rgbmode kirjoitti:Itse asiassa aika harvoin tulee otettua nykyään yleensäkään täydellä aukolla kuvia.
Itse kuvaan f/2.8 telezoomilla lähes kaikki kuvat täydellä aukolla. Muuten varmaan en sellaista olisi ostanutkaan.
rgbmode kirjoitti:Toinen asia, joka on vähentänyt ”analogisen” suhteellista tuottavuutta, on vakaajat jotka mahdollistavat pitemmät suljinajat ja korvaavat riittävän valon kerääntymistä sitä kautta.
Jos kohde liikkuu niin vakaajasta ei ole aina hyötyä.
rgbmode kirjoitti:Bottom line siis on se, että yhden ISO-aukon ”hinta” monessa mielessä tulee paljon suuremmaksi panostamalla linssien kokoon kuin esim. kennon laatuun ja vakaajaan. Ts. ”sijoitusyksikön tuottavuus” sitä kautta on pienempi.
Harrastelussa ei onneksi tarvitse tuottavuutta niin vakavasti miettiä. :-)
Petri Kekkonen :: Kuvia :: "Light and shade - time and space" - PSB
rgbmode kirjoitti:Kiva ja söpö kuva. Kuitenkaan ei voi välttyä pohtimasta, eikö vastaavaa sumennusta saa aikaan melko usealla mullakin keinolla kuin ostamalla ilmeisesti kuitenkin aika hintavan lasin. Parhaat onnittelut kuitenkin tästä hankinnasta, jos kerran olet siihen tyytyväinen. :-)
Helpoin ja nopein keinohan on ottaa kamera/runko, laittaa sopiva objektiivi kiinni ja ottaa valmis kuva.
Ei tarvita mitään muita keinoja. Tietysti voihan aikaa käyttää jälkikäsittelyyn, mutta laiska valitsee nopeammat vaihtoehdot.
Rockford kirjoitti:Harrastelussa ei onneksi tarvitse tuottavuutta niin vakavasti miettiä. :-)
Tuo helpottaa asiaa merkittävästi. Lisäksi yksi harrastamisen sivuhaara voi olla objektiivien kerääminen sekä niiden (erikois)ominaisuuksiin perehtyminen.
Helpointa on ostaa kunnon kinorunko ja siihen perus valovoimainen lasi. Ei tartte leikkiä croppien ultravalovoimaisilla leikki potrettisuttulaseilla.Ja yrittää matkia kinojen tuottamaa doffia.
Elämä on valokuvaajan parasta aikaa!Vîta est tempus optimum homini
temama kirjoitti:Helpointa on ostaa kunnon kinorunko ja siihen perus valovoimainen lasi. Ei tartte leikkiä croppien ultravalovoimaisilla leikki potrettisuttulaseilla.Ja yrittää matkia kinojen tuottamaa doffia.
Parhaat terveiset vain Sonylandiaan! Tuskin rupean kuitenkaan ostamaan monen tonnin kinovarustusta vain sen takia että saisin vielä yhden millin lyhyemmän DOF:in, semminkin kun huoleni doffin suhteen on useimmiten päinvastainen. Mitä tulee muuten kinoon ja croppiin, tuo puheena oleva kustannushyötyargumentti pätee nähdäkseni kumpaankin. Kinolla ehkä vielä enemmän, lasien suuremman peruskoon vuoksi.
Todellakin kun on kysymys harrastuksesta, kamasijoitusten kannattavuutta ei tarvitse periaatteessa niin vakavasti miettiä, paitsi sikäli että itse kunkin henkilökohtainen budjetti asettaa jonkinlaisia reunaehtoja hifistelylle.
Minulle riittää suurin reikä f/4.0 erinomaisesti juuri tuon syväterävyysalueen varmistamiseksi, koska Nikonin valotusautomatiikat ovat koko järjestelmäscenen kehittymättömimmät. Telessä voi olla f/2.8, jos kuvaa riittävän kaukaa, että syväterävyys alkaa riittää siltä osin.
rgbmode kirjoitti:Itse asiassa aika harvoin tulee otettua nykyään yleensäkään täydellä aukolla kuvia.
Itse kuvaan f/2.8 telezoomilla lähes kaikki kuvat täydellä aukolla. Muuten varmaan en sellaista olisi ostanutkaan.
Mulla on vähän sama juttu. Mutta 1.4 alkaa olemaan jo sellainen aukko, jonka kohdalla välillä joutuu miettimään, että mikä on se fiksuin aukko. Esimerkkinä tuo Kohanin kuva, jossa ei ole tarkkaa kuin yksi silmä. En oikein käsitä mitä järkeä tuossa on noin potrettikuvana.
