Estelle kirjoitti:Kiitos teille kommenteista. Ehkä tuo jo hiljalleen pilkottava aurinko ja heräävä luonto taas tuovat lisäideoita kuvaamiseen.
En halua masentaaa mutta tämä on aivan totta: heti kun lumi sulaa ja linnut laulavat, nappaavat kaiki kameraihmiset värkkinsä naulasta ja painuvat ulos -mutta kuvissa ei linnunlaulu vaan näy, mutta mitä näkyy: kuraa, tyhjiä oksia, roskaista maata, multaa, maatuvaa viimevuotista lehvästöä, lätäköitä...
Minulla kamera kulkee aina mukana, ja rimakin on suht matalalla. Viime vuonna oli Projekti 365, joka takasi että kameraa tulee myös käytettyä.
Esimerkiksi eilen odotellessa vaimoa Ateneumin näyttelystä päätin ottaa kuvat muutamasta ohikulkijasta. En sitten saanut haluamaani sommitelmaa, mutta tulipa sitten blogiin postaus. Harrastuksen iloa riittää, vaikkei nyt mitään näyttelytason kuvia tulisikaan.
Jos syitä harrastamiseen pitää kysellä, suosittelisin vaihtamaan harrastusta. Tai pitämään kunnon tauon kuvaamisesta ja katsoa jos se kipinä kuvata tulisi myöhemmin uudestaan.
Kuvatahan voi aivan mitä tahansa, joten kohteet eivät varmasti lopu. Vaikeampi kysymys sitten on, kuinka kuvasta saa kiinnostavan.
Roland Barthes määritteli valokuvaan käsitteet studium ja punctum. Studium voidaan käsittää valokuvan ideana, valokuvaajan aikomuksena, mitä hän haluaa kuvallaan kertoa ja välittää, ja jonka katsoja joutuu ikäänkuin käänteisesti tulkitsemaan. Punctum on taas valokuvassa 'se jokin' - jokin yksityiskohta tai asia joka nousee esiin valokuvasta ja kiinnittää katsojan huomion. Näistä konsepteista on paljon laajempia tulkintoja, mutta nämä ovat yksinkertaistettuja ja käytännöllisiä.
Tämä valokuvaan liitetty dualismi voi olla hyödyllinen heuristiikka uusien kuvaideoiden miettimisessä. Kuvan punctum on usein se, joka tekee tavanomaisesta poikkeuksellisen.
Minulla valokuvaaminen on vielä paljon uuden löytämistä ilmaisullisesti ja puhtaasti teknisen osaamisen näkökulmasta. Onnistuneiden ja epäonnistuneiden kuvien väliset vaakakupit ovat vahvasti kallellaan jälkimmäiselle puolelle, mutta alan ymmärtää paremmin syitä tähän ja pystyn korjaamaan tilannetta.
Uusia ideoita saan katsomalla ja analysoimalla muiden ottamia valokuvia, sekä myös palaamalla omiin, varhaisempiin valokuviini ja tutkimalla niitä. Huomaan tekemäni virheet ja kokemuksen karttuessa myös sen, miten nyt tylsältä näyttävästä tai teknisesti epäonnistuneesta kuvasta olisi voinut saada kelvollisen tai jopa hyvän. Mitä paremmin ymmärrän valokuvaa ilmaisukeinona, sitä helpommalta minusta tuntuu myös löytää uusia kuvauskohteita.
Joskus vain tekniikkaharjoituksetkin ovat hauskaa kuvattavaa. Viimeksi tänään kokeilin extempore viime vuoden VLK-voittajan heilutustekniikkaa pihapuihin. Parin kokeilun jälkeen yllättäen sain aikaan jotakin, mitä voin oikeassa kohteessa kenties hyödyntää luovasti.
Luontoa varsinkin kasveja,sieniä,jäkäliä,sammaleita ja kiviä et ötököitä. kasvi jne osastojn kuvaukseen kuuluu myös kasvuympäristöstä kertotavat kuvat.
ps. kuvataidettani ja kiinnostavia vaikkapa paistin pannun pohjia ruuan jäljeltä joista tarkoitus tehdä "taidetta".
Estelle kirjoitti:Mitä te muut kuvaatte? Tuleeko koskaan olo, että "näitä samanlaisia kuvia on jo sata"?
Perheenjäsenten lisäksi enimmäkseen junia. Tuo on tuttu olo. Kyllä se alkaa toistaa itseään, kun yrittää saada kuvaan jokaisen veturiyksilön. Pieni tauko tekee usein terää. Nytkin on talven aikana tullut vajaa sata laukaisua
Joku kesä pitäisi panostaa hyönteisiin. Mutta se vaatisi kaverin nappaamaan ötökän kuvaamisen jälkeen määrittämistä varten. Vaimon käyttö haaviassistenttina aiheuttaa kyllä vähän hellasäröä (eikö ne papin korulauseet vihkipuheissa muka tarkoittaneet oikeasti sitä) ja lapset eivät ole tarpeeksi kiinnostuneita.
Senkin huomaan, että harrastuksen laajentuessa sitä kaipaisi myös yleisöä kuvilleen. Itselleen ei ole enää niin motivoivaa ottaa kuvia.
Tuo kuulostaa pahalta. Sitten kun minulle käy noin, myyntipalstalle tulee tavaraa ja ostan kauan haaveilemani RC-kopterin.
