuvuus kameran saapuessa takaisin alas betoniporsaan kulmaan ;-)

[Miikka.T]

Mun mielestä aloittelijan kannattaa pyrkiä kuvaamaan niin paljon ilman jalustaa, kun vaan pystyy. Vasta sitten kun suljinajat on sitä luokkaa että terävää kuvaa on mahdotonta saada ilman jalustaa tai kuvaustilanne on sellainen että on luontevaa jalustan käyttö.

Näin oppii helpommin "vaikeimman kautta" käsittelemään kameraa ja oppii oikeanlaisen sekä vakaan kuvanhallinnan, aina kuvausasennosta ja liipaisintekniikasta lähtien. Tuolla VR-kittilinssillä saa aika hitailla suljinajoillakin teräviä kuvia, lyhyestä polttovälistä ja vakaajasta johtuen.

M-moodissa kuvaamisessa ehkä tärkeintä on tietää mitä kuvaa, tai pikemminkin mitä kuvaus vaatii. Eli kirjastosta lainaan kuvauksen alkeisiin liittyvän kirjan, luet sen huolella läpi ja sisäistät asiat. Oleellista on tietää mikä vaikuttaa mihinkin, kuvaus on aina kompromissi ja heikoissa olosuhteissa vieläkin isompi kompromissi.

Sitten kun osaa kameran käytön omasta mielestään 110% varmuudella, osaa kuvaamisesta ehkä 10%. Loput onkin niitä hitaammin tavoteltavia taitoja, jotka ei kehity kun kuvaamalla.

[JRähinä]

Kiitos vastauksista ja pitää hommata joku valokuvauskirja josta saa sitten lisää informaatiota jne.

Tänään oltiin koiran kanssa metsässä ja koitin tolla S-moodilla räpsiä kuvia (Sitä ei ilmeisesti sarjatulelle saa?)

Ja laitin sieltä jatkuvatarkennus ja dynaaminen tarkennus..Eli liikkeen tunnistusta.. Noh, Kuvat ei oikeen onnistunu..Koirasta tuli sumea ja valotus oli päi Peetä eli valotusaika kusi ja pahoon ?.. Noh heitin sitten urheilu- moodille ja pääsin ottamaan sarjakuvia ja kuvista tuli parempia ja tarkempia.

Sehän olisi ton (S)suljinajan käytössä hieno oppia että koiran saisi tarkaksi kun juoksee kohti tai vierestä ja taustasta saisi menevän/vivahteikkaan..Taikka koirasta ja taustasta menisi "juoksuviivoja"..Tälläseen tuskin pystyn tällä objektiivilla ja näillä taidoilla..! Turhauttaa..Mielikuvitusta riittäis kaikenlaisiin tilanne kuviin mutta kameran käyttö on vielä surkeaa...

[Brunberg]

Pitäs sen ampua sarjaa kun on riittävän lyhyt suljinaika, mitä sulla siellä oli valittuna? Jatkuva tarkennus on hyvä mutta toi dynaaminen alue saattaa hidastaa tarkennusta tuossa rungossa liikaa kun se hidastaa kovemmissakin rungoissa tarkennusta.

[14176894]

Aloittajan kannattaa laittaa vähän jäitä hattuun ja opetella käyttämään yksi mode kerrallansa. Onnistuneista kuvista kannattaa vertailla exifit, näin oppii ymmärtään mikä missäkin modessa on se oleellinen juttu ja mikä toimii ko.kuvaustilanteessa. Oikeastaan myös epäonnistuneiden kuvien exifit kannattaa käydä ajatuksen kans läpi.

Mun mielestä innokkaan aloittelevan (itsekin luen itseni vielä aloittelevaksi) ei kyllä kannata kuvatessa keskenkaiken muuttaa käsisäätöpuolen asetuksia jos ne on saanut kohdalleen, vaikka siis tulisikin eteen ihan erilaisia kuvaus aiheita. Eli tällöin vaan automatiikkaa peliin ja sitten taas kiekko käsisäätöpuolelle takaisin.

[OskuK]

Aloittajan kannattaa laittaa vähän jäitä hattuun ja opetella käyttämään yksi mode kerrallansa. Onnistuneista kuvista kannattaa vertailla exifit, näin oppii ymmärtään mikä missäkin modessa on se oleellinen juttu ja mikä toimii ko.kuvaustilanteessa. Oikeastaan myös epäonnistuneiden kuvien exifit kannattaa käydä ajatuksen kans läpi.

Mun mielestä innokkaan aloittelevan (itsekin luen itseni vielä aloittelevaksi) ei kyllä kannata kuvatessa keskenkaiken muuttaa käsisäätöpuolen asetuksia jos ne on saanut kohdalleen, vaikka siis tulisikin eteen ihan erilaisia kuvaus aiheita. Eli tällöin vaan automatiikkaa peliin ja sitten taas kiekko käsisäätöpuolelle takaisin.

No, miltei jokaisessa kamerassa on vain yksi ainoa käsisäätömöoodi, ja koska se sopii harvaan käyttöön, joten olen samaa mieltä, mielummin automatiikkaa ;-)

[Brunberg]

Tuolla rungolla M-moodin käyttö on naurettavan helppoa kuten monen muunkin uuden digirungon. Päivällä kun valoa riittää niin lyö asetuksiksi jotain tyyliin f8, 1/1000 ja antaa auto-ISOn hoitaa loput. Ihan hatusta heitetyt lukemat mutta kuitenkin, saat syväterävyyttä kunnolla ja kuitenkin pitäs liikkeen pysähtyä ihan hyvin.

