jukkapvk kirjoitti:Vajaa pari viikkoa olen nyt kyseistä kameraa käyttänyt. Positiviinen kokemus tähän mennessä. Alla muutamia huomioita entisen E-1 käyttäjän näkövinkkelistä.
TARKENNUS:
Eri planeetalta kuin E-1:ssä. Eritoten jatkuvan tarkennuksen nopeus ja ennakointi sekä yleisesti ottaen hämärässä tarkentaminen. Nyt jopa Sigma 150 makrolla pystyi AF-C:llä seuraamaan kohdetta, kun E-1:llä sahaus alkoi melkein heti. Samoin nyt sillä objektiivilla voi tarkentaa myös hämärässä.
KAHVA JA KOKO:
Kahva on HYVÄ. Luonnollisesti pienempi kuin E-1:n, mutta riittävän iso ainakin minun kädelleni, niin, että kaikki sormet mahtuvat kahvalle (useissa pikkurilli ei enää mahdu). Päällystys on miellyttävä, eikä ote lipsu. Vaikka kamera on pienempi, se ei kuitenkaan ole liian pieni. Hyvin toimi, vaikka oli isompikin linssi kiinni.
14-42:sen kanssa aivan loistava matkakamera. Pieni mutta kuitenkin hyvä kädessä ja kohtuu tukeva isompienkin lasien kanssa.
NAPPULAT:
Yllättävän hyvät. Olin varautunu alustavasti siihen, että nyt alkaa menuissa sählääminen ja turaaminen, kun ei ole enää kamerassa niin paljoa nappeja. Toisin kävi. Takana olevassa ristiohjaimessa on pikatoiminnot kaikkiin tärkempiin ominaisuuksiin (AF-moodi, ISO, valotuksen mittaus, valkotasapain). Näitä asetuksia voi nopeasti muuttaa ottamatta katsetta irti etsimestä ja tieto siitä, mitä muutetaan, näkyy myös etsimessä. Se, että AF-moodi ei ollut enää mekaaninen 3-asentoinen kytkin, olikin hyvä asia, sillä nyt Custom Reset-asetuksiin pystyi sisällyttämään myös tarkennus moodin.
Fn-painiken on oletuksena syväterävyyden tarkistus. Hyvä, vihdoinkin järkevässä paikassa. E-1:ssä aina joutui kurottamaan ja vaihtamaan kahvassa otetta, kun käytti syväterävyyden tarkistus-painiketta.
VAKAIN:
Toimii. Hyvin. Vakaajan säätöpainike on hyvässä kohtaa kameraa, joten sen saa päälle, pois tai tilaa vaihdettua, katsetta etsimesta nostamatta. Luonnollisesti info vakaajan tilasta näkyy etsimessä. Kuvasin enimmäkseeen makro-kuvia 150-millisellä Sigmalla ja nyt verrattuna E-1:een sain enemmän onnistuneita otoksia. Vakaajan ansiosta pystyin käyttämään pienempia aukkoja (ja hitaampia suljinaikoja) ja sain silti tärähtämättömiä kuvia. Hitain suljinaika oli varmaan siinä 1/100, täytyy tarkistaa exiffeistä.
Pannausmoodikin tuntui toimivan mainostetustai.
PIKKELSIÄ JA KOHINAA
Suurin osa kuvista ei ylittänyt ISO400:aa, mutta muutaman kerran tuli kuvattua 800:llakin. Huomattava parannus E-1:een. ACR avasi RAW:t kiltisti (vaikka 510 tuki on kin virallisesti vasta beta) ja jopa lightroomin oma kohinanpoisto oli tuntui riittävältä. En nyt ole vielä ehtinyt harrastaa mitään pikselinnypläystä, mutta normalisti kuvaa koneelta katseltaessa eron näkee heti.
5*2 = 10. Joo, onhan se kiva, että tuli vähän kroppausvaraa. Makrokuvaamisessa ainakin minulla noista pikkelseistä ensimmäisen kokeilun perusteella on iloa. Kuvan voi tarvittaessa ottaa vähän kauempaa kuin E-1:llä ja saada saman kokoisen kuvan (ja enemmän syväterävyyttä)
LIVE VIEW:
En kokeillut juurikaan, pari makroa taisin ottaa. 150-millinen ei ehkä ole optimi tuon kanssa vapaalla kädellä kuvattaessa, lähellä 1:1 suurennosta, tuulisella ilmalla. Kyllä sitä kameraan on edelleen kiva tukea otsaan silloin kun kun vapaalla kädellä kuvaa pitkän putken kanssa.
HUONOT PUOLET:
Onko niitä? E-510 on niin paljon parempi suorituskyvyltään kuin E-1, että vielä en ole keksinyt mitään muuta kuin sen, että E-1 on mekaanisesti kestävämpi (ja roiskevesitiivis). No, ehkä Custom Reset- tiloja saisi olla neljä kahden asemesta ja ISO-arvojen säätö 1/3 EV:n välein 1:n asemesta.
Jos tässä olisi enemmän tarkennuspisteitä, kuten ehkä tulevassa E-1:n seuraajassa, harkitsisin vakavasti E-1:n seuraajan kauppaan jättämistä. Tässä olisi sekä matkakamera, että muuhunkin käyttöön kelpaava samassa paketissa.
Huoh!, pitikin tulla kesken loman vieton netin ääreen käväisemään eilen ja sitten vielä tänään ja lukemaan mm. tämä viesti. Olen kuvaillut tähänastisen lomani suht tyytyväisenä E-1:llä ja saanut vakuutettua itselleni, että odottelen rauhassa ennen kuin ostan uuden rungon. Mutta, tämän luettuani iski taas "runkokuume". jos sittenkin E-510! Valitettavasti edes täällä Jyväskylän seudulla (puhumattamaan Pohjanmaasta) ei ole tilaisuutta kokeilla livenä tuota runkoa, luulisin. Tuli tosin käytyä melkein siellä Suomen reunalla Porvoossa, mutta tuskin sielläkään noita olisi näykynyt, eikä silloin tullut mieleenkään koko asia.
Lähinnä mietityttää tuo etsin. Onko se merkittävästi pienempi kuin E-I:ssä? Ja tietysti myös käänytvän näytön puute, mutta senhän tietää näkemättäkin. Ja sitten niin mitättömältä kuulostava asia, mutta hiljaisissa tilasuuksissa olennainen eli sulkimen ääni, onko merkittävää eroa E-1:n miellyttävän hiljaiseen ääneen. Tietysti hiljaissa tilasuuksissa voisi edelleen käyttää E-1:tä, joka jäisi joka tapauksessa vararungoksi, jos E 510:een päätyisin.
