Canonin ISO:t

[talonherra]

Oolrait. Jotai tuommosta veikkailinkin mitä tekniikkaa tunnen.. kiitoksia infosta. Eli sama ampua sillä satasella menemään jatkossakin. Kokeilinkin siinä pari ruutua testikuvia ottaa mutta vähäiseksippä kiksit jäivät.

[olli R]

Kamera mittaa ISO50:n mukaan mutta sensori vangitsee kuitenkin valoa matalimman natiiviherkkyyden (ISO100) mukaan, jonka mukaan kuva siis valottuu. Seurauksena kuva, jonka yksityiskohdat painottuvat huippuvaloihin, ylivalottuu niiden osalta ja huippuvalot leikkaantuvat pois. Dynamiikkaa leikkaantuu noin aukon verran ISO50:llä, mikäli olen oikein ymmärtänyt.

Melkein.

Digikameroiden ISO-herkkyys määritellään tyypillisesti keskiharmaalla. Joten virallisesti (ISO 50, 1/50, f/4.0) ja (ISO 100, 1/100, f/4.0) valottavat keskiharmaan samanlailla, ääripäistä ei puhuta mitään.

Järkkärit tekevät yleensä tempun niin, että tuossa laajennetussa ISO 50:ssä valotetaan tosiaan kaksi kertaa enemmän natiiviherkkyydellä, mutta JPEG-kuva muodostetaan erilaisella toistokäyrällä niin, että keskiharmaa valottuu oikein. Ääriarvojen valotusta ei muuteta. Jos vangitussa raakamateriaalissa on varaa, niin kuva ei pala puhki.

Raw-kuva on periaatteessa ihan sama kuin ISO 100:lla, mutta tuplasti valotettu - tavallaan vähän kuin ETTR. Raw-kuvalla voi usein ylivalottaa ja laskea valotusta sitten jälkikäsittelyssä.

ISO 50:llä ei siis saa paremmin huippuvaloja talteen, eikä kuvanlaatu parane, mutta sillä voi saada apua tilanteeseen, jossa esim. halutaan käyttää suurempaa aukkoa, eikä kohteessa ole rajuja huippuvaloja. Saman voi tietty tehdä ihan valotuksen korjauksellakin ja Raw-kuvan jälkikäsittelyllä.

[Kryptos]

Mainiota, selkeästi selitetty ja täsmennetty. Kiitoksia!

[TiRy]

Canonilla on sensori-tekniikkaa, jolla saa aikaan korkeitakin ISO-arvoja. Mutta onko se myös riittävän kohinatonta:

Tuo kohina se kummittelee kohta jokaisen kuvaajan mielessä. Kuinka moni on oikeasti tulostanut/tulostuttanut "kohinaisen" kuvan edes A3 kokoisena. Suurin osa katsoo kuvat näytöltä 30 cm:n päästä ja vielä suurentaa niitä 100 -300 % jolloin katseluetäisyyskin pitäisi muuttua paljon paljon kauemmaksi. Kyllä noilla etäisyyksillä ja suurennuksilla alkaa pienikin kohina häiritä ketä tahansa. Mutta onko siinä järkeä, sama olisi kai katsoa mikroskoopilla valmista paperikuvaa ja todeta, että no onpa sitä kohinaa, täys p***a koko kuva. Kuvan koko ja katseluetäisyys täytyy on suhteessa sama koko ajan. Siis, mitä isompi kuva sen kauempaa katsotaan ja kohina ei niin paljon haittaa. Ja lopuksi, tämä ei tietenkään liity suoraan kohinaan, mutta jossain päin maailmaa (oisko USA:ssa) on kerran tutkittu että, mikä on se pikselimäärä mikä tarvitaan , jotta kuva näyttäisi terävältä missä koossa tahansa järkevältä etäisyydeltä katsottuna. Se oli 6 megapikseliä. Hauskaa Uutta Vuotta.

