Keskiviikkona oli ohjelmassa tuskien taival. Eli hyttyshelvetissä Sallan Pyhätunturilta Aatsinginhaudalle ja takaisin. Matkaa tuli talsittua 24km yhteensä ja inisijät kuppasivat varmasti neljänumeroisen luvun edestä. Vieläkin on toinen käsi vähän turvoksissa.
Aatsinginhaudasta ei jäänyt mitään talteen, perillä odotti vain kamala pusikko ja *sensuroitu*. Matkalla tuli kyllä vastaan Suomen kaunein suomaisema, siitä myöhemmin. Siinä ois jollekin pyromaanille työsarkaa tuikata tuleen ne pari tunturia sieltä, saisi metkan näkymän aikaiseksi.
Tämmöinen pikkukaveri tarpoi yksin suossa, emää ei näkynyt mailla halmeilla, mikälie karhu syönyt...
Tämäkin vihtori tuli ihan parin metrin päähän kun äänettä istuskelin tupasvillamättään kimpussa, mutta otti vähän etäisyyttä kun nostin katseen. Ekan kerran focus peakingista oli jotain käytännön hyötyä, elikkä lonkalta losautettu pitkospuiden tasalta.
Samoihin aikoihin tuli vastaan myös tämmöinen kaveri keskellä mättäikköä.