Talvellakin on paljon kuvattavaa! Täällä dc.netissä oli taannoin aivan upea kuva pienen pienestä lumihangella piileskelevästä siemenestä tai sen semmoisesta. Eli kuvattavaa löytyisi vaikka kuinka, kun pitää silmät auki.
Itseänikin just nyt harmittaa, kun en viitsinyt tarpeeksi usein lähteä talvella ulos kameran kanssa, kun en tykkää palella. Liian helppoa löhötä sohvalla ja lähteä kuvaamaan vasta "huomenna". Sitten vaan yhtäkkiä huomaa, että jaa kattos vaan talvi meni jo. Taas.
Veikkaan, että laiskuuttani multa menee ohi tänäkin keväänä sammakoitten iloittelut. Ja kohmeiset käärmeet.
Taidan kuulua myös niihin, jotka eivät niin välitä saada kuvilleen suurta katsojamäärää. Pidän kyllä blogia ja kerään kuvia nettigalleriaan, mutta lähinnä ne ovat mua itseäni varten. En ole edes laittanut galleriassani mahdollisuutta antaa tähtiä tai kommentteja. Kameraseurassa tosin tykkään saada suullisia arvioita kuvistani, siitä saan paljon oppia ja motivaatiota.
"Stay on the bus. Stay on the f**king bus."
Arno Rafael Minkkinen
Kieltämättä tuo talven kylmyys saa helposti pysymään poissa ulkoa. Hiukan sama ongelma on kesälläkin, ettei kauheasti kiinnosta helteessä touhuta. Mutta silloin nyt on valoisat yöt, joka korjaa tilannetta paljon.
Jäätyminen kannattaa. Oudoista ja hankalista keleistä saa aina palkitsevimmat ruudut.
Kesällä on varmaan tylsin aika kuvata mitään, tasapaksua vihreetä mössöä etelämpänä, helpottaa vähän kohti pohjoista. Lisäksi pusikkoja syynätessä keräilee helposti punkkeja.
Yksi hankalammista ja onnistuessaan palkitsevimmista aiheista ovat tunteet. Tai hieman laajemmin sanottuna koeta saada kuva ilmentämään jotain mikä ei näy kuvassa suoraan. Silloin katsojalle jää päätelmien teko.
Estelle kirjoitti:Kiitos teille kommenteista. Ehkä tuo jo hiljalleen pilkottava aurinko ja heräävä luonto taas tuovat lisäideoita kuvaamiseen.
En halua masentaaa mutta tämä on aivan totta: heti kun lumi sulaa ja linnut laulavat, nappaavat kaiki kameraihmiset värkkinsä naulasta ja painuvat ulos -mutta kuvissa ei linnunlaulu vaan näy, mutta mitä näkyy: kuraa, tyhjiä oksia, roskaista maata, multaa, maatuvaa viimevuotista lehvästöä, lätäköitä...
Osku puhuu taas tiukkaa asiaa. Värkit vaan naulasta kelistä riippumatta ja kuvaamaan. Keskinkertainenkin kuva on parempi kuin ei kuvaa ollenkaan. Siitä voi oppia.
grafia kirjoitti:Talvellakin on paljon kuvattavaa! Täällä dc.netissä oli taannoin aivan upea kuva pienen pienestä lumihangella piileskelevästä siemenestä tai sen semmoisesta. Eli kuvattavaa löytyisi vaikka kuinka, kun pitää silmät auki.
Talvella on kieltämättä hienoja valaistusoloja, jos vain Aurinko pilkahtaa esiin. Mutta minun kalustossa on sellainen ikävä puute, että okulaarin jatke (tiedätte kai, se osa systeemiä, jota ei saa kaupasta ja joka pilaa aina kuvat) on speksattu lämpötiloihin +20 - +40 C. 10 C aiheuttaa jo pahaa valitusta ja 0 C jumiuttaa nivelet ja lamauttaa keskusyksikön.
hkoskenv kirjoitti:
Talvella on kieltämättä hienoja valaistusoloja, jos vain Aurinko pilkahtaa esiin.
Hmm, ensinnäkin mistään ei taida tulla niin paljon nettivalittamista kuin auringon aiheuttamasta harmaatasapainon pilautumisesta! Toisekseen mikä olisi pehmeämpi valo muotokuviin kuin pilvikaton hajavalo?
OskuK kirjoitti:Hmm, ensinnäkin mistään ei taida tulla niin paljon nettivalittamista kuin auringon aiheuttamasta harmaatasapainon pilautumisesta! Toisekseen mikä olisi pehmeämpi valo muotokuviin kuin pilvikaton hajavalo?
Se on minun mielipide. Nettivalittajilla ja muotokuvaajilla on mitä ilmeisimmin hyvin erilaiset mieltymykset.
Hajavalo sopii naisille ym. esteettisille kohteille, mutta kun tuo emäntä ottaa minun "mallinohjauksessa" sellaisen ilmeen, että karskimmallakin äijällä itkua pukkaa, niin olen paneutunut helpompiin kohteisiin. Dieselveturit ym. työkoneet, samoin kuin maisemat, on parempi kuvata karskimmissa valo-olosuhteissa.
hkoskenv kirjoitti:
Hajavalo sopii naisille ym. esteettisille kohteille, mutta kun tuo emäntä ottaa minun "mallinohjauksessa" sellaisen ilmeen, että karskimmallakin äijällä itkua pukkaa,
Aamun piristys! En siis ole ainokainen tämän ropleemin kanssa :-)
