Lisää: LINKKI



Kiitos, totta. Pitää harjotella tuota jälkimmäistä.moonshine kirjoitti: Mutta ihan nopea kommentti vielä: kannattaa unohtaa kohteen ajattelu objektina. Jotta voi koskettaa pitää olla myös itse olla altis kosketukselle.
*(mitä tarkoitat: 'Silloin kun oma ymmärrys on kasvanut'?)*moonshine kirjoitti:Silloin kun oma ymmärrys on kasvanut ja fiilis on korkealla, kannattaa ottaa kamera esille (ja yrittää olla tuhoamatta hetkeä).
Joo ja tää mietityttää. Onko mahdollista luoda ko. yhteys puolituntemattomaan hääpariin alle tunnissa?Stickl kirjoitti:Esimerkkinä vaikkapa se, että en osannu ohjata asiakkaitani hääpotreteissa niin, että olisin saanu heidän tunteet (toisiaan kohtaan) esille, kuvasin vaan lähes samoja ilmeitä ja asentoja mutta eri sommitteluilla jne.
Tykkään kuvasta. Mukavasti valoa ja varjoa kasvoilla ja ilme on ystävällinen. Osaatko kertoa tarkemmin miksi tämä kuva on mielestäsi parempi kuin edelliset? Mitä on fiilis josta puhut?Sambu kirjoitti: Esim. tähän kuvaan verrattuna, niissä on paljon vähemmän fiilistä.
https://farm6.staticflickr.com/5510/104 ... 1485_c.jpg
Tän kuvan ottoon meni alle 5min, mutta koska kyseessä on enoni jonka tunnen hyvin ja hän on itelleen tutussa ympäristössä, kuvasta välittyy enemmän fiilistä.
Mitä on flow? :) Mallien kanssa käy joskus niin, että jossain kohtaa malli jotenkin syttyy ja tarjoilee enemmän intensiivisyyttä katseessa, selkeästi keskivertoa enemmän läsnäoloa ja liikkuu luontevammin kameran edessä. Itse käsitän flow-tilan sellaisena jossa kuvaajan ohjeistus ja mallin toiminta synkkaa huomattavasti ns. normaalia paremmin yhteen. Tältä pohjalta mun mielestä ei voi puhua ns. flow-tilasta maisemakuvauksessa koska se on kommunikaatioon liittyvä asia.Miten pystyis saamaan enemmän vuorovaikutusta kuvattaessa?
Kyseisen 'leidin' kanssa sanoisin että pääsin lähimmäksi tota vuorovaikutusta, tai ainakin ylivoimaisesti parhaiten 'flow' tilaan kuvatessa.
Itseasiassa tää oli ensimmäinen kerta kun pääsin 'flow' -tilaan henkilökuvauksessa. Maisemakuvauksessa pystyn siihen aina, mutta henkilökuvauksessa tökkii vielä. Kai tajuatte mistä puhun, kun puhun flowtilasta? :D
Ville^K kirjoitti:Tykkään kuvasta. Mukavasti valoa ja varjoa kasvoilla ja ilme on ystävällinen. Osaatko kertoa tarkemmin miksi tämä kuva on mielestäsi parempi kuin edelliset? Mitä on fiilis josta puhut?Sambu kirjoitti: Esim. tähän kuvaan verrattuna, niissä on paljon vähemmän fiilistä.
https://farm6.staticflickr.com/5510/104 ... 1485_c.jpg
Tän kuvan ottoon meni alle 5min, mutta koska kyseessä on enoni jonka tunnen hyvin ja hän on itelleen tutussa ympäristössä, kuvasta välittyy enemmän fiilistä.
Tänks! :)
Paha sanoa. Tunne.
Kuva kertoo paremman tarinan.
Joo. Mulle flow on sitä, että mielessä ei pyöri mitään muuta, kuin se mitä sillä hetkellä tekee. Se on täydellistä keskittymistä hetkeen.Ville^K kirjoitti:Mitä on flow? :) Mallien kanssa käy joskus niin, että jossain kohtaa malli jotenkin syttyy ja tarjoilee enemmän intensiivisyyttä katseessa, selkeästi keskivertoa enemmän läsnäoloa ja liikkuu luontevammin kameran edessä. Itse käsitän flow-tilan sellaisena jossa kuvaajan ohjeistus ja mallin toiminta synkkaa huomattavasti ns. normaalia paremmin yhteen. Tältä pohjalta mun mielestä ei voi puhua ns. flow-tilasta maisemakuvauksessa koska se on kommunikaatioon liittyvä asia.Sambu kirjoitti:Miten pystyis saamaan enemmän vuorovaikutusta kuvattaessa?
