Lintukuvausriippuvuus

[Mystiki]

Hieman vaikea on neuvoa antaa, jos lintumiestä ei saa, mutta kuvata lintuja tarvii.
Itselläni luonto ja linnut tuntuvat kiinnostavan vuodesta toiseen ja uusia soita ja metsiä vielä paljon koluamatta. Lintujen käytöksen oppimisen myötä kuvaamiseen saanut uusia mahdollisuuksia ja samalla eri biotyypeissä kuvattava vaihtuu jatkuvasti. Ehkä siksi kartan lintutorneja kun kuvat on samaa sorsaa samasta kuvakulmasta.

[Gamma]

Hyviä vastauksia on tullut. Kryptoksen viestissä oli niin paljon sivistyssanoja etten ymmärtänyt mitään ;)

Mutta pääpointtini oli lähinnä siinä pakonomaisessa kuvien räpsimisessä, ei niinkään kuvien kommentoinnin määrässä tai laadussa. Tietysti ylistävät kommentit kuvista ovat mukavia mutta kuvaukseen uhraamani vaiva, tai pikemminkin sen puute, ei edes oikeuta sellaisten saamiseen.

Kameran kanssa kulkiessa on vastaan tulevasta linnusta räpsäistävä kuva vaikka tilanne ei mitenkään kuvauksellinen olekaan.
Ja tämä "lintukuvaus" aikaansaa sen harhan, että kalustoa pitää vähän väliä päivittää teknisesti parempien kuvien saamiseksi. Hitonko väliä silläkin on näkyykö jonkin telkkäpönön pyrstösulassa joku yksityiskohta vähän selvemmin?


ps. nyt olen ollut kaksi päivää kuvaamatta yhtäkään lintua.

[Mystiki]

Hyviä vastauksia on tullut. Kryptoksen viestissä oli niin paljon sivistyssanoja etten ymmärtänyt mitään ;)

Itse jätin puuttumatta asiaan kun meni yhtä paljon yli kuin sony viestiketjut täällä.
Oma räpsiminen vähentynyt kun jätän kuvaamatta, jos lajista on mielestäni paremmat kuvat jo kovalevyllä vastaavilla taustoilla.

[tippiwatti]

Itse olen käynyt opettelemassa lentoon kuvausta lokeilla.
Niitä kun kumminkin riittää ja niiden kuvaaminen ei vaadi mitään tuntikausien kyttäämistä klo 03.30 maastovaatteet päällä suojakojussa.
Noin niinkun sellaisen "tositilanteen" varalta,että tuolla salolla ollessa sattuisi joskus kohdalle sellainen ainutkertainen tilanne,että siinä ei ole enää mahdollista alkaa opettelemaan asiaa.

Olihan siitä se hyöty jo nyt,että sain ikkunan läpi kuvattuna kohti laukkaavasta oravasta ihan hauskan kuvan.
Siinä ei ollut sekuntiakaan ylimääräistä aikaa miettiä mitään.
Itseasiassa kuvausajoista selvisi,että seuraava ja saman sekunnin sisällä otettu kuva oli jo sellainen,et oravasta ei näkynyt kuin häntä ja loput oli räystään/lipan varjossa.

Olin laittamassa tuuletusluukkua kiinni ja näin oravan pihalla.
Tiesin,et nyt on kiire,et se ei pysy kauaa siinä ja tällä vasta leikatulla jalalla ei oikein oteta mitään juoksuaskelia...
Kamera pöydältä,siinä ikkunalle mennessä kamera päälle,linssinsuojus pois,zoomausta,napsautus S-automatiikkaan (ja harras toivomus,et siellä on lintukuvauksen jäljiltä edes suunnilleen oikeat kuvausasetukset) tähtäystä oikeaan suuntaan,sarjatulta ja hermoja raastava sekunnin-parin odotus et kamera ehtii tarkentaa ja sinne etsimeen ilmestyy kohti laukkaava orava.

AF-C,eikä muutkaan asetukset lentävien lintujen kuvauksen jäljiltä eivät tietenkään olleet enää kohdallaan,kun olin ilmeisesti ehtinyt kuvaamaan muutakin kuin lentäviä lokkeja...
Mitään kuvanrajauksia tms. ei ollut mitään mahdollisuutta miettiä.

