No Parallax point- arvoja

[PekkaSav]

Mittailin nuo viimeisimmät ostokset:

Sigma 20/1.4 ART. 80mm bajonetista, tarkennusetäisyys ei vaikuta.

PC-E Micro Nikkor 45/2.8. 68mm bajonetista äärettömään tarkennettuna, 70mm metriin tarkennettuna.

[Maffer]

Ootko Pekka shiftaamalla panoraamoja kokeillut? Melkein kaikki ruudut nykyään itellä sitä rataa otettu. 45mm PC-E:tä jonkin verran ikävä, aikaisemmin oli semmoinenkin valikoimassa.

[PekkaSav]

Ootko Pekka shiftaamalla panoraamoja kokeillut? Melkein kaikki ruudut nykyään itellä sitä rataa otettu. 45mm PC-E:tä jonkin verran ikävä, aikaisemmin oli semmoinenkin valikoimassa.

Joo, Samyangin 24mm:llä tullut noita tehtyä. Onhan noi jees, kun jopa PS: photomerge tekee kunnollisen lopputuloksen.

Nikkorin kanssa panoraamapää on melkein pakollinen, kun tiltti ja siirto on lukittu toisiinsa; rajoittaa kuvasuhdetta aikalailla, jos haluaa doffia panoraamaan tiltillä.

Tein tänään Dremel-käsittelyn TC-14E III:lle ja 20:lle, joten nyt löytyy 63/4 ja 90/5.6 TS ja köyhän miehen 1:1 macro. Yllättävän hyvää jälkeä toi tekee täydellä aukolla tuplarinkin kanssa.

[Maffer]

Jos löydät jostain sen 85mm pc-e:n järkihintaan niin suosittelen. Mut ehkäpä toi telekonvertterimallikin toimii :) Noi 85mm nikkor ja 90mm canon on ihan superteletason laseja.

[janne.]

tajusin juuri että ihan helpoin tapahan on käyttää mittapenkkinä panoraamapäätä ja laseria. laseri osoittaa objektiivin himmenninaukosta sisään ja panoraamapään säädöt on kohdillaan kun lasersäde näkyy koko ajan kameran takatelkkarista kun panoraamapäätä pyörittelee ympäriinsä. hitto, olin melkein rakentamassa jotain optista penkkiä tarkkoja mittauksia varten.

nyt 128 megapikkelsin pallopanoraamassa suurin kohdistuspisteen virhe on luokkaa kaksi pikseliä tai alle, silmämääräisesti kohdilleen säädetyllä panoraamapäällä suurin virhe oli yleensä luokkaa 5-8 pikseliä.

[jaava]

Vai on teillä laserit:)

Mä olen pistänyt sormen eteen ja käänellyt kameraa sivuttain ja säätänyt kameraa edes/taakse kiskolla kunnes tausta alkaa pysyä paikallaan. Ja sitten sama nyökkäämällä ja kameran säätöä ylös/alas tuolla sivukiskolla, kunnes maisema pysyy samassa kohdalla vaakatasossa olevan sormen takana. Kun halua hifistellä, ottaa sormen tilalle läheisen puun rungon tai oksan (tulee hieman tarkempi säätö). Tarkkuus on tuntunut riittävän panoraamojen parsimiseen hyvin (lähikohdekuvista, Pelkkiä kaukokohteitahan kuvaa ilman panoraamapäätäkin aivan hyvin).
Nää operaatiot tekee helposti jokaisen kuvaussession aluksi, eikä tarvi muistella säätöarvoja. Zoomin kanssahan ne joutuu tekemään jokaiselle valitulle polttovälille.

100mm objektiivi on vaatinut 200mm kiskon ja 50mm näyttää menevän myös kakssataamillisellä (se ei näy ainakaan kuvassa), mutta 140mm on hieman sopuisamman näköinen. Myös toi mun laajiszoomi 17-40mm menee kummallakin kiskolla.

Mulla on tällainen panoraamakuvauskalusto (joku kutsui sitä jo "raanaksi"):

Tämä muuten kantaa myös mun 150-600mm zoomin, mutta kiskot ei riitä virittämään parallaksia pois. En kyllä uskaltaisia kokeillakaan virittää kameraa riittävän taakse.

[PekkaSav]

En jaksa uskoa, että tuolla sormisysteemillä kovin kummoisia panoraamoja tehdään, jos käytössä on laajahko lasi ja kohde alle kymmenen metrin päässä.

[jaava]

En jaksa uskoa, että tuolla sormisysteemillä kovin kummoisia panoraamoja tehdään, jos käytössä on laajahko lasi ja kohde alle kymmenen metrin päässä.

En ole vielä kovin kokenut ... vajaan vuoden harjoitellut panoraamoja. Lightroom:n ja Affinity Photon olen kuitenkin jo todennut melko kevyiksi panoraamatyökaluiksi ja kesästä alkaen keskittynyt vääntämään kuvia Hugin:lla.

Suurin ongelma mulla on ollut perspektiivivirheet ja ne nimenomaan kun haluan mahdollisimman laajan panoraaman, luokkaa 140 astetta ja yli. Parallaksivirheisiin olen törmäänyt oikeastaan vain käsivaraisissa panoraamoissa.
Jos parsinnassa (= stitsauksessa) tulee virheitä kuvaan (esim. nurkka/särmä ei ole yhtenäisesti jatkuva), niin ne on minusta liittyneet yleensä kuvan epäterävyyteen (yleensä kuvattu liian isolla aukolla).

