Kuinka paljon on soveliasta muokata kuvia?

[osmodraama]

Tulipas ko. asiasta hieman kärkäs liemi...mutta se on hyvä jos joku asia puhuttaa ja mielipide asioistahan voi aina kiistellä! ;) Ja mitä omaani tulee...no, nyt on vasta tuhannen kappaletta otettu harjoitus otoksia ja olen onnistunut jopa muutaman kuvan saamaan suoraan mieleisekseni ilman lightroomin kautta kierrättämistä. Ja näistä olen todella mielissäni, sillä niissä hyvän kameran ominaisuudet on käytetty hyväksi, eikä ostokrapula paina selkää. Suurin osa julkaisu kelpoisista kuvista kuitenkin kävi säädettävänä koneella ja kyllähän nekin miellyttää silmää säädön jälkeen, mutta samaan tulokseen pääsin jo aikaisemmin ikivanhalla pokkarillani kuvaamillani otoksilla kun niitä innostuin muokkailemaan. Eli... oma johtopäätökseni on, kun ostaa kunnon kameran, on onnistumisen mahdollisuus suurempi ja pääsee pienemmällä vaivalla jälkikäsittelyn kanssa, joskus jopa ilman ja jos tykkää muokkailusta niin onhan isot RAW kuvat jälkikäsittelijän unelma. Huonommallakin kalustolla toki saa hyviä kuvia, kun koneella säätää ja pääasiahan on, että oli kuva kuin kuva kyseessä, muokattuna tai ei, jos se omaa silmää miellyttää niin kyllä se silloin on kuvan arvon ansainnut!

[oikosulku]

Mielestäni mahdollisuuksia saa käyttää rajattomasti mutta niistä pitää myös kertoa. Kaikkea voi kokeilla muttei julkaista ilman totuuden kertomista.

Mutta tähän ja kaikkeen muuhunkin pätee sääntö: jokaisella on mielipide ja toisen mielipide on sieltä minne ei aurinko paista. näin on aina ollut ja tulee olemaan.

[Kryptos]

Mielestäni mahdollisuuksia saa käyttää rajattomasti mutta niistä pitää myös kertoa. Kaikkea voi kokeilla muttei julkaista ilman totuuden kertomista.

Minkä totuuden? Kuka sen määrittelee? Mistä ei tarvitse kertoa ja mistä tarvitsee?

Mitään rajoja käsittelylle ei ole olemassa eikä voida kuvaajalle asettaa, ellei kuvaaja itse ole sitoutunut sellaisiin esimerkiksi osallistumalla kuvakilpailuun ja sen sääntöjen mahdollisesti asettamiin rajoihin, journalistiseen etiikkaan, asiakastoimeksiannon kautta tai muulla vastaavalla tavalla. Taiteellisessa, itsellisessä ilmaisussa ei millään taholla ole minkäänlaista oikeutta edellyttää yhtään mitään, eikä mitään "totuutta" ole olemassakaan.

[nsamppa]

Fiksuja sanoja taas kryptokselta. Mistähän onkin tullut tommoinen oletettu linkki valokuvan ja totuuden välille? Tarinan kerrontaahan sekin on ja usein hyvät tarinat tarvii pikkasen semmosta lapinmiehen lisää. Tai ainakin ne kuullostaa paremmilta pikku mausteilla.

[decypher]

Njoo ja jos noin ajattelee, onhan valokuvilla kusetettu iät ja ajat esimerkiksi rajauksen ja valotuksen keinoin jotta häiritsevät elementit jäävät pois. Kuva, jota suurin osa meistä pitää hyvänä itse asiassa jopa vaatii sitä. Mikä silloin on totuus? Ei välttämättä useinkaan se, mitä kuvassa näkyy.

Ehkä tässä on nyt sellainen semanttinen ristiriita, että osa meistä tarkastelee valokuvaamista laajemmin taidemuotona ja osa puhtaasti valokuvaamisena. Jälkimmäisen koulukunnan mukaan valmis teos on se, joka kamerasta saadaan ulos, ja edellisen mukaan se on vasta itse teoksen raaka-ainetta. Välttämättä se ei ole ongelma lainkaan, puhutaan vain hiukan eri asiasta.

[Qurdis]

Itse miellän asian seuraavasti:


Miksi pilata hyvää tarinaa totuudella?

Tosin en itse laske "valokuvaajiksi" vaan digitaaliseksi taiteilijaksi ihmiset jotka ottavat 9 eri paikkojen kuvaa ja yhdistävät ne yhdeksi kuvaksi.

Mutta sama kai se on, kysyntähän vaihtelee sen mukaan pidetäänkö kuvista vai ei. Jos pidetään niin well done. Hyviä otoksia vaan sitte kaikille ja iloista mieltä.

Nyt on Kevät!

[Kryptos]

Tosin en itse laske "valokuvaajiksi" vaan digitaaliseksi taiteilijaksi ihmiset jotka ottavat 9 eri paikkojen kuvaa ja yhdistävät ne yhdeksi kuvaksi.

Kuvaaja on ottanut esimerkissä yhdeksän valokuvaa, mutta hän ei silti ole valokuvaaja? Ristiriitainen näkemys, eikä mielestäni hyvin puolustettavissa.