Mitä enemmän sitä herkkyyttä nostaa, sitä vähemmäksi sävyt ja värit käy. Ei se rakeisuus josta ilmeisesti puhut ole kuin yksi osa herkkyyden noston seurausta. Joissakin kameroissa se rae voi olla ihan nättiäkin, toisessa taas ihan muhjua. Osa kameroista säilyttää hyvin värit kuvissa isollakin herkkyydellä, toiset taas tekevät latteita kuvia kaikkine värivirheineen ja muine bandingeineen. Otappa jollain vanhalla croppirutkulla joku iso12800 kuva vähässä valossa niin se on ihan yhtä hirveä katsot sitä sitten metrisenä seinältä tai postikorttina kädestä.

[Jovala]

Mitä enemmän sitä herkkyyttä nostaa, sitä vähemmäksi sävyt ja värit käy. Ei se rakeisuus josta ilmeisesti puhut ole kuin yksi osa herkkyyden noston seurausta.

Luulisin:
Osa kohinasta johtuu lämpökohinasta analogipiireissä ja toinen osa valmistuksen epätarkkuuksista, jolloin kuvapisteiden A/D munnoksen tulos on eri vaikka fotoneita on kennoihin osunut yhtä paljon. No on siellä vielä ainakin A/D-muuntimeenkin liittyviä kohinalähteitä.
Koska (oikea) ISO:n nosto on analogiosan vahvistuksen nostoa, näkyy kohina A/D-muunnoksen tuloksessa vahvistetussa muodossa suoraan. Myös lämpökohina jos kohisevat komponentit on ennen (ISO-)vahvistinta.

A/D-muunnos sinänsä tuottaa yhtä monta bittiä (nykykameroilla 11 - 14) oli ISO-arvo mikä tahansa. Mutta jos kohteessa on kovasti dynamiikkaa, niin A/D-muunnin saattaa saturoitua. Ja se tekee sen vielä eri värikanaville eri aikaan (johtuen Bayer-maskin ominaisuuksista), josta johtuu värien heikentyminen ainakin kirkkaissa kohdissa.

Jos fotoneita taas tulee kennolle kovasti vähän, niin sen aiheuttamat ilmiöt on oma lukunsa.
Pitäis joskus kokeilla ottaa darkkeja tai biaseja kun ISO:t on käännetty kaakkoon.
Mun Canon antaa darkeille ISO 100:lla A/D-lukemia 120:n ympäristössä. Niissä näkyy selkeä kohinakomponentti, mutta ei ne mene lähellekkään nollaa. Kuinka käy täysillä ISO-arvoilla?

[OskuK]

Niinpä tietysti. Mun moka. Olisihan se pitänyt muistaa, että DIN 21 on 100 ASA ja DIN 27 on 400 ASA. Eli kolme pykälää per EV. Silti sillä olisi yksinkertaisempi laskea valotuksen muutos kuin noilla kameroissa käytetyillä ISO-arvoilla.

Niin, kolme pykälää per EV on huimasti helpompaa kuin tuplaus tai kahdella jako?

Aika moni hokaa että 1600 on 200 suhteen kolme aukkoa, mutta onko siis kadulla pysäytetylle yhtä helppa sanoa mikä yhteys on 24:llä ja 33:lla? Koittakaa huomenna.

[mremonen]

Aika moni hokaa että 1600 on 200 suhteen kolme aukkoa, mutta onko siis kadulla pysäytetylle yhtä helppa sanoa mikä yhteys on 24:llä ja 33:lla? Koittakaa huomenna.

En epäillyt hetkeäkään, ettetkö tässäkin jänkkäisi vain jänkkäyksen vuoksi. Ongelma ei ole ollutkaan näillä n. 6400 hujakoille rajoittuvilla luvuilla. Sitten kun aletaan puhummaan yli miljoonan luvuista, niin homma menee hankalammaksi. Esimerkiksi montako aukkoa on ISO 51 200 ja ISO 1 638 400 välillä? Pimeässä ja pakkasessa lapaset kädessä lasku voi tuntua hankalalta. Sen sijaan DIN 48 -> 63 selviää laskutoimituksella 63-48 = 15 jaettuna kolmella = 5 aukkoa.

