Jees, kävinkin pitkän puhelinkeskustelun Mafferin kanssa tästä aiheesta. Kiitoksia vaan kärsivällisyydestä, sano.
Tein lisää kokeiluja ja kaivelin ympäri nettiä lisävalaistusta asiaan. Luulen, että Mafferin ansiosta sain itselleni selvitettyä miksi tämä asia tuntui niin hankalalta.
Kuvan lopputuloksen kannalta näyttää todellakin siltä, kuten täälläkin on muiden taholta todettu, että säätöjen järjestyksellä ei ole merkitystä. Palasin myös Eveningin tiiliskiveen ja onneksi Kindlen tekstihaulla löytää asioita melko helposti.
Ensinnä on todettava, että Evening kirjoittaa todella ristiriitaisesti. Hän itse asiassa sanoo kirjan alkupuolella:
Martin Evening kirjoitti:"When you work in Lightroom, no restrictions are placed on the order in which you do things and edit changes you make in the Develop module are only applied when you output a photo as a rendered file, such as a PSD, TIFF, or JPEG."
Tämän mukaan rajoituksia säätöjen järjestykselle ei ole, ja muutokset jotka kuvaan tehdään editoinnin aikana lasketaan kuvaan kerralla vasta kun kuva renderöidään johonkin tiedostomuotoon. Tämäkin on kuitenkin epämääräisesti sanottu. Lightroom ei rajoita muokkausjärjestystä (mikään säädin ei ole lukittu ennenkuin jotakin toista käyttää), mutta tämä ei vielä tarkalleen ottaen kerro onko muokkausjärjestyksellä kuvan lopputuloksen kannalta merkitystä.
Lukijan on kuitenkin perusteltua olettaa, että lainaus tarkoittaa ettei säätöjen järjestyksellä todellakaan ole merkitystä myöskään kuvan lopputuloksen kannalta.
On kuitenkin outoa, että samassa Development osassa käytännössä tuosta avauskappaleen lainauksesta lähtien Evening toistaa eri kohdissa miten muokkausjärjestyksellä on väliä, jopa ekpslisiittisesti sanoen missä järjestyksessä muokkaukset on tehtävä - kuten valkoinen ja musta piste aina viimeksi, ja niin edelleen. Ota siis tuosta nyt selvä. Viesti on vähintäänkin sekava. Arvelen kuitenkin tietäväni nyt, mitä hän oikeastaan yrittää sanoa.
Jos otetaan kuva A ja tehdään sille jotkin säädöt
S, kuva on todellakin histogrammiltaan identtinen täysin riippumatta siitä, missä järjestyksessä nämä säädöt tehtiin.
Muokkauksen lähtökohta voi kuitenkin vaikuttaa kehitysprosessin kulkuun. Kuten aiemmassa esimerkkikuvakommentissani kerroin, jos lähden kehittämään kuvaa asettamalla valkoisen pisteen ensin, pienikin valotuksen korjaus +EV suuntaan tuossa kuvassa varoitti värikanavan leikkaantumisesta. Kuva kuitenkin oli liian tumma. Tämä johti siihen, että hypin paljon eri Basic säätöjen välillä hakien sellaista tonaalista tasapainoa joka mielestäni oli hyvä - enkä oikein edes päässyt tyydyttävään lopputulokseen. Kun alotin sen sijaan valotuksen korjauksesta, jolla keskisävyjen tonaalisuus asetetaan halutuksi samoin kuin huippuvalot, pääsin kuvassa tonaalisuudeltaan heti haluamalleni alueelle. Tämän jälkeen kontrastin, huippuvalojen, varjojen, valkoisen ja mustan pisteen säädöt tarvitsivat vain pienen korjauksen.
Vaikka editointijärjestyksellä ei ole merkitystä jos säätöjen arvot ovat vakiot, järjestys jossa editoinnit tehdään tuntuu ohjaavan kehitysprosessia. Aloittamalla esimerkissäni valkoisesta pisteestä, en päätynyt täysin samannäköiseen kuvaan kuin aloittaessani valotuksen korjauksesta, jolloin sain kuvan tonaalisuuden ensimmäisellä säädöllä tasapainoiseksi ja jäljelle jäi vain hienosäätö. Toisessa järjestyksessä jouduin iteroimaan paljon Basic säätöjen välillä, enkä lopultakaan saanut mielestäni tyydyttävää lopputulosta. Järjestys tuntui tehottomalta. Jos olisin kuitenkin valkoisesta pisteestä (tai periaatteessa kai mistä tahansa muualta) kautta prosessia lähestymällä päätynyt täysin samoihin säätöjen numeerisiin arvoihin kuin aloittamalla valotuksesta, kuvat olisivat olleet identtiset.
Ehkä kysymys on vain tästä. Voi olla, että PV2012 Basic on suunniteltu ohjaamaan kuvan tonaalisuus Adoben logiikan mukaan luontevassa järjestyksessä, johonkin "aika hyvä" tilaan, hieman automaattisen tonaalisuuden korjauksen näkemyksen mukaisesti mutta manuaalisesti suuremmalla kontrollilla. Basic osion säätimet ovat kyllä dynaamiset ja niiden sisäinen skaala mukautuu dynaamisesti sekä kuvan tonaalisen sisällön perusteella kuin myös suhteessa toisiinsa, mikä lienee Adoben top-down suosituksen perusta ja josta Eveningkin paasaa. Tämä on kuitenkin eri asia kuin se, onko säätöjen järjestyksellä väliä, jos säätöjen asennot ovat lopulta samat. Ei näytä olevan.
Useammalla kuvalla kokeiltuani Adoben suositus etenemiseksi tuntuu johtavan nopeammin minua tyydyttävään lopputulokseen. Säädöt tuntuvat loksahtavan kohdalleen ja komplementoivan toisiaan paremmin, kuin jos aloittaisin jostain muualta. Aina ei tietenkään tarvitse koskea edes valotuksen korjaukseen tai kontrastiin, ja lopulta kyseessähän on subjektiivinen näkemys miltä kuvan pitäisi näyttää.
Kiitoksia tähän asti kommentoijille ja erityisesti Mafferille, jolla oli kärsivällisyyttä kuunnella.