Lennossa se on tuo oravakin,et kyllä se lokeilla harjoittelu vaan auttaa : )

https://goo.gl/photos/N1xChPv89m29pHJV7

[tippiwatti]

Juu,kyllä siihen lokkien kuvaamiseenkin tulee joku riippuvuus,jos mieleen ei tule mitään muuta syytä kuvaamiseen,niin kelpaa se sekin.

Eksyy niihin kuviin sitten muitakin lintuja variksista silkkiuikkuihin,mutta niillä kuvillahan ei varsinaisesti tee yhtään mitään : )
Tai ainakaan vielä ei ole tullut yhtään niin onnistunutta lintukuvaa,että sen kehtaisi kehystää ja laittaa seinälle...
Katson ne pikaisesti läpi ihan opettelun/testaamisen vuoksi ja poistan samantien.

Tuossa joella pesii ja kalastaa pikkulokki. Ajattelin,et tänään vois mennä yrittämään sitä,et sais siitä sen kalastamisesta edes yhden esittelykelpoisen/säilyttämisen arvoisen kuvan.
Viimeksi samaa yrittäessä olisi ollut mahdollisuus ihan hienoihin kuviin,mutta kun...

[Gamma]

Oma lintukuvaus on vähentynyt sillä että olen viimeaikaiset kuvauskävelyt suunnannut muualle kuin tutuille lintupaikoille. Sinne vanhalle reitille jos satun menemään tahtoo vieläkin muistikortti täyttyä turhanpäiväisistä kuvista. Kaikki on kuvattava mikä ui, liikkuu tai pönöttää.
Tuo minun lintupaikkani on erinomainen lintubongaukseen mutta ei niiden kuvaamiseen. Kaislikkorantaiset entiset jätevesialtaat tasaisessa peltomaisemassa eivät maisemana ole oikein kuvaukselliset. Lintutornit ovat hyvät lintujen kiikarointiin mutta kuvaamiseen niistä ei ole apua. Rannoillle on tehty kojuja mutta ne ovat jääneet kaisikon keskelle ja ovat nykyisin hyödyttömiä. Kuvauskohteet on pakosta liian kaukana koska lähempänä olevat linnut jää kaislikon taakse piiloon tai keväällä kun kaislikko ei ole vielä pitkää on kuvaaja liian esillä. Vesirajasta ei pääse kuvaamaan jyrkkien pengerrysten ja kaislikon takia. Eli esimerkiksi tonskuluksen erinomaisten kuvien tasoisiin on siellä hyvin vaikea päästä. Maastoutuminenkaan ei oikein hyödytä koska alueella liikkuu paljon kävelijöitä, pyöräilijöitä ja koiran ulkoiluttajia.
Päätelmä: lintukuvaus ei ehkä olekaan turhaa muuten kuin minun tapauksessani.

[tippiwatti]

Oma lintukuvaus on vähentynyt sillä että olen viimeaikaiset kuvauskävelyt suunnannut muualle kuin tutuille lintupaikoille. Sinne vanhalle reitille jos satun menemään tahtoo vieläkin muistikortti täyttyä turhanpäiväisistä kuvista. Kaikki on kuvattava mikä ui, liikkuu tai pönöttää.
Tuo minun lintupaikkani on erinomainen lintubongaukseen mutta ei niiden kuvaamiseen. Kaislikkorantaiset entiset jätevesialtaat tasaisessa peltomaisemassa eivät maisemana ole oikein kuvaukselliset. Lintutornit ovat hyvät lintujen kiikarointiin mutta kuvaamiseen niistä ei ole apua. Rannoillle on tehty kojuja mutta ne ovat jääneet kaisikon keskelle ja ovat nykyisin hyödyttömiä. Kuvauskohteet on pakosta liian kaukana koska lähempänä olevat linnut jää kaislikon taakse piiloon tai keväällä kun kaislikko ei ole vielä pitkää on kuvaaja liian esillä. Vesirajasta ei pääse kuvaamaan jyrkkien pengerrysten ja kaislikon takia. Eli esimerkiksi tonskuluksen erinomaisten kuvien tasoisiin on siellä hyvin vaikea päästä. Maastoutuminenkaan ei oikein hyödytä koska alueella liikkuu paljon kävelijöitä, pyöräilijöitä ja koiran ulkoiluttajia.
Päätelmä: lintukuvaus ei ehkä olekaan turhaa muuten kuin minun tapauksessani.