Ja oikeastaan en tiedä miksi kadulla pysäytetyltä pitäisi kysyä. Se on Juhannus käsillä, ennen kuin olet selittänyt edes aukko-aika-herkkyys -kolmion ns. tavan tallaajalle. Olen tässä nyt muutamana vuotena kiertänyt aika paljon tavallisille harrastajille suunnattuja (työväenopiston) kursseja ja siellä olen saanut havaita, että ihan perusasiat on auttamatta hukassa. Jo se, että aukko pienenee, kun luku suurenee aiheuttaa monessa ylitsepääsemätöntä ahdistusta. Puhumattakaan siitä, että objektiivista löytyy himmennin, jota jostain syystä kutsutaan sitten yht'äkkiä nimellä "aukko" on peilittömälle porukalle suuri kummastus. Kas kun näissä sähköisellä aukonohjauksella varustetuissa objektiiveissa ei himmentimen rakenne ja toiminta enää selviä. Useammallakin kurssilla mun vanha Nikonin 135/2.0DC on kiertänyt kädestä käteen ja sitä on ihmetelty, että mikäs tuolla liikkuu kun tästä renkaasta kääntää ja vetää tuota vipua.

[tvap]

Mitä enemmän sitä herkkyyttä nostaa, sitä vähemmäksi sävyt ja värit käy. Ei se rakeisuus josta ilmeisesti puhut ole kuin yksi osa herkkyyden noston seurausta.

Luulisin:
Osa kohinasta johtuu lämpökohinasta analogipiireissä ja toinen osa valmistuksen epätarkkuuksista, jolloin kuvapisteiden A/D munnoksen tulos on eri vaikka fotoneita on kennoihin osunut yhtä paljon. No on siellä vielä ainakin A/D-muuntimeenkin liittyviä kohinalähteitä.
Koska (oikea) ISO:n nosto on analogiosan vahvistuksen nostoa, näkyy kohina A/D-muunnoksen tuloksessa vahvistetussa muodossa suoraan. Myös lämpökohina jos kohisevat komponentit on ennen (ISO-)vahvistinta.

A/D-muunnos sinänsä tuottaa yhtä monta bittiä (nykykameroilla 11 - 14) oli ISO-arvo mikä tahansa. Mutta jos kohteessa on kovasti dynamiikkaa, niin A/D-muunnin saattaa saturoitua. Ja se tekee sen vielä eri värikanaville eri aikaan (johtuen Bayer-maskin ominaisuuksista), josta johtuu värien heikentyminen ainakin kirkkaissa kohdissa.

Jos fotoneita taas tulee kennolle kovasti vähän, niin sen aiheuttamat ilmiöt on oma lukunsa.
Pitäis joskus kokeilla ottaa darkkeja tai biaseja kun ISO:t on käännetty kaakkoon.
Mun Canon antaa darkeille ISO 100:lla A/D-lukemia 120:n ympäristössä. Niissä näkyy selkeä kohinakomponentti, mutta ei ne mene lähellekkään nollaa. Kuinka käy täysillä ISO-arvoilla?

Ei se AD-muunnin saturoidu dynamiikan takia, vaan liian voimakkaan signaalin takia. Dynamiikkaa rajoittaa juuri signaali-kohinasuhde joka heikkenee herkkyyttä kasvatettaessa (pääsääntöisesti).


tepa

[itu]

Nythän on niin, että natsien järjestelmä on edelleen käytössä. ISO otti sekä amiriikkalaisten että saksalaisten järjestelmät standardinsa alle. DIN ei ole varsinaisesti kadonnut, sitä vain käytetään vähemmän.

ISO 100 = ISO 21°

https://en.wikipedia.org/wiki/Film_speed

[odzmo]

Digikameroiden ISO-herkkyys määritellään tyypillisesti keskiharmaalla. Joten virallisesti (ISO 50, 1/50, f/4.0) ja (ISO 100, 1/100, f/4.0) valottavat keskiharmaan samanlailla, ääripäistä ei puhuta mitään.

