Kryptoksen Kuvakävelyt (23.2.2017)

[Kryptos]

Voittohan olisi niin selvä, että kilpailu ei suoraan sanoen olisi reilua. On ehkä syytä antaa mahdollisuus muillekin sorsakuvaajille.

[Kryptos]

Akillesjännevaivat ovat rajoittaneet kävelyreissuja, mutta tänään oli pakko päästä kävelyreissulle kun viimeisestä kunnon lenkistä on jo aikaa. Saalis jäi vähäiseksi, mutta mukava oli silti kävellä kunnon lenkki.


Recursive by Mika Latokartano, on Flickr

[Kääkkä]

Mielenkiintonen kuva. Oikeastaan jollain tapaa vähän hypnoottinen kun pysähtyy tuijottamaan tuota tunnelia.

[Kryptos]

Sain osakseni huolestuneita katseita, kun makasin turvallani nurmikolla ja tähyilin tuonne putkeen. No, kunnia menee mutta maine kasvaa.

Jokin kilometri aiemmin:


Embrace by Mika Latokartano, on Flickr

[Maffer]

Kuka on raiskannut puun noin ikävästi?

Jo joka tapauksessa, tunneliteline on aika jännä tosiaan. Mitä jos siinä leikkais taivaasta pois että tulis 5:4 vertikaalinen tai jopa 1:1. Kryptoksen kuvasilmä on kehittynyt löytämään hasselmaisia asetelmia.

[Kryptos]

Joo, neliörajaus voisi toimia paremmin. Taivaassa ei ole mitään kiinnostavaa ja kuvan motiivi on joka tapauksessa neliö.

En tiedä kuka viitsii olla niin typerä, että jättää jonkun ketjun tai narun kuristamaan puun kasvua noin.

[emerik]

Avioliitto, paritettu jne. Hyvä pongaus.

[Kryptos]

Käyn ahon laitaa....

Tai laitumen.


Along a Pasture by Mika Latokartano, on Flickr

[emerik]

Hyvä kuva tämä uusikin. Tuo paikka olisi hieno kuvata eri vuodenaikoina.

[Kryptos]

Kiitoksia, emerik. Paikka on onneksi lähellä ja löysin sieltä paljon mielenkiintoisia, kauniita paikkoja kuvattavaksi. Parikin ajatusta kuvasta syntyi tuolla kävelylenkillä, mutta niitä varten on mentävä paikalle eri aikaan, hieman eri paikkaan, ja eri kalustolla.

Kevät on kaunista aikaa. Vihreän eri vivahteita on niin paljon. Kesää kohti skaala muuttuu tasaisemmaksi. Keveys haihtuu.

[Kryptos]

Päihdyttävä luonto

Intoxicating Nature by Mika Latokartano, on Flickr

Jyrätty luonto

Trampled Nature by Mika Latokartano, on Flickr

[Kryptos]

9.4 km tänään kauniissa auringonpaisteessa kotikonnuilla.

"Telegraph Road" (vaikkei olekaan)

Telegraph Road by Mika Latokartano, on Flickr

[Kryptos]

Kesäpäivän kävelylenkki kotikonnuilla. En kuvannut juurikaan, mutta yhden peltomaiseman kuitenkin ikuistin. Paalit ovat ruokohelpiä. Menevät energiantuotantoon.

A Summer View by Mika Latokartano, on Flickr

[Kääkkä]

Oikein kesänen ja mukavan näkönen maisema. Toisiks viimosta kun kattoo niin alkaa väkisinki soida Dire straits päässä. Mukavan kalvakat värit pellossa- volyymi pään sisällä vaan kasvaa :)

[Kryptos]

Tattista vain! :)

"And the dirty old track was the telegraph road..."

[©pjm]

Taas kerran kävin koko ketjun kuvat läpi, antaa paljon paremman kuvan tavastasi kuvata.
Hyvä ketju!

[Kryptos]

Paljon kiitoksia @pjm - tämän ketjun kuvat ovat tosiaan havaintoja kävelylenkeiltäni. Viime vuoden syksyllä aloin terveyssyistä kuntoilla ja pudotin parissa kuukaudessa 18 kiloa painoa. Kun kilot kevenivät, olo parani ja aloin nauttia kävelylenkeistä, varsinkin kun sitten marraskuussa Black Friday alesta hankin a6000:n ja käytettynä siihen Sony Zeiss SEL24F18Z:n. Lenkeille tuli toisenlainenkin motivaatio ja hiljalleen ne myös pitenivät. Kävelen ja kuvaan ympäristöäni. Arkisia kuvia, joskus hieman erilaisesta näkökulmasta, mutta tyypillisesti melko konstailemattomia kuvia joiden inspiraatio syntyy silloisessa hetkessä.

Ajattelin alunperin, että tästä ketjusta voi kenties tulla kiinnostava ajan myötä ei vain eräänlaisena dokumenttina itselleni, vaan kenties muillekin harrastajille. Lisäksi se vähentää foorumin pommittamista yksittäisillä kuvilla omiin ketjuihinsa, kun kuitenkin haluan silloin tällöin jakaa kuviani. En kuvittele näiden olevan enempää kuin ne ovat: yksinkertaisia havaintoja hetkessä. Silti nautin tällaisestakin kuvaamisesta ja se antaa minulle paljon. Opettaakin.

[nsamppa]

Tämä nyt voi mennä täysin ohi ketjusta, ja meneekin, mutta rohkaisenpa mieleni ja skrivaan. Pitkälti siitä syystä että ketjun haltijan kanssa koen voivani vaihdella ajatuksia niistä sun näistä. Toivon että otat kunnianosoituksena etkä loukkauksena.