Tässäkin keskustelussa - kuten niin usein muulloinkin - piilee dikotominen ajattelu, jossa asiat esitetään usein joko-tai asetelmina, kun asiat ovat usein kuitenkin luonteeltaan ennemminkin gradientteja.

Voi tietenkin olla digitaalinen taiteilija olematta valokuvaaja, mutta henkilö joka valokuvaa itse komposiitin osat ja sitten jälkikäsittelyssä rakentaa niistä komposiitin, on ehdottomasti molempia: valokuvaaja, sekä digitaalinen taiteilija.

Sinänsä pidän ilmaisusta "digitaalinen taiteilija".

[Qurdis]

Esitin asiani väärin, meinasin sitä julkaistua taideteosta. Näen sen itse digitaalisena taiteena enkä valokuvana.

Kiva että molempia on.

[samnyrhi]

Mikä on totuus valokuvien osalta? RAW kuva on raaka, mutta jos kuvaa JPEG muotoon ja julkaisee sen niin on kyse muokatusta kuvasta vai "totuudesta"? Sehän on silloin jonku kamera valmistajan insinöörin näkemys siitä millainen kuvan pitäisi olla.

Mielestäni "julkaistu" kuva on totuus, jonka kuvaaja on kuvassa nähnyt, joko suoraan tai oletetun muokkauksen jälkeen. On se sitten rajattu tai sävyjä säädelty. Taidetta kuva on minulle silloin kun yksi kuva on usean kuvan yhdistelmä. Ihailen molempia tapoja. Itsellä ei vielä rahkeet piisaa tähän taiteeseen ja valokuvauksenkin osalta olen vielä alkutaipaleella.

[mattimi]

Hei!

Valokuvien kanssa on parasta unohtaa sellaiset käsitteet kuin totuus, todenmukainen, jne. Se, miten muokkaa kuviaan, pitäisi tulla omien korvien välistä ja siitä mihin kuviaan käyttää. Jos lähettää kuviaan jollekin julkaistavasti, silloin on tietysti syytä noudattaa julkaisijan asettamia sääntöjä.


Kuvien "totuudenmukaisuus" on aina kiistanalainen juttu. Eri ihmiset näkevät "totuuden" eri tavalla. Kukaan ei myöskään voi jälkikäteen tietokoneen ääressä muistaa tarkasti, millainen tilanne oli kuvanottohetkellä. On moneen kertaan todistettu, että ihmisen muisti tarkkojen yksityiskohtien suhteen on häilyväinen ja jälkikäteen helposti manipuloitavissa.

Mikko

[Ville^K]

Valokuvien kanssa on parasta unohtaa sellaiset käsitteet kuin totuus, todenmukainen, jne. Se, miten muokkaa kuviaan, pitäisi tulla omien korvien välistä ja siitä mihin kuviaan käyttää. Jos lähettää kuviaan jollekin julkaistavasti, silloin on tietysti syytä noudattaa julkaisijan asettamia sääntöjä.


Kuvien "totuudenmukaisuus" on aina kiistanalainen juttu. Eri ihmiset näkevät "totuuden" eri tavalla. Kukaan ei myöskään voi jälkikäteen tietokoneen ääressä muistaa tarkasti, millainen tilanne oli kuvanottohetkellä. On moneen kertaan todistettu, että ihmisen muisti tarkkojen yksityiskohtien suhteen on häilyväinen ja jälkikäteen helposti manipuloitavissa.

Juuri näin.

Kuvasisältöä sopivasti rajaamalla (myös kuvausvaiheessa) voidaan saada asia/tilanne näyttämään täysin erilaiselta joten lähtökohtaisesti kaikkiin kuviin pitää suhtautua kriittisesti.

Itse käsittelen kuvia niin paljon että lopputulos miellyttää omaa silmää :) Kuvailen paljon ihmisiä joten mun fotarointihimoja rajottaa se, että ihmisten tulee näyttää itseltään lopullisessa kuvassa.

[oikosulku]

Mielestäni mahdollisuuksia saa käyttää rajattomasti mutta niistä pitää myös kertoa. Kaikkea voi kokeilla muttei julkaista ilman totuuden kertomista.

Minkä totuuden? Kuka sen määrittelee? Mistä ei tarvitse kertoa ja mistä tarvitsee?

Mitään rajoja käsittelylle ei ole olemassa eikä voida kuvaajalle asettaa, ellei kuvaaja itse ole sitoutunut sellaisiin esimerkiksi osallistumalla kuvakilpailuun ja sen sääntöjen mahdollisesti asettamiin rajoihin, journalistiseen etiikkaan, asiakastoimeksiannon kautta tai muulla vastaavalla tavalla. Taiteellisessa, itsellisessä ilmaisussa ei millään taholla ole minkäänlaista oikeutta edellyttää yhtään mitään, eikä mitään "totuutta" ole olemassakaan.

Tarkoitin tällä esim. uutisointiin liittyvää materiaalia jossa juttua vääristellään/paisutellaan sopivasti kuvaa muokkaamalla. Uutisiin liittyviä kuvia ei saisi mielestäni muokata kuin ihan perussäätöjen osalta. Media menettää luotamuksen jos kuviin lisätään/poistetaan elementtejä jotta uutinen "myy". Esim. Julkkis kolhii autoa ja uutiseen liitetään ihan eri auto millä todellisuudesa kolaroinut.