Tässä on tosiaan erotettava kameran ISO eli "herkkyys" kennon herkkyydestä. Kennon herkkyys on aina sama eli ns. natiivi herkkyys. Eli kun kameran "herkkyys" nostetaan 100 -> 200 ja sekä aika- että aukkoarvo pidetään samana, kamera todellisuudessa puolittaa valotusajan ja kertoo kennon mittausarvot kahdella. Seurauksena on dynamiikan puolittuminen eli pieneneminen yhdellä EV:llä. Käytännössä kennoelektroniikan kohina ym. häiriöt peittävät tämän dynamiikan puolittumisen kameran herkkyyttä tuplatessa kunnes päästään kameran ISO-arvoihin 1600 (riippuu kamerasta) ja siitä ylöspäin. Eli esim. yli 14 EV:n dynamiikan ISO 100:lla omaava Nikon on ISO 6400:lla enää n. 8 EV:n kamera. Canonilla käy muuten vastaavasti paitsi dynamiikan lähtöarvo ISO 100:lla on huonompi.

[Jovala]

Tässä on tosiaan erotettava kameran ISO eli "herkkyys" kennon herkkyydestä. Kennon herkkyys on aina sama eli ns. natiivi herkkyys. Eli kun kameran "herkkyys" nostetaan 100 -> 200 ja sekä aika- että aukkoarvo pidetään samana, kamera todellisuudessa puolittaa valotusajan ja kertoo kennon mittausarvot kahdella. Seurauksena on dynamiikan puolittuminen eli pieneneminen yhdellä EV:llä.

Ja minä kun olen ollut siinä käsityksessä, että:
1) ISO rakentuu kennon herkkyyden ja kennoa seuraavan analogivahvistimen yhdistelmästä. Kameran ISO-nuppia kun kierretään, niin analogivahvistimen vahvistus muuttuu siten, että kokonaisuus vastaa haluttua ISO-arvoa.

2) Koska analogivahvistin on kallis rakentaa monelle eri vahvistukselle valittavaksi, niin kameroissa osa ISO-arvoista toteutetaan digitaalisesti kertomalla A/D-muuntimen tulos ISO:a vastaavalla vakiolla.

Minkä takia valotusaika puolitetaan esimerkissäsi?

[olli R]

Eli kun kameran "herkkyys" nostetaan 100 -> 200 ja sekä aika- että aukkoarvo pidetään samana, kamera todellisuudessa puolittaa valotusajan ja kertoo kennon mittausarvot kahdella. Seurauksena on dynamiikan puolittuminen eli pieneneminen yhdellä EV:llä.

Jos aika pidetään samana, niin aika ei tosiaankaan puolitu, mutta tämä lienee ajatuslipsaus. Ja kuten Jovala toteaa: Kenno tuottaa analogiasignaalia (jännitettä) joka vahvistetaan analogisesti ja sitten ajetaan A/D-muuntimen läpi. Vahvistin tuottaa oman kohinansa, mutta digitaalinen kertominen tuottaisi kvantisointikohinan kasvamista.

Dynamiikan puolittuminen seuraa siis siitä, että dynamiikan alaraja määritellään tietynkokoisella signaali/kohina -suhteella. Koska vahvistaminen vahvistaa myös kohinan, niin dynamiikka vähenee heikon signaalin päästä. On tietysti mahdollista, että jos tätä alarajaa ei saada vielä esille alimmalla bitillä, niin ISO-herkkyyden nosto ei aiheuta dynamiikan puolittumistia. Tosin tämä taitaa edelleenkin olla utopiaa.

Mutta kannattaa vielä muistaa todellisuus, eikä pelkästään laitteiston maksimidynamiikka. Jos kuva alivalottuu, niin heitämme silloinkin sitä dynamiikkaa roskiin. ISO-arvon nostaminen on yleensä ihan hyväksi, silloin kun sitä tarvitaan.

[OskuK]

Aika moni hokaa että 1600 on 200 suhteen kolme aukkoa, mutta onko siis kadulla pysäytetylle yhtä helppa sanoa mikä yhteys on 24:llä ja 33:lla? Koittakaa huomenna.