Kyllä mä olen saanut sisätiloissa hyvälaatuista jälkeä, kun kuvaan tulee alle metrin päässä olevia lähikohteita ja kauimmat useita metrejä tai ikunassa näkyvää pihaa kymmenien metrien päässä. Tällöin "nodal point säätö" on tullut tehtyä kunnolla esim. ikkunan läpi ja ikkunaa vasten keppi tai teipin pala.

[janne.]

eikö tuon panoraamalaitoksen tukevuus, paino, koko ja käyttömukavuus paranisi huomattavasti liittämällä kamera suoraan tuohon ylävarteen? näin jäisi välistä pois kaksi vartta ja liitosta.

[jaava]

eikö tuon panoraamalaitoksen tukevuus, paino, koko ja käyttömukavuus paranisi huomattavasti liittämällä kamera suoraan tuohon ylävarteen? näin jäisi välistä pois kaksi vartta ja liitosta.

Mä kokeilin aikoinaan uteliaisuuttani kiinnittää ton syvyyssuunnan säätökiskon suoraan nyökkäyksen keinuvipuun (siinäkin on arca-swiss yhteensopivuus), mutta en oikein tykännyt, kun kamera tulee niin ylös kiinni (säätövara on aivan rajoilla), jotta objektiivin optinen akseli olisi nyökkäysakselin keskellä (risteäisivät). Useamman rivin panoraamathan vaatii sitä ja tuntuu, etten mä saa otettua juuri ollenkaan yksirivisiä (tarviin melkein joka kuvaan nyökkaystä). Eikä tuolla systeemillä saa kuin ton nyökkäyksen keinuvipuun liittyvän vaakavarren pois.

Itse panoraamapää on jämäkkä, eikä siinä ole välystä ... sen kanssa ei ole ollut ongelmia.

Suurin ongelma on itse kuvanottaja! Aina meinaa unohtua jotain. Mulla ei meinaa keskittymiskyky riittää puolen sadan kuvan ottamiseen:)

[Tapiol2003]

nyt 128 megapikkelsin pallopanoraamassa suurin kohdistuspisteen virhe on luokkaa kaksi pikseliä tai alle, silmämääräisesti kohdilleen säädetyllä panoraamapäällä suurin virhe oli yleensä luokkaa 5-8 pikseliä.

Mistä sä saat tarkastettua asian 1-2 pikselin tarkkuudella?

[jaava]

nyt 128 megapikkelsin pallopanoraamassa suurin kohdistuspisteen virhe on luokkaa kaksi pikseliä tai alle, silmämääräisesti kohdilleen säädetyllä panoraamapäällä suurin virhe oli yleensä luokkaa 5-8 pikseliä.

Mistä sä saat tarkastettua asian 1-2 pikselin tarkkuudella?

Paremmissa panoraamaohjelmissa laskenta kertoo kohdistuspiteiden virheistä hajontaa yms. suureita, ja suureesta riippuen saatetaan päästä alle pikseliinkin. Tämä liittyy kuitenkin kuvien geometrian vääntämiseen kohdalleen, ei kontrollipisteiden paikkaan todelliuudessa.

Oikea ongelma on kahdessa kuvassa näkyvän kontrollipisteen paikan arviointiin liittyvä; Jos kuvassa on sumeutta, valo muuttunut tai kohde näkyy eri kulmassa, voi kontrollipisteen sijoitus eri kuvissa olla paljonkin pielessä. Tästä kun stitseri alkaa vääntää kuvan geometriaa, saatetaan päätyä laskennallisesti vallan hyvältä näyttävään (muutaman pikselin virhe) tulokseen.

[Tapiol2003]

Ok. Kiitos vastauksesta.

[janne.]

äkkäsinpäs että oikeat (tai ainakin patenttihakemuksiin perustuvat) tulopupillietäisyydet voi napata bill claffin optiikkapenkistä: https://www.photonstophotos.net/General ... lBench.htm

otetaan elävän elämän esimerkki, sigma 105mm f/2.8 ex dg hsm makro äärettömään tarkennettuna. alimmassa rivissä on sinisellä (P) tulopupillin etäisyys linssiryhmän edestä lukien ja punaisella (F') etummaisimman linssiryhmän etureunan etäisyys kennolta. näillä on arvot 62,42 ja 168,10; molemmat millimetrejä. Vähennyslaskulla P-F' saadaan tulopupillin etäisyys kennolta eli 105,68 mm.

ylhäältä pupils-nappi pohjaan, simulaattori piirtää tulopupillin paikan objektiiviin sinisellä viivalla ja vielä merkitsee viivan sinisellä P-kirjaimella. viivan kulkua voi ihmetellä zoomaillessa ja tarkennellessa. tämän sigman tapauksessa lähemmäksi tarkentaessa tulopupilli liikkuu kohti kennoa, minkä huomaa ihan käytännössäkin tarkennusrengasta kiertäessä.

omia lasermittauksiani olen verrannut simulaattorin lukemiin ja ne ovat heittäneet muutamia millejä suuntaansa. tulos voisi olla parempikin, mutta ihan hyvin nähden virhelähteisiin (laser tai apertuuri ei ole kumpikaan pistemäisiä, panoraamapää antaa hiukan periksi, jne).