Se "aamiais"-kuvasarja oli kyllä ihan päivänpelastus,hihittelin niille kuville ja kuvateksteille täällä itsekseni.

Tai ehkä minä olen vaan tulossa ihan pöhköksi ja yksinään lokkeja kuvaavaksi erakoksi,kun ainoat lähellä ja näkyvillä olevat naisetkin ovat tuolla ikkunasta näkyvällä rantapolulla lenkillä olevia...

[Gamma]

Aamiainen kuvasarja tuli vastaan kävelylenkillä kun silloinen kamera oli uusi ja sen asetukset ja käyttö vielä hakusessa, vuonna 2009. Kohteet oli silloinkin aivan liian kaukana, ainakin parin sadan metrin päässä, pa*ka-altaan toisella rannalla. Siitä olis voinut tulla ihan hyvä jos...

[tippiwatti]

Pönötys-lintukuvat voisi tietysti vaihtaa ihan toisenlaiseen materiaaliin.
Sellaiseen mitkä onnistuvat ilman 600 millistäkin f-jotakin-objektiivia.

Otin niitä muutaman ja näytöltä asiaa katsoessa alkoi tuntumaan,että asiassa ei ole paljoakaan järkeä : )

Rusakko meidän pihalla,kaksi rusakkoa pihalla,rusakko kadulla toisella puolella taloa.

Kameran vois tietysti ottaa mukaan kauppareissulle ja kuvata rusakon kävelypolulla.
Sitä en ole vielä tehnyt,mutta asiassa kumminkin olisi mahdollisuus vaihteluun.
Ja jos oikein tylsistyttää,niin siitä tai eri rusakosta saisi kuvan vielä kotiin kävellessäkin...

[tippiwatti]

Kesällä päätin vaihtaa rakennuksien (arkkitehtuurin) ja muiden paikallaan pönöttävien asioiden tai eläinten kuvaamisen vesiliikenteeseen.

Otetaas esimerkkinä yks hinaaja.
Ihan kuin olis ollut odottamassa sitä luontokuvaajan kojusta yhdesti kesässä saatavaa karhukuvaa.

Kolme kertaa meni pieleen,vaikka AIS:ssa näkyi missä se on tulossa.
Yhdesti niillä ilmeisesti hajosi jotain tms. ja ne ei tulleetkaan seuraavaan kolmeen päivään,vaikka olin jo laskenut tunnit,että 18 tuntia menee ja sitten se on kanavalla suluissa.
Minä olin kyllä,mutta hinaaja ei...

Toisella kerralla (ei ollut kannettavaa mukana) niillä olikin ollut kiire (ajoivat täysillä konetehoilla) ja se ehti mennä ohi rantakivien märkyydestä päätellen alle puoltuntia siitä ennenkuin olin paikalla.
Ja minä olin taas siellä 70km päässä kotoa aamuyöstä odottamassa sitä.

No kolmannella jo osui kohdalle,mut silloin minä olin niin hämmästynyt koko työntöproomu-hinaaja-yhdistelmästä voimalaitoksen sulussa,et ei ne kuvat olleet oikein mieleisiä.
Kuvia on kyllä : )
Samalla kerralla ajattelin,et kuvataan nyt sitten samaa hinaajayhdistelmää niin,että on nostosiltojakin ylhäällä.
Ensimmäisen kohdalla ajattelin (vaikka näin sen),et menköön tuosta ettei tule liian hätäisiä kuvakulmia,että ajan sen edelle ja ehdin käymään vielä kaupassakin/tankkaamassa ennen sen tuloa.

No en ehtinyt.
Oli siellä ne tutut märät kivet...

Vielä oli yks mahdollisuus ajaa väylälle sen eteen ja saada hyviä kuvia.
No näin minä kansivaloista saaren takaa vilahduksen : )
En myöhästynyt kuin alle 5min....

Mut ens kesänä se on sitten varmaa. Siis ne hyvät kuvat kolmesta eri paikasta : )

[Valto.]