En epäillyt hetkeäkään, ettetkö tässäkin jänkkäisi vain jänkkäyksen vuoksi. Ongelma ei ole ollutkaan näillä n. 6400 hujakoille rajoittuvilla luvuilla. Sitten kun aletaan puhummaan yli miljoonan luvuista, niin homma menee hankalammaksi. Esimerkiksi montako aukkoa on ISO 51 200 ja ISO 1 638 400 välillä? Pimeässä ja pakkasessa lapaset kädessä lasku voi tuntua hankalalta. Sen sijaan DIN 48 -> 63 selviää laskutoimituksella 63-48 = 15 jaettuna kolmella = 5 aukkoa.

Ja oikeastaan en tiedä miksi kadulla pysäytetyltä pitäisi kysyä. Se on Juhannus käsillä, ennen kuin olet selittänyt edes aukko-aika-herkkyys -kolmion ns. tavan tallaajalle. Olen tässä nyt muutamana vuotena kiertänyt aika paljon tavallisille harrastajille suunnattuja (työväenopiston) kursseja ja siellä olen saanut havaita, että ihan perusasiat on auttamatta hukassa. Jo se, että aukko pienenee, kun luku suurenee aiheuttaa monessa ylitsepääsemätöntä ahdistusta. Puhumattakaan siitä, että objektiivista löytyy himmennin, jota jostain syystä kutsutaan sitten yht'äkkiä nimellä "aukko" on peilittömälle porukalle suuri kummastus. Kas kun näissä sähköisellä aukonohjauksella varustetuissa objektiiveissa ei himmentimen rakenne ja toiminta enää selviä. Useammallakin kurssilla mun vanha Nikonin 135/2.0DC on kiertänyt kädestä käteen ja sitä on ihmetelty, että mikäs tuolla liikkuu kun tästä renkaasta kääntää ja vetää tuota vipua.

Niinpä, mietit miksi on vaikeaa kun ei ole ;-)

[OskuK]

Nythän on niin, että natsien järjestelmä on edelleen käytössä. ISO otti sekä amiriikkalaisten että saksalaisten järjestelmät standardinsa alle. DIN ei ole varsinaisesti kadonnut, sitä vain käytetään vähemmän.

ISO 100 = ISO 21°

https://en.wikipedia.org/wiki/Film_speed

Ei vaan kameroissa saa tuota valita.

Kamerakonffissa voisi olla vaikka 5 erilaista systeemiä, jokaiselle oma. Yksi hyvä olisi aukkopoikkeama 100 asan arvosta. Eli loogisesti paras! Modattu APEX Sv systeemi.

[burmanm]

Niinpä, mietit miksi on vaikeaa kun ei ole ;-)

Niin, helpompaa nykykameroilla on ajatella asiaa vain toisen potensseina, mielestäni ne turhat kaksi nollaa perästä voisi ottaa pois kun näytetään ruudulla. Sitten nuo 16384:t ja vastaavat olisivat mielekkäämpiä myös, kuin 1 638 400.

[odzmo]

Tässä on tosiaan erotettava kameran ISO eli "herkkyys" kennon herkkyydestä. Kennon herkkyys on aina sama eli ns. natiivi herkkyys. Eli kun kameran "herkkyys" nostetaan 100 -> 200 ja sekä aika- että aukkoarvo pidetään samana, kamera todellisuudessa puolittaa valotusajan ja kertoo kennon mittausarvot kahdella. Seurauksena on dynamiikan puolittuminen eli pieneneminen yhdellä EV:llä.

Ja minä kun olen ollut siinä käsityksessä, että:
1) ISO rakentuu kennon herkkyyden ja kennoa seuraavan analogivahvistimen yhdistelmästä. Kameran ISO-nuppia kun kierretään, niin analogivahvistimen vahvistus muuttuu siten, että kokonaisuus vastaa haluttua ISO-arvoa.

2) Koska analogivahvistin on kallis rakentaa monelle eri vahvistukselle valittavaksi, niin kameroissa osa ISO-arvoista toteutetaan digitaalisesti kertomalla A/D-muuntimen tulos ISO:a vastaavalla vakiolla.