Mutta toi kuvaaminen ja motivaatio siihen. Jokaisella niihin on omat motivaationsa, tapansa ja tyylinsä. Ei oo oikeeta ja väärää. On vain erilaisia tapoja. Mulla toi homma on mennyt niin että aloitin kuvausharrastuksen 2010. Silloin kävi elämässä vähän kaikenmoisia juttuja ja vähän pyllähti ylös alas ja alas ylös. Siinä oli sitten yhtäkkiä aikaa ja superenerginen nuori koira. Sitä koiraa sitten aloin kuvaamaan ja metsässä kun kuitenkin tuli käyskenneltyä pitkät pätkät niin kuvailin myös niitä näitä. Se olikin aika hauskaa, tuntui omalta jutulta ja alkoipa vähän kehittyä siinä sivussa. Sitten taas elämä heitti uuden käänteen. Tein työni ohessa huvikseni vähän videoita myynnin tueksi. Sitten käveli mahdollisuus vastaan tehdä niitä videoita täyspäiväisesti. Lopetin sitten mekaniikkasuunnittelijan hommani ja lähdin markkinointiosastolle vailla päivänkään koulutusta. Sillä tiellä olen vieläkin, enkä voi väittää katuvani. Nykyään sitten kun pyörii aiheen tiimoilla oikeastaan koko ajan, ei ehkä samankaltaista kiimaa kuvaamiseen vapaa-ajalla enää ole. Muuten kyllä liekki roihuaa oikeinkin kovasti. Toisaalta on tossa pientä muutakin elämässä.

Mutta jotta pointti ei katoa. Nykyään hyvin harvoin postailen kuviani mitä kuvailen. Kuvaan kuitenkin vieläkin aika paljon, kuten varmaan aika moni muukin täällä. Samasta syystä mistä moni muukin täällä; se on pirun hauskaa. Mutta nykyään en niin hirveästi edes pyri kuvaamaan niin vimpan päälle kuvia vapaa-ajalla ja sen takia en kehtaa niitä täällä näytellä. Kuvaaminen on mulle keskustelua itseni kanssa. Otan koiran mukaan ja lähden metsään pitkälle kävelylle. Näen jonkin jutun, mitä en sen suuremmin kelaile. Sommittelen, räpsään ja katson. Jos se ei ole kohdillaan, syystä jota en tiedä, sommittelen uudellen ja toistan. Teen sen niin monta kertaa että se on kohdillaan. Jollain tavalla päästän irti itsestäni ja tietoisuudesta. Silloin kun sen saan kohdilleen on tuloksena usein aika surkea kuva. Mutta samalla myös usein ymmärrän mitä haluan kertoa itse itselleni. Sitä on todella vaikea kuvailla. Varsinkin kun on hyvin rajallisella älyllä ja minimaalisilla filosofian tiedoilla varustettu, niin sen kertominen on vielä vaikeampaa. Sitä tässä ehkä tahdon kertoa että motivaatio minulla kuvaamiseen on keskustelu tiedostamattoman ja tiedostavan itseni kesken. Jollain tavalla pystyn kertomaan itselleni mitä ja miten tunnen. Tämä on äärimmäisen tärkeää minulle monelta kannalta. Jonkinlaista terapiaa kai.

Sorryt jos tuli jauhettua turhan päiväistä skeidaa, mut tulipa vaan mieleen tosta kuvaamisen motivaatiosta.

[Kryptos]

Ei tullut millään muotoa jauhettua skeidaa, hienoa kun kerroit suhteestasi valokuvaamiseen. Kertomus oli mielenkiintoinen ja mukava lukea! Kyllä tällainen "off-topic" sopii oikein hyvin.

Näinhän se on, me kaikki kuvaamme omalla tavallamme ja omalla tasollamme. Toiset pyrkivät aktiivisesti kehittymään harrastuksessaan, tai ammatissaan, toisille se ei ole niin tärkeää, vaan motivaatio löytyy jostakin muualta. Valokuva ja valokuvaaminen on hyvin yksilöllinen, hyvin henkilökohtainen asia. Siksi nostan hattua jokaiselle, joka rohkenee laittaa esim. tälle foorumille kuviaan esille muiden katsottavaksi ja arvioitavaksi.

Hyviä kävelyreissuja karvaisen kaverin ja kameran kanssa!

[OlyT 75]

Onpas tutunoloisia kokemuksia. Valokuvaus tuppasi joskus kauan sitten kiinnostamaan enemmänkin, mutta unohtui arjessa pitkäksi ajaksi. Viime vuosina arjen rajat sitten näyttivät ihan fyysisestikin paikkansa, tuli terveydellistä reistaa mukaan kuvioihin. Joutui vähän pitkästä aikaa miettimään asioiden priorisointia. Siinä vaiheessa kamerakaupasta tarttu ikään kuin ohimennen taas kameravärkit matkaan. Ollut tuossa nyt mukana.. joskus enemmän, joskus vähemmän.

Nyt huomaa, kun on taas vähän haasteellista aikaa, ei meinaa nähdä asioita ympärillään. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta että ensin kuvittelee ottaneensa kuvan ja sitten läppärin ääressä tajuaa, että joko ajatus tai tekniikka tai yleensä molemmat (taas) katosivat jonnekin innokkuuden tai koheltamisen taakse. Luuli saaneensa kuvan, mutta ei ihan vieläkään.. Vaan välillä lakkaa myös näkemästä.

Kuvittelisin että on silti parempi nakata reppu olalle ja lähteä liikkeelle. Vaikka kameraa ei kaivais lenkin aikana esiin kertaakaan, ilman sitä ei mahdollisesti tulisi edes lähdettyä. Joskus tärkeintä on vain liike..

Mutta tosiaan en aikaisemmin ole selannut tätä kokonaisuutena läpi ennen kuin nyt. On mukava matkakertomus.