Jos lintukuvaus kyllästyttää niin hankkikaa koira! Siinä on haastetta kerrakseen saada kovalevyt täyteen hienoja tilannekuvia siitä omasta turresta ja lintukuvauksesta opitut taidot saa hyötykäyttöön :) Ja ikinähän ei voi olla liikaa kuvia omasta karvanaamasta ja mikäli siitä joskus saa todella onnistuneen otoksen, niin siitä voi teettää sen taulun. Itse olen myös koittanut noilla lentävillä linnuilla harjoitella jos saisi joskus sen loistavan tilannekuvan myös koirasta vapaana juoksemassa. Ja pönötyskuvista opittua taitoa on loistava hyödyntää tuon karvanaaman kuvaukseen mm. luuta syömässä.

[Maffer]

Paljon hauskempaa on reissata ja miettiä siinä samalla asiaa jos toista. Jos sen kuvan onnistuukin ottamaan niin sen jälkeen alkaa taas ketutus siitä että mikä se seuraava tavoite on...

En nyt muista montako sataa hukkareissua on jo tullut asiasta tai toisesta. Rahaa palaa polttoaineisiin jne. mutta ei se nyt niin sureta kun näkee välillä aivan ihmeellisiä asioita yllättävissä paikoissa. Välillä on unohtunut muistikortti ja jopa kamerakin kotiin...mutta silti on reissulta jokin kokemus jäänyt muistiin. Sanoisin että paras kamera on se mikä on jäänyt kotiin, koska tällöin tulee mietittyä enemmän mitä muuta mahdollista kuvauspaikan ympäristössä saattaisi olla ja taas löytyy jotain.

[tippiwatti]

Vähän niinku musta huumorihan tämän ketjun tarkoitus on?
Tai ainakin sillä mielellä olen kirjoitellut...

Tuossa muutama kuva siitä hinaajasta:

https://goo.gl/photos/qTtc6AC6uj7A5wqt7

Oli se kaikki ihan hauskaa loppupelissä ja tuli paljon uusia kokemuksia.

Mut kun se koko juttu ei oikein meinannut sujua ja kuvissakaan tai edes sen asian ilmaisussa niin,kuin olisin halunnut ei ole oikein kehumista...
Ja tuossa oli samalla objektiivitesti menossa,mutta olkoon opetuksena siitä,et ainutkertaisissa tilanteissa ei aleta testaamaan mitään,vaan käytetään tuttua kalustoa : )

[xorsa]

Tee kuten minä, mene kamerakävelylle, kuvia tulee jos tulee ja saat samalla liikuntaa. Ja joskus tuolla tikkametsässä tulee kuviakin.

[tippiwatti]

Tee kuten minä, mene kamerakävelylle, kuvia tulee jos tulee ja saat samalla liikuntaa. Ja joskus tuolla tikkametsässä tulee kuviakin.

Olen käynytkin. Pelkästään yhdestä puusta saa ihan mielenkiintoisia kuvia.
Ja asiassa voi kokeilla mitä eri objektiivit ja aukot vaikuttavat asiaan.
Että miten esim. polttoväli vaikuttaa kuvan eri osien näennäiseen etäisyyteen toisistaan.

Tässä ne pihlajan marjat omasta mielestä hyvä esimerkki:

https://goo.gl/photos/qTtc6AC6uj7A5wqt7

En tiedä miten asia on todellisuudessa,kun olen ihan aloittelija valokuvauksessa ja tämä on ensimmäinen kerta kun kysyn jonkun toisen mielidettä asiaan.

En muokkaa kuvia kuvankäsittelyllä (ja kamerallakin hyvin vähän),eli kiven osalta sattui vaan olemaan hetken aikaa sellainen valo ja istuin huvikseni joen penkalla.
Pihlajassa on omasta mielestä jotain onnistunutta mitä en osaa selittää.

Tai sitten kummassakaan kuvassa ei ole mitään hyvää ja kuvittelen vaan niin...
Mutta sen kiven ajattelin kuitenkin laittaa seinälle kehyksiin.

Eri näytöt kyllä näyttävät kuvan vähän eri tavalla,eli jos katson samoja kuvia kannettavalta,niin siinä on pieni ero ja tulostettuna varmaan vielä enemmän.

[tippiwatti]

Pitää varmaan alkaa ottamaan kuvia pelkästään RAW-kuvina,niin ei sitten harmita jälkeenpäin,että se ei itseasiassa olekaan ihan "oma" kuva,vaan esim. kameran DirectPrint asetus on kumminkin muokannut sitä pikkuisen...

[nomad]

Tee kuten minä, mene kamerakävelylle, kuvia tulee jos tulee ja saat samalla liikuntaa. Ja joskus tuolla tikkametsässä tulee kuviakin.

