odzmo kirjoitti:Kaikki ISO-arvot tämän jälkeen on tehty digitaalisesti eli kertomalla jokaisen pikselin numeroarvo kahdella (ISO 3200), neljällä (ISO 6400), ja niin edes päin.
...
Kun luen netistä ETTR-valotuksista neli- tai jopa viisinumeroisilla herkkyyksillä, niin tekee mieli käydä vetämässä huonojen neuvojen jakajaa lättyyn. "
Tässä on kaksi asiaa ristissä.
Ensinnäkin on käsitteet "ISOless" ja "ISO invariance". Näillä voi hakea lisää tietoa.
Tässä teoria menee suunnilleen näin:
Digikamerassa muodostuu kohinaa kennossa ennen digitaaliseksi tiedoksi muuttamista. Toinen merkittävä kohinalähde on ISO-herkkyyden säätävä vahvistin A/D-muuntimen yhteydessä. Vahvistimen kohina on suunnilleen samansuuruista riippumatta signaalista ja vahvistuksesta.
Kameran perusherkkyydellä kennosta tulee melko vähän kohinaa ja vahvistimen kohina on sitä merkittävämpi lähde lopullisessa kuvadatassa. Kun signaalia vahvistetaan nousee kennon kohina samassa suhteessa ja pikku hiljaa ISO-herkkyysasetuksen noustessa nousee kennon kohina merkittävämmäksi kuin vahvistimen oma kohina.
Jos perusherkkyydellä tehdään digitaalista vahvistusta, nousee samalla myös tuo mukana oleva vahvistimen kohna. Niinpä kannattaakin antaa vahvistimen tehdä vahvistus analogisesti siihen asti, kunnes herkkyyttä nostettaessa vahvistimen oma kohina jää merkityksettömäksi vahvistetun kennon kohinan seassa. Tämän jälkeen on sama, vaikka signaali vahvistettaisiin digitaalisesti. Tällaisia kamerakohtaisia rajoja on pyritty etsimään ja ilmeisesti myös kameravalmistajat ovat tällaisia rajoja asettaneet kameroiden kuvankäsittelyyn.
Puhutaan myös "ISOless"-kameroista, joissa vahvistimien rakenne on huhutusti sellainen, että niiden oma kohina ei ole merkitsevää edes perusherkkyydellä. Tällöin signaalin voisi vahvistaa suoraan digitaalisesti ja jättää vahvistimen pois ketjusta tuottamasta kohinaa.
Tässä kohtaa itse kyllä ajattelen, että A/D-muuntimet eivät vielä laske yksittäisiä fotoneita, ja niiden tuottama vahvistus tuottaa kuitenkin vähemmän portaittaista tonaalisuutta kuin suora digitaalinen vahvistus.
Lisäksi digitaalinen vahvistus aiheuttaa omanlaisensa "kohinan", joka seuraa juuri siitä, että analogiset arvot eroavat digitaalisesta arvosta "pyöristyksen" verran.
ETTR taas on tapa valottaa. Sen tavoitteena on kerätä olosuhteisiin nähden mahdollisimman paljon valoa kennolle. Näin pyritään saamaan valossa itsessään oleva signaalikohina pieneksi, koska signaali/kohina suhde paranee mitä enemmän todellista signaalia on käytettävissä. ETTR:n periaatteiden käyttäminen ei huononna kuvaa millään herkkyydellä, jos sitä käytetään oikein ja järkevästi.
Olennaista on kohta "olosuhteisiin nähden". Kamera kerää valoa enemmän kun himmenninaukkoa suurennetaan ja valotusaikaa pidennetään. ISO-herkkyys ei muuta valonkeräyskykyä. Jos olosuhteet ovat sellaiset, että aukko on jo täysillä ja valotusaika on pisin siihen nähden, minkälaista liike-epäterävyyttä siedetään, kerää kamera aina saman verran fotoneita. ISO-herkkyys ei muuta tilannetta, vain kamerassa syntyvää kuvaa.
Se tietenkin on väärin, jos olosuhteisiin mahdollista valonkeräyskykyä huononnetaan sen takia, koska voidaan käyttää korkeampaa herkkyyttä. Eli siis käytetään tarpeellista lyhyempää valotusaikaa turhaan. Tämä pitää ymmärtää ETTR:n kanssa. Esimerkiksi Auto-ISO -asetus ei välttämättä ole aina järkevin ratkaisu.
Vielä kommentoisin sitä, että tähtikuvaajat repivät kameroista irti kaiken mahdollisen pyrkiessään saamaan tähtien heikon valon kiinni. Tavoitteet ja keinot tuossa ovat varsin erilaisia kuin normaaleilla valokuvaajilla.
