Tässä joitakin lisämietteitäni:
Kuvausmenetelmässä olisi voinut lähteä liikkeelle perus-lähikuvausoptiikasta, jolla pääsee 1:1 kuvasuhteeseen. Kroppikameralla saa siis osasuurennoksen ruudusta, vaikka ei tarvitsisikaan. Isommat kohteet eivät edellytä pääsyä 1:1. Yhdistäisin kameran jonkinlaisella tukevalla kiinnikkeellä sopivalla etäisyydellä olevaan nega-diapitimeen (esim. skannerin varaosapidikkeet) ja sitten vaan menoksi. Eri vaihtoehtoja on. Riittävän tehokas taustavalo antaa valita sopivan pienen aukon. Liian pienen aukon käyttäminen johtaa kuitenkin kuvan pehmenemiseen.
Itse työssä ongelmat ovat tekniikasta riippumatta osittain samoja. Dioissa on pölyä ja roskaa, (kauan säilytetyissä) lasillisissa harmaata "nokea". Puhdistamista siis riittää, mutta sitä voi vähentää siirtämällä diat lasikehyksistä lasittomiin kehyksiin. Materiaaliin pysyvästi tarttunut roska ja naarmut ovat isompi ongelma. Skannereissa on erilaisia tekniikoita tätä tilannetta helpottamaan, mutta kameralla kuvattaessa tällaista ei ole käytettävissä. Manuaalinen editointi kuvankäsittelyssä on työlästä ja jossakin määrin sitä jää aina tehtäväksi.
Skannaus ja kameralla kuvaaminen tuovat esille myös newtonin renkaat, jos materiaali asetetaan lasin päälle/väliin. Ongelmallista tämä on erityisesti isomman koon dioissa ja negoissa. Kelju ilmiö, jonka välttäminen edellyttää sopivien pidikkeiden/lasien käyttöä.
Työn organisoinnissa on myös mietittävää. Jos esim negatiiviliuskat ovat menneet "sekaisin", on ensin yritettävä järjestää ne niin, että saman alkuperäisen filmin ruudut ovat oikeassa järjestyksessä. Jos sekaannus on "iso" kannattaa lajitella ensin filmilaaduittain (vrt. merkinnät reunoissa) ja etsiä sitten samasta filmistä peräsiin olevat liuskat ja laittaa ne järjestykseen.
Negat on helppo numeroida filmin juoksevalla numerolla. Edessä voi käyttää kirjainta erottamaan värinegan ja mv-negan sekä diat. Skannatut ruudut kannattaa numeroida em. filmin numerolla ja sitten ruudun numerolla, joka vastaa alkuperäistä filmin ruutunumeroa. Näin vastaava löytyy, jos vaikka on tarpeen skannata uudelleen paremmalla laadulla.
Negat säilyttäisin vakionegalehdissä, joita saa useammastakin paikasta (esim. Hama). Lehdet sitten järjestyksessä arkistokelpoiseen kansioon ja se hyvään säilytyspaikkaan.
Diojen kohdalla tilanne on vähän pulmallisempi, jos ne ovat täysin "sekaisin". Jos ovat kuitenkin jossakin määrin järjestyksessä tai laitettavissa järjestykseen voi em. numerointiperiaatetta soveltaa jollakin variaatiolla.
Tapoja ja menetelmiä on monia ja se mikä sopii yhdelle, voi olla sopimaton toiselle. Työn tehokkuudelle kannattaa kuitenkin antaa painoarvoa, sillä ison kuvamäärän skannaamisesta tulee helposti "aloittamista vailla valmis" -hanke. Jos kameralla kuvaaminen unohdettaisiin, niin ostaisin eBay'sta Nikon Coolscan 4000:n syöttölaitteineen (halvempi kuin malli 5000). Tuurilla sellaisen voi saada muutamalla satasella. 6x6 ym. materiaalin skannaisin tasoskannerilla, vaikka niiden todellinen resoluutio on vaatimaton. Vanhemman "huippumallin" voi saada muutamalla kympillä eBay'stä (esim. Canon F9950).
Tässä pari skanneritietouden saittia, joissa riittää tutkittavaa mm. skannausnopeuksien osalta
http://www.filmscanner.info/en/Filmscan ... ichte.html
http://www.scandig.de/