Olen käynytkin. Pelkästään yhdestä puusta saa ihan mielenkiintoisia kuvia.
Ja asiassa voi kokeilla mitä eri objektiivit ja aukot vaikuttavat asiaan.
Että miten esim. polttoväli vaikuttaa kuvan eri osien näennäiseen etäisyyteen toisistaan.

Tässä ne pihlajan marjat omasta mielestä hyvä esimerkki:

https://goo.gl/photos/qTtc6AC6uj7A5wqt7

En tiedä miten asia on todellisuudessa,kun olen ihan aloittelija valokuvauksessa ja tämä on ensimmäinen kerta kun kysyn jonkun toisen mielidettä asiaan.

En muokkaa kuvia kuvankäsittelyllä (ja kamerallakin hyvin vähän),eli kiven osalta sattui vaan olemaan hetken aikaa sellainen valo ja istuin huvikseni joen penkalla.
Pihlajassa on omasta mielestä jotain onnistunutta mitä en osaa selittää.

Tai sitten kummassakaan kuvassa ei ole mitään hyvää ja kuvittelen vaan niin...
Mutta sen kiven ajattelin kuitenkin laittaa seinälle kehyksiin.

Eri näytöt kyllä näyttävät kuvan vähän eri tavalla,eli jos katson samoja kuvia kannettavalta,niin siinä on pieni ero ja tulostettuna varmaan vielä enemmän.

Kun sinun kuvat on kuitenkin aika hyviä, niin kyllä sinun kannattaa myös kuvankäsittelyä miettiä ja tehdä.

Tämä ikuista juubajaabaa, mutta kirjoitan sen tähän taas kumminkin. Kuvankäsittelyä on tehty aina ja kaikkina aikoina, niin filmikuvauksen aikaan kuin nykyäänkin, eikä siinä ole mitään epäeettistä. Itseasiassa epäeettistä on olla tekemättä sitä. Ajattele nyt jos ammattilainen kehaisisi, että "tämä on suoraan kamerasta japanilaisen insinöörin asetuksilla" - minkälaisiksi arvioisit tuon kuvaajan työhönsä paneutumisen?

Tai toisen alan esimerkki. Kokko tarjoilee ruokaseurueelle keittoa lisämaininnalla "suoraan pussista, en tuunannut einestä yhtään". Onko asiat kunnossa?

[moonshine]

Jatketaan hieman shaiban jauhantaa.

Aloittelijalta helposti menee ohi, ettei valokuva ole niinkään todellisuuden tallentamista, vaan subjektiivista taidetta. Dokumentaarisissa, todellisuutta selittävissä kuvissa ei saa olla liikaa vääristäviä tekijöitä. Muuten tyyli on vapaa ja kuvaajan itse päätettävissä.

Studio-olosuhteissa valaisu on kontrolloitua. Luonnossa ei näin juuri koskaan ole koko sommitelmassa, vaan korjailua täytyy itse tehdä jälkeenpäin. Ja vaikka olisikin, osaisiko automatiikka tallentaa sitä tekijän haluamalla tavalla? Tuskin.

Ilman sommitelmaa ja valoa paskasta ei saa kultaa. Mutta hyvän kuva-aihion voi tuoda eloon hyvillä valinnoilla kuvankäsittelyssä. Ääriesimerkki tästä lienee kovassa valossa otetut kuvat, jotka eivät usein näytä värikuvina juuri miltään, mutta mv-konversio tekee kuvasta mielenkiintoisen ja dramaattisen.

Ilmaisussa kuvankäsittely on usein tärkeämpi tekijä kuin kamera.

Tarpeeksi kun kuvaa, niin valoa alkaa "nähdä myös valokuvaajan silmin, mahdollisena valokuvana", ei vain silmien tallentamana todellisuutena.