Kyseisen 'leidin' kanssa sanoisin että pääsin lähimmäksi tota vuorovaikutusta, tai ainakin ylivoimaisesti parhaiten 'flow' tilaan kuvatessa.
Itseasiassa tää oli ensimmäinen kerta kun pääsin 'flow' -tilaan henkilökuvauksessa. Maisemakuvauksessa pystyn siihen aina, mutta henkilökuvauksessa tökkii vielä. Kai tajuatte mistä puhun, kun puhun flowtilasta? :D
Niin, mietin ehkä ennemminkin, että mikä tekee mona lisasta tunnelmallisen kuvan. Mun mielestä se ei ole hieno maalaus. Mutta siitä välittyy tunnelma.moonshine kirjoitti:Mikä tekee mona lisasta hyvän maalauksen?
Ehkä nää on semmosia asioita, joissa kieli, varsinkin kirjoitettu, loppuu aikan nopeesti kesken. Parempi vain tutkiskella niitä huikeita henkilökuvia ja funtsia, mikä niitä yhdistää.
Ja osittainhan kyseessa on myös luonnekysymys: toiset ihmiset ovat paljon herkempiä lukemaan ihmiskasvoja kuin toiset ja löytävät niistä ihan eri tavalla syvyyttä.
Hmm. Ehkä en itse kokenut sitä kuvaustilanteessa. Ollaan kuvattu Lindan kanssa suht paljon, mutta tässä meininkiä hidasti se kun kuvasin välillä digillä ja välillä filmillä (tää on vedetty filmille). Kamerarojujen kanssa räpeltäminen rikkoo helposti "flown".Sambu kirjoitti: E:
Kokeillaas tällästä. Kävin nopeesti läpi sun kuvi flickrissä ja koitan veikata niistä, että missä oli ollut flow tila päällä. Kuinka tarkasti sanoisit osuneeni?
https://www.flickr.com/photos/villekoti ... 854803111/
Tässä oli todella paljon hinkkausta asennon kanssa kun en oikein osaa asetella ihmisiä järkevästi siten, että koko kroppa on näkyvillä. Sanoisin että ei flowta vaikka tässä saatiin haluttua queen bitch -meininkiä mukaan :)
Emma oli aivan älyttömän hyvä kameran edessä niin se helpotti omia touhuja. Flow löytyypi ehkä näistä! Tai ainakin sain täsmälleen sitä mitä halusin monta kertaa peräjälkeen ja pääsin valkkaamaan parhaat päältä :)
Ei flowta täällä. Tää on kuvattu 200mm kinokennossa ja etäisyys oli sellanen että juoksin välillä lähelle antamaan ohjeita kun en halunnu huutaa kaukaa kurkku suorana.
Minä kuvaan täsmälleen samalla meiningillä. Paitsi että en ole hakenut kuvakulmia vaan yrittänyt saada kohteen näyttämään mahdollisimman hyvältä asennon ja ilmeen puolesta. Tämän lisäksi olen yrittänyt panostaa itseäni miellyttävään pehmeään valaisuun.Sambu kirjoitti: Ja sitten on ollut mallikansiokuvauksia ja vastaavia. Niissä taas tavoitteena on lähinnä näyttää hyvältä feisbuukissa ja tietty niissä mallikansiossa, eikä tunteet ole tärkeitä niissä. Vaan ennemminkin mainitsemasi suojamuurin vahvistaminen, illuusion luominen jne. oman egon pönkittäminen.
.......
Olen lähestynyt ihmisiä samalla tavalla kuin maisemia. Etsinyt visuaalisesti näyttäviä kuvakulmia ja asentoja.
Mun mielestä läheisten ihmisten kuvaaminen on tilanteena paljon vaikeampi. En oikein tiedä mistä se johtuu. Ehkä siitä, että heille en ole valokuvaaja vaan täysin toinen henkilö ja nämä roolit pitäisi sitten jotenkin sulauttaa yhteen siinä kuvaustilanteessa.moonshine kirjoitti:Kyllä se taatusti näkyy, jos ihmisestä pystyy tallentamaan muutakin kuin kuoren. Erityisesti läheisissä ihmissuhteissa nämä sessiot voivat olla erittäin antoisia.