Rockford kirjoitti:
rgbmode kirjoitti:Bottom line siis on se, että yhden ISO-aukon ”hinta” monessa mielessä tulee paljon suuremmaksi panostamalla linssien kokoon kuin esim. kennon laatuun ja vakaajaan. Ts. ”sijoitusyksikön tuottavuus” sitä kautta on pienempi.
Harrastelussa ei onneksi tarvitse tuottavuutta niin vakavasti miettiä. :-)
Kyllä näinkin. Ehkä se "hinta" tulee maksettua painavamman ja kömpelömmän lasin muodossa. Eli aina välillä voisi olla hyvä harkita, että minkälainen lasi omaan tarkoitukseen on se paras. Esimerkkinä vaikka 70-200, jota löytyy 2.8 ja 4 valovoimaisina. Jälkimmäinen on aika paljon pienempi kooltaan. Toisaalta kun on tuollaisen 2.8 -valovoimaisen hankkinut, niin eipä sitä jaksa vaihtamaankaan alkaa.
Innovoija (innovator) – 2–3% väestöstä: uskalias, koulutettu, omaa useita informaation lähteitä;
--- blogi
Jos joka osa-alueella parantaa vähän, yhteisvaikutus kasaantuu merkittäväksi. 4 => 1.4 valovoima, isompi kenno (isommat pikselit) ja vähemmän kohinaa, muuten uudempi kenno ja vähemmän kohinaa => yhteisvaikutus onkin >5 askelta ja otatkin hämärässä kuvia ihan eri tavalla. Vaan jos ei tarvii niin ei tarvii, ei siinä mitään.
hyvatti kirjoitti:Jos joka osa-alueella parantaa vähän, yhteisvaikutus kasaantuu merkittäväksi. 4 => 1.4
4 -> 1.4 on aika merkittävä muutos, ei "vähäinen parannus". Tuossa on kuitenkin jo kolme aukkoa eroa. Ja tuollaista vaihtoehtoa ei käytännössä ole. Primet on joko 1.4 tai "pimeät" 2.8. Zoomit sitten 2.8 ja "pimeät" 4 (tai jotain siitä välistä).
Kai se alkuperäinen kysymys oli, että kannattaako ultra-valovoimaisesta objektiivista maksaa rahan, koon ja lisääntyneen painon muodossa, kun kennojen herkkyydet on nousseet tässä vuosien saatossa. Kysymys on ihan relevantti ja sitä kannattaa aina välillä pohdiskella. Mutta kuten täälläkin on todisteltu, se iso aukko tulee yleensä "kaupan päälle" muiden parantuneiden ominaisuuksien mukana (rakenne, optinen laatu, ym). Tai päin vastoin.
Innovoija (innovator) – 2–3% väestöstä: uskalias, koulutettu, omaa useita informaation lähteitä;
--- blogi
Useimmilla f/2 tai f/1,4 -valovoimaisilla optiikoilla minulle hyvä vaihtoehto on käyttää joko f/3,3 tai f/4. Jälki miellyttää, taustan epätervyys riittävä ja usein kaunis ja valovoimaa käytössä sen verran, ettei ISOa tarvitse nostaa jos ei nopean suljinajan toivossa halua. Samalla myös reunapiirto paranee oleellisesti verrattuna täyteen aukkoon.
rgbmode kirjoitti:Tuskin rupean kuitenkaan ostamaan monen tonnin kinovarustusta vain sen takia että saisin vielä yhden millin lyhyemmän DOF:in, semminkin kun huoleni doffin suhteen on useimmiten päinvastainen.
Ensinnäkin, hintaero yksittäisen objektiivin tapauksessa on usein prosenteissa pieni, normaaliobjektiiveissa esim. ehkä 200 euroa, 85-millisissäkään ero ei lopulta ole kovin suuri jne.
Koska tämä ketju venähti näinkin tarkaksi ja pitkäksi, päätin perustella omia hankintoja (itselleni?) epäterävyysalueen toiston laadulla. Normaaliobjektiivissa menin aikoinaan Canonilla reittiä 2.8 makro, 1.8 ja 1.4. Koko ajan parani em. ominaisuus eikä takaisin ollut paluuta. 1.2 oli mielestäni jo turha hankinta. Bokeh on tärkeä, itse en kykene sen laadusta tinkimään, tosin se nyt joskus voi olla jostain muustakin kuin valovoimasta kiinni, mutta yleisesti saman valmistajan eri sarjoissa se paranee nimenomaan valovoiman mukana.
Sakke_K kirjoitti:Bokeh on tärkeä, itse en kykene sen laadusta tinkimään, tosin se nyt joskus voi olla jostain muustakin kuin valovoimasta kiinni, mutta yleisesti saman valmistajan eri sarjoissa se paranee nimenomaan valovoiman mukana.