[Gamma]

Oma lintukuvausriippuvuus on helpottanut olennaisesti. Kesä-heinäkuussa en tainnut käydä lintukuvilla kertaakaan. En kyllä noina kuukausina kuvaile muutenkaan juuri mitään. Elokuussa kun ensimmäisen kerran menin lintupaikoille ei kamerassa ollut muistikorttia, oli unohtunut kesäloman jälkeen toisen kameran varakortiksi kameralaukkuun. Eli hyvin jatkui vieroitus. Syksyn aikana muutamia kertoja siellä kävin mutta kuvailut painottui enemmän maisemakuviin. Toki muutama tuhat turhanpäiväistä lintukuvaa tuli siinä sivussa kuvattua, D500 sarjakuvaus on niin hiton nopea, että kuvien tulolle ei voi mitään. Nyt viimeaikoina liikuntarajoite on pahentunut siinä määrin ettei lintukuvaukselle ole ollut mitään mahdollisuuksia. Ehkä tämä vieroittaa lopullisesti moisesta.

[tippiwatti]

Jatketaan hieman shaiban jauhantaa.

Aloittelijalta helposti menee ohi, ettei valokuva ole niinkään todellisuuden tallentamista, vaan subjektiivista taidetta. Dokumentaarisissa, todellisuutta selittävissä kuvissa ei saa olla liikaa vääristäviä tekijöitä. Muuten tyyli on vapaa ja kuvaajan itse päätettävissä.

Studio-olosuhteissa valaisu on kontrolloitua. Luonnossa ei näin juuri koskaan ole koko sommitelmassa, vaan korjailua täytyy itse tehdä jälkeenpäin. Ja vaikka olisikin, osaisiko automatiikka tallentaa sitä tekijän haluamalla tavalla? Tuskin.

Ilman sommitelmaa ja valoa paskasta ei saa kultaa. Mutta hyvän kuva-aihion voi tuoda eloon hyvillä valinnoilla kuvankäsittelyssä. Ääriesimerkki tästä lienee kovassa valossa otetut kuvat, jotka eivät usein näytä värikuvina juuri miltään, mutta mv-konversio tekee kuvasta mielenkiintoisen ja dramaattisen.

Ilmaisussa kuvankäsittely on usein tärkeämpi tekijä kuin kamera.

Tarpeeksi kun kuvaa, niin valoa alkaa "nähdä myös valokuvaajan silmin, mahdollisena valokuvana", ei vain silmien tallentamana todellisuutena.

Omalla kohdalla sen hinaajan kuvaamisessa asiaan vaikutti aika paljon se,että minua "ujostutti" kuvata sellaisia ihmisiä ketkä joutuvat tahtomattaan ja lupaa kysymättä niihin minun kuviini.
Toki kyseisestä hinaajasta löytyy maailmanlaajuisesti jaossa olevia kuvia ja ei niistä omistaakaan olisi pystynyt tunnistamaan ketään.
Mutta niinkuin sanoin,että olen aloittelija,niin kyllä se ajatus rajoitti sitä kuvaamista aika paljon...
Tiesin kyllä oikeuteni yleisellä paikalla kuvaamiseen jne. ,mutta silti se vaikutti asiaan.
Se toisessa kuvassa hämärästi näkyvä ihminenkin on sen hinaajan vapaalla oleva työntekijä ja sanoi,että kyllä he ovat tottuneet siihen kuvaamiseen,mutta kumminkin tuntui jotenkin ikävältä mennä kuvaamaan toisten "työpaikalle" ilman henkilökohtaisesti annetua lupaa.

Ilmeisesti pitää sitten lakata ajattelemasta sitä,et onko se kuva "käsitelty" vai ei.
Ainakin kameran osalta ja käyttää hyväkseen niitä mahdollisuuksia mitä Nikonin suunnitteluosastolla on suunniteltu ja kehitetty...

Ymmärrän tietysti sen,että sitä kuvaa muokataan aina ja poikkeuksetta jollakin tavalla; objektiivin ominaisuudet/valotusajat/aukko/valkotasapaino.
Eikä se ihmisen näkemäkään muokkaamatonta ole. Aivot muokkaavat silmän näkemää ja itseasiassa silmä antaa ainoastaan informaatiota/dataa samalla tavalla kuin kameran kennokin.

Tosin täällä palstallakin on monessakin kommentissa annettu ymmärtää,et kaikenlainen kuvien muokkaaminen on vaan osaamattomuutta ja "oikeaa" valokuvaamista on jokin muu.
Että pelkästään jpeg:nä kuvaaminen on jo "ei hyväksyttävää" kuvan muokkaamista.
Teen tietenkin sen suhteen ihan niinkuin itse haluan,mutta olen kyllä muunkin suhteen enemmän realismin/luonnollisuuden kuin muokatun sellaisen kannalla...