Digikuvaus on tuhoamassa valokuvan

Pipoa voi löysätä, mutta aiheen tulee liittyä jotenkin valokuvaukseen.
hkoskenv
Viestit: 4487
Liittynyt: Elo 15, 2010 13 : 19

Re: Digikuvaus on tuhoamassa valokuvan

Viesti Kirjoittaja hkoskenv »

Whig kirjoitti:Tästä ketjusta jää taas kerran sellainen mielikuva, että monille ihmisille valokuvassa tärkeintä on kaikki se mitä siinä kuvassa ei näy. Eli jotta kuva olisi hyvä pitää sen yhteydessä kertoa tarina miten vaikea se oli ottaa, missä se on otettu ja mikä tärkeintä millaisilla laitteilla se on otettu.
Niin se menee. Jos ajattelet kuvaa teknisenä dokumenttina, joka pyrkii välittämään tietoa maailmasta, niin tuollainen oheistieto auttaa usein tulkitsemaan sitä mitä kuvassa oikeasti näkyy ja siten lisää kuvan tiedonvälityskapasiteettia hyvin oleellisesti. Jossain tieteellisessä kuvassa se voi olla täysin välttämätön asia.

Sitten taas niille, jotka ajattelevat taiteellisemmin ja tavoittelevat tunnereaktioita enemmän kuin tietoa, tekniset detaljit ovat toisarvoisempia. Toisinaan jopa koko tieto siitä mikä kuvattu kohde ylipäätään on (esim. jonkin kohteen pintakuviot nykytaiteenomaisena värikuviointina). Luulisi tämän olevan aika itsestäänselvää jokaiselle kuvien katsojalle riippumatta siitä kumpaan ryhmään asettuu (tai mihin sillä välillä).
Hannu
Cloudcity. Uuden ajan pilvipalvelu.
ttuplai
Viestit: 1040
Liittynyt: Helmi 17, 2013 14 : 19
Paikkakunta: Tampere

Re: Digikuvaus on tuhoamassa valokuvan

Viesti Kirjoittaja ttuplai »

hkoskenv kirjoitti:
Whig kirjoitti:Tästä ketjusta jää taas kerran sellainen mielikuva, että monille ihmisille valokuvassa tärkeintä on kaikki se mitä siinä kuvassa ei näy. Eli jotta kuva olisi hyvä pitää sen yhteydessä kertoa tarina miten vaikea se oli ottaa, missä se on otettu ja mikä tärkeintä millaisilla laitteilla se on otettu.
Niin se menee. Jos ajattelet kuvaa teknisenä dokumenttina, joka pyrkii välittämään tietoa maailmasta, niin tuollainen oheistieto auttaa usein tulkitsemaan sitä mitä kuvassa oikeasti näkyy ja siten lisää kuvan tiedonvälityskapasiteettia hyvin oleellisesti. Jossain tieteellisessä kuvassa se voi olla täysin välttämätön asia.

Sitten taas niille, jotka ajattelevat taiteellisemmin ja tavoittelevat tunnereaktioita enemmän kuin tietoa, tekniset detaljit ovat toisarvoisempia. Toisinaan jopa koko tieto siitä mikä kuvattu kohde ylipäätään on (esim. jonkin kohteen pintakuviot nykytaiteenomaisena värikuviointina). Luulisi tämän olevan aika itsestäänselvää jokaiselle kuvien katsojalle riippumatta siitä kumpaan ryhmään asettuu (tai mihin sillä välillä).
Niin - pitäs ehkä erottaa se missä kuva on se tarina niistä missä tekstimuotoinen selitys on se tarina. Kriittisimmät on sitä mieltä, että otsikkokin on liikaa ja johdattelee katsojaa pois kuvallisesta ilmaisusta (tai jopa tarkoituksellisesti peittää sen puutteita) - tekniset detaljit, vaelluksen pituus tai kuvauskalsarien merkki vain harhauttavat lisää. Kuvaamisenvaikeusfetissi ei ole niinkään suurta taiteellista suuntautumista vaan juurikin teknisiin detaljeihin keskittymistä - siis montako kilometriä sitä vaellusta olikaan ennen kuvan ottoa.

Olin lukevinana edelläolevista (ja myös Whigin kommentista) nimenomaan kritiikkiä ko. faktoja kohtaan - on ne sittten suoraan kuvassa esiintyviä tai kuvan rinnalla olevassa tarinassa listattu. Yhtenä osana ko. ilmiötä on kuvaan liitetty runo, biisin sanat, tms. selitys, jossa kuvaaja pyrkii tarjoamaan kuvalle valmista tarinaa (välillä tuntuu, et aika pakkomielteisesti eli kuvan ja tarinan yhteys on varsin kaukaa hauettu, mutta toki asiat alkaa näkemään samalla tavalla, kun sopivasti johdatellaan - silloin vaelluksen kilometritkin alkavat näkymään maagisesti ja kultainen leikkauskin muuttuu yhteiseksi totuudeksi - siis tekniseksi detaljiksi).
Vastaa Viestiin