Minkä takia valotusaika puolitetaan esimerkissäsi?

Esimerkki on minun - ehkä ymmärtämättömyydessäni vajavainen - versioni seuraavasta tekstistä:

" What is ISO on a digital camera?

Reading manufacturer literature, review sites, and online discussions, one is led to believe that ISO changes sensitivity, and changes exposure. These ideas are both incorrect.

Myth #1: ISO changes sensitivity. False! Digital cameras have only one sensitivity, given by the quantum efficiency of the sensor, and the transmission of the optics and filters over the sensor. ISO is simply a post-senor gain applied to the signal from the sensor.

Myth #2: ISO changes exposure. False! When you change ISO on a digital camera, two things are changed if the camera is in one of several auto modes. ISO changes only one thing in manual mode. In an auto mode, either exposure time, or f/ratio, or both are changed. F/ratio changes the diameter of the iris diaphragm which controls how much light gets through the lens. Exposure time limits the time light is collected by the sensor. It is the lens aperture and exposure time that determines exposure, not ISO. The second thing that changes with ISO, whether in manual mode or an auto mode is the range of light that is digitized. "

Lainaus on tuolta, missä asia myös paremmin perustellaan:

http://www.clarkvision.com/articles/iso/

[Rockford]

Tuossa kakkoskohdassahan siis puhutaan siitä, että automaattivalotusta käytettäessä kamera vaihtaa valotusaikaa tai aukkoa silloin kun ISO muuttuu. Tämä on tietysti totta, mutta manuaalimoodissa kamera valottaa sen ajan mukaan minkä käyttäjä valitsee.

Toinen mitä en tuossa nyt oikein ymmärrä on kun sanotaan että ISO ei vaikuta kuvan valotukseen. Tottakai se vaikuttaa valotukseen jos valotuksella tarkoitetaan RAW-kuvan tallentamaa dataa. Eli jos kennon analogista signaalia vahvistetaan ennen AD-muunnosta enemmän silloin kun on käytössä suuri ISO-arvo niin kyllä se RAW-kuvan valotus mun mielestä on silloin eri vaikka aika ja aukko pysyis samana. Itse sensorin kannalta toki valotus on sama kuin matalammallakin ISO-arvolla koska sinnehän ei tule korkealla ISO-arvolla sen suurempaa määrää fotoneita ja sitäkautta kertyvää sähkövarausta.

[Jovala]

Kameran suurinta ISO-arvoahan on helppo kasvattaa: sen kun nostaa joko analogivahvistimen suurinta vahvistusta tai kertoo digipuolella suuremmalla vakiolla. Helposti päästään neljään miljoonaan.

Aiheen tiimoilta hajattelua:

Jos kohteen dynamiikka on sama kuin mitä A/D-muunnoksesta saadaan ulos dynamiikkaa, niin dynamiikkakin säilyy. Jos vahvistys tehdään digipuolella, ja kuvapisteen bittileveys pidetään samana, niin dynamiikkaa menetetään.
Aiemman viestin esimerkin mukaiseti, kun signaali kerrotaan digitaalisesti kahdella, tarvitaan bittileveyteen yksi lisäbitti, jotta dynamiikka säilyisi. Esimerkiksi jos A/D-muunnin antaa 11 bittiä, niin kahdella kerrottuna tarvitaan 12 bittiä informaation säilyttämiseksi. RAW-kuvat säilötään yleensä 15- tai 16-bitin levyisinä per kennon kuvapiste, joten muutama bitti on tilaa.

Toinen asia on sitten se, että kameroiden A/D-muunnoksen bittileveys ei kerro välttämättä sitä, missä muunnin saturoituu (on siis "tapissa").
Esimerkiksi mun vanha Canon saturoituu arvossa 5248 (nyhtäsin taskusta noin arvion, en viitsi tarkistaa), jota suurempia arvoja kennosta ei saa ainakaan ISO-asetuksella 100 (en tiedä mikä saturoitumisrajan määrää), vaikka valottaa kuinka pitkään täydellä aukolla kirkasta valkosta seinää. Sehän on arvona bittileveyksien 12- (4096) ja 13-bitin (8192) välissä.