[nomad]

Tuolla rungolla M-moodin käyttö on naurettavan helppoa kuten monen muunkin uuden digirungon. Päivällä kun valoa riittää niin lyö asetuksiksi jotain tyyliin f8, 1/1000 ja antaa auto-ISOn hoitaa loput. Ihan hatusta heitetyt lukemat mutta kuitenkin, saat syväterävyyttä kunnolla ja kuitenkin pitäs liikkeen pysähtyä ihan hyvin.

Sivumennen sanoen, automaatilla kuvaamista se tuokin on.

[Hannu KH]

Ei digikameralla ole sen vaikeampi käyttää manuaaliovalotusta kuin filmikamerallakaan. Ainakaan mun ropsut eivät osaa valottaa automaatilla niinkuin minä tahtoisin, siksi tulee käytettyä harvoja erikoistilanteita lukuunottamanna M-valotusta.
On mukavampi säätää itse valotusta kuin taistella temppuilevaa valotusautomaattia vastaan.
TTL-salama kameran päältä ja AF-tarkennus on silti mun mieleen.

[Brunberg]

Tuolla rungolla M-moodin käyttö on naurettavan helppoa kuten monen muunkin uuden digirungon. Päivällä kun valoa riittää niin lyö asetuksiksi jotain tyyliin f8, 1/1000 ja antaa auto-ISOn hoitaa loput. Ihan hatusta heitetyt lukemat mutta kuitenkin, saat syväterävyyttä kunnolla ja kuitenkin pitäs liikkeen pysähtyä ihan hyvin.

Sivumennen sanoen, automaatilla kuvaamista se tuokin on.

Sitä tässä vähän haettiinkin, että auto-ISOa käyttäen kamera on oikeastaan automaatilla mutta syväterävyyden ja liikkeen pysäytyksen pääsee itse valitsemaan haluamakseen. Tietysti edellyttäen, että valoa on reilusti.

[paaton]

Tuolla rungolla M-moodin käyttö on naurettavan helppoa kuten monen muunkin uuden digirungon. Päivällä kun valoa riittää niin lyö asetuksiksi jotain tyyliin f8, 1/1000 ja antaa auto-ISOn hoitaa loput. Ihan hatusta heitetyt lukemat mutta kuitenkin, saat syväterävyyttä kunnolla ja kuitenkin pitäs liikkeen pysähtyä ihan hyvin.

Sivumennen sanoen, automaatilla kuvaamista se tuokin on.

Sitä tässä vähän haettiinkin, että auto-ISOa käyttäen kamera on oikeastaan automaatilla mutta syväterävyyden ja liikkeen pysäytyksen pääsee itse valitsemaan haluamakseen. Tietysti edellyttäen, että valoa on reilusti.

Tässäkin on puutteensa. asetuksissa saisi olla valinta ajan tai aukon ohitukkselle, jos valotus ei onnistu iso arvojen rajoissa.

[Brunberg]

Joo, niitä sanotaan aukon ja suljinajan esivalinnoiksi...

[OskuK]

Minoltan XD-7 oli hauska runko, siinä oli sekä S että A-automatikka, ja: kamera ohitti kuvaajan valinnan, jos kamerasta loppui varat. Eli vaikka kuvaaja olisi valinnut 1/60s. ajaksi ja kamera valitsee aukkoa automaattisesti, niin jos täydellä aukolla olisi tuulut alivalotus, kamera pidensi aikaa omavaltaisesti ;-) Se oli käytännössä ensimmäinen P-automatiikka, muttei sitä sanottu sellaiseksi. Kaunis kamera muuten.

[paaton]

Joo, niitä sanotaan aukon ja suljinajan esivalinnoiksi...

No ei. Käytän itsekkin paljon auto-isoa ja valitsen haluamani ajan sekä aukon. Mutta jos kuvatessa tulee esimerkiksi kirkkaampi kohta, niin kuva ylivalottuu. Sama tietenkin toisinkin päin. Tykkäsin kyllä, jos kuvaaja voisi itse valita mitä tehdään tilanteissa, kun auto-ison varat ei riitä.

[Brunberg]

Täytyy valita aika ja aukko niin, että on ainakin yhden stopin verran ISOssa varaa kumpaankin suuntaan, vielä kun tuuppaa NEFinä niin varmaan toimii. Ehkä kuitenkin säätäis niin, että normaalitilanteessa on vaikka ISO400 niin alas on pari pykälää varaa ja ylöspäin samat.

[Hannu KH]

Minoltan XD-7 oli hauska runko, siinä oli sekä S että A-automatikka, ja: kamera ohitti kuvaajan valinnan, jos kamerasta loppui varat. Eli vaikka kuvaaja olisi valinnut 1/60s. ajaksi ja kamera valitsee aukkoa automaattisesti, niin jos täydellä aukolla olisi tuulut alivalotus, kamera pidensi aikaa omavaltaisesti ;-) Se oli käytännössä ensimmäinen P-automatiikka, muttei sitä sanottu sellaiseksi. Kaunis kamera muuten.

Mun mielestä noissa Canonin digirungoissa on sama ominaisuus, voi valita onko se päällä vai ei.