Jep, laatu ja määrä kannattaa tietysti erottaa toisistaan tässäkin. Määrää voi aina vähentää himmentämällä, mutta laatua ei saa paremmaksi kuin lasia vaihtamalla. Jos vertaa mun Tamron 70-200mm f/2.8 @ 200mm ja Nikkor 200mm f/2 niin toki ero on selvä bokehin määrässä, mutta bokehin laatu on se juttu miksi en haluis tuosta 200mm kiinteästä ihan heti luopua, vaikka sillä tulee kuvattua ihan liian vähän. Zoomiin verrattuna se on käytössä aika hankala ja tarkennuksen osuminenkin lyhyen syväterävyyden takia vähän niin ja näin (tai en vain osaa).
Seuraavaksi haluaisin löytää 85mm objektiivin joka ois Sigman 50mm Art:in tasolla bokehin laadussa.
Petri Kekkonen :: Kuvia :: "Light and shade - time and space" - PSB
Nyt kun eletään EVF aikaa niin ison aukon yksi tärkeä tehtävä on poistunut. Aikoinaan iso maksimiaukko merkitsi kirkkaampaa etsimen tarjoamaa kuvaa. Mutta mielestäni iso aukko on edelleen tärkeä ominaisuus koska se tarjoaa luonnetta jota ei saa pienemmällä maksimiaukolla.
Myytävänä koko Sony AF kalusto sekä MF laseja iso läjä
rgbmode kirjoitti:En muitakaan mainittuja etuja halua kiistää. Tosiasia kuitenkin on, että pelkän valovoiman suhteen kennojen ISO-alueen kehittyminen on vienyt pohjaa pois linssien koon kasvattamiselta pelkän valovoiman takia.
Ainakin minulle tulee vastaan tilanteita, joissa 2.8 ei ole mitenkään liian valovoimainen. Ihan normaalit sisätilat, joissa on himmeä valaistus vaativat usein f/2.8 aukkoa ja ISO 6400 käyttöä, jos kuvaa liikkuvia (esim. luentosalissa esitelmää pitäviä) ihmisiä. Siinä vaiheessa siirtymä 12800:aan tai yli alkaa jo sairastaa ainakin minun silmää.
Mutta jos ei tuollaisia tilanteita kuvaa tai koe muuten tarvitsevansa, niin turha sitä on alkaa f/2.8:aa kellään tuputtamaan. Valovoima painaa ja maksaa, jos laatulasia hankkii, ei siitä pääse mihinkään. En minä edes yritä perustella harrastusvälineitä järkevinä hankintoina. Se on naurettavaa itsepetosta. Sen verran hifistin vikaa löytyy, että minun mielestä on kivampi leikkiä kalliimmilla leluilla.
Minustakin on kiva mahdollisuuksien mukaan leikkiä myös kalliilla leluilla. Osa voi olla objektiivisesti ajatellen turhia, mutta niillä on kuitenkin tärkeä subjektiivinen hyvinvointimerkitys. "Kaunis turhuus", vai miten se meni.
Jos kuitenkin jatketaan "objektiiivista" tarkastelua, niin esim. Pentax väittää kennovakaimensa SR II-version lisäävän suljinajan kasvattamisen mahdollisuutta jopa 5 aukon verran. Yhdistettynä kennon herkkyyden yleiseen kasvuun voikin sanoa, että valovoima on nyttemmin enemmän tai vähemmän ALE-tavaraa. Tässä on siis kysymys vain valon määrästä, ei muista isomman optiikan todellisista tai koetuista eduista.
Omissa kuvauksissani joudun aivan turhan usein turvautumaan salamaan 2.8-zoomin kanssa täyskärillä. 1.8 normizoomi olisi just passeli, mutta se taitaisi olla useamman kilon kolho :-) Näissä tilanteissa täytyy siis ottaa 1.4-1.8-primet käyttöön tunnelman säilyttääkseen. Juhlissa en kehtaa sanoa, että olkaapas ihmiset paikallaan, kun tämän viiden aukon vakaajan kanssa kyllä muuten valoa riittää. 1/200s on se hitain aika, mitä haluan käyttää. Tällöin puhutaan kuitenkin 2.8:n kanssa jo monessa sisätilassa ISO6400-herkkyydestä.
Näkyy joo, mutta peiliin katsominen lähinnä "olkaa liikkumatta" sanonnan takia :)
"Olisinpa jättänyt sanomatta", itse kun välillä möläyttelen.......yritin tuolla peilillä tarkoittaa oikeata peiliä....