Jos hommaan otetaan mukaan kohinat, niin voidaan puhua dynamiikasta, jossa on huomioitu kohinan vaikutus: Kuinka monta bittiä irtoaa kuvapisteestä eri intensiteettejä. Se on aina pienempi tai yhtä suuri kuin A/D-muuntimen saturoitumisraja (yo. Canonissa 5249).

Parhaan resoluution määrää taas kuvakennon herkkyys. Herkimmät kykenevät erottamaan yhden fotonin - niitä voidaankin käyttää fotonilaskureina. Dynamiikka-alueen resoluution toinen ääripää onkin tässä: yksi bitti vastaa yhtä fotonia.

[Rockford]

RAW-kuvat säilötään yleensä 15- tai 16-bitin levyisinä per kennon kuvapiste, joten muutama bitti on tilaa.

OT, mutta Nikonin RAW on ymmärtääkseni (toistaiseksi) aina 12- tai 14-bittistä.

[odzmo]

Kameran suurinta ISO-arvoahan on helppo kasvattaa: sen kun nostaa joko analogivahvistimen suurinta vahvistusta tai kertoo digipuolella suuremmalla vakiolla. Helposti päästään neljään miljoonaan.

Aiheen tiimoilta hajattelua:

Jos kohteen dynamiikka on sama kuin mitä A/D-muunnoksesta saadaan ulos dynamiikkaa, niin dynamiikkakin säilyy. Jos vahvistys tehdään digipuolella, ja kuvapisteen bittileveys pidetään samana, niin dynamiikkaa menetetään.
Aiemman viestin esimerkin mukaiseti, kun signaali kerrotaan digitaalisesti kahdella, tarvitaan bittileveyteen yksi lisäbitti, jotta dynamiikka säilyisi. Esimerkiksi jos A/D-muunnin antaa 11 bittiä, niin kahdella kerrottuna tarvitaan 12 bittiä informaation säilyttämiseksi. RAW-kuvat säilötään yleensä 15- tai 16-bitin levyisinä per kennon kuvapiste, joten muutama bitti on tilaa.

Toinen asia on sitten se, että kameroiden A/D-muunnoksen bittileveys ei kerro välttämättä sitä, missä muunnin saturoituu (on siis "tapissa").
Esimerkiksi mun vanha Canon saturoituu arvossa 5248 (nyhtäsin taskusta noin arvion, en viitsi tarkistaa), jota suurempia arvoja kennosta ei saa ainakaan ISO-asetuksella 100 (en tiedä mikä saturoitumisrajan määrää), vaikka valottaa kuinka pitkään täydellä aukolla kirkasta valkosta seinää. Sehän on arvona bittileveyksien 12- (4096) ja 13-bitin (8192) välissä.

Jos hommaan otetaan mukaan kohinat, niin voidaan puhua dynamiikasta, jossa on huomioitu kohinan vaikutus: Kuinka monta bittiä irtoaa kuvapisteestä eri intensiteettejä. Se on aina pienempi tai yhtä suuri kuin A/D-muuntimen saturoitumisraja (yo. Canonissa 5249).

Parhaan resoluution määrää taas kuvakennon herkkyys. Herkimmät kykenevät erottamaan yhden fotonin - niitä voidaankin käyttää fotonilaskureina. Dynamiikka-alueen resoluution toinen ääripää onkin tässä: yksi bitti vastaa yhtä fotonia.

Vieläkin olen ns. pihalla asiasta, joten pari lisäkysymystä.

Kohinatko selittävät sen, että digikameroiden kennojen dynamiikka, signaali-kohinasuhde ja väriherkkyys(?) putoavat kuin lehmän häntä ISO-arvoa suurennettaessa (dynamiikka 1 Ev kun ISO tuplataan)? Esimerkkinä D800:

http://www.dxomark.com/Reviews/Nikon-D8 ... erformance

Vai miten noita linkin käppyröitä on tulkittava?