Hieman tilannetta tutkittua, paljastui jotta lunkku menee kiinni kun ensin dremelöi pari joutavaa muovitappia vähemmäksi. Nyt oli jo kotelo joka piti veden loitolla ja kuvatakkin pystyi. G7:n ja G9:n välillä suurin ero kuitenkin lienee takatelkkarin koko ja sitä kautta muutaman takakannen napin poikkeava sijainti. Käytännössä tämä tarkoitti jottei veden alla voinut komentaa kameran salamaa, tarkennusta tai makroa päälle/pois. Kameroiden välillä ero ei ollut kummoinen, vain n. 3-5 milliä sivusuuntaan. Nappien keskinäinen sijoittelu oli käytännössä sama.
Muutaman kuukauden asiaa pohdittuani, kaivelin lopulta dremelin halpakopion esille (omani oli niin heikkolaatuinen, että onneksi naapurin dremelkopion sai lainaan) ja taas alkoi polykarbonaatin työstö. Varoen, ilman kiirettä, n. 1,5 tunnissa irrottelin takakannesta nappularyhmän. Kansi paljastui yllättävän paksuksi, n. 10 milliseksi. Useamman sovittamisen ja kokeilun jälkeen löytyi lopulta sopiva määrä irrotettua muovia roskiksesta ja edessä olikin liimausvaihe.
Oikeanpuolisin namiska sai epähuomiossa hieman osumaa porakoneen karasta. Kauneusvirheellä ei toiminnallista merkitystä.
Liimaksi valitsin paikallisen asiantuntevan kivijalkamyymälän opastuksella Acrifix 192 -tökötin. Kyseessä on yksikomponenttiliima joka ensin pehmentää/sulattaa hitusen polykarbonaattia (puree myös akryyliin ja jopa PVC:hen) metyyli metakrylaatin voimalla. Kettumainen liuotin, suosittelen ulkosalla askartelua ellei omaa piilevää imppausviettiä. Hitaan kuivumisen (käsittelykuivaa useamman tunnin päästä) jälkeen liimattava juttu täytyy joka tapauksessa viedä ulkosalle, sillä liima varsinaisesti kovettuu UV-valon avulla joten senkään vuoksi en suosittele liimausta toteutettavan pimeässä kellarissa.
Ensin liimasin irroitetun palan kiinni suurinpiirtein. Tarkka paikoitus oli ongelmallista, sillä milli minkä tahansa neljän koordinaatin (x/y/z/kierto) suhteen vikapaikkaan pilasi namiskoiden käytön. Varmistaakseni lopputuloksen, laitoin kameran koteloon sisälle jonka avulla sitten asettelin liimattavan palikan paikoilleen. Varuilta kameraa hieman suojasin kyllä parilla paperinpalalla ja samalla varmistin etten liimaisi tätä kannen kikkaretta liian lähelle kameraa. 4,5 tunnin kuivumisen jälkeen kokeilin ja testailin kuinka homma etenee ja ilmeni ettei paikoitus sattunut ihan kohdalleen yhden napin painaessa kahta kameran nappia samalla. Alusta ei kuitenkaan huvittanut lähteä liikenteeseen, joten pikkuisen puukkoa VA-kotelon painonapin kumitassuun ja jopa homma taas toimi hyvin.
Puukotettu kumitassu
Viimeistely, eli loppusaumojen tukkiminen olikin enää tähteenä. Yksi rako oli kuitenkin melko suuri, joten laittelin täytteeksi hieman polykarbonaattisuikaleita. Ko. täytemateriaalin sain vanhasta CD-levystä jonka etikettipinnan joutui puukolla raaputtamaan pois ja loppupinnoite lähti alkoholilla pesien.
Lopputulos on nyt sitten WP-DC11 pesitettynä G9 -pokkarille:
