Hel_NiS kirjoitti:
No, nykyään koitan päästä valokuvilla niihin lapsuuden ja nuoruuden tunnelmiin. Etsin paikkoja, jotka resonoivat tämän tieteen ja mystiikan välillä. Suunnittelen kuvia, kiertelen etsien sopivaa maisemaa ja aikaa..
Sitten kun saa sen kuvan, joka lopulta on mieluinen, jonka eteen on tehty tuntien, joskus jopa vuosien työ...
Tulee joku tyyppi, kuittaa että onpas hyvä kuva, mistä otettu tai sopiipa tuo edusta hyvin, täytyykin mennä sinne..
Lopputuloksena on samasta paikasta otettu mahdollisimman lähellä alkuperäistä kuvaa oleva.. Luomus? Kopio.
Mitä tällainen ihminen hakee kuvillaan? Ilmeisesti somepeukkuja. Saako hän muuta kuin hetkellisen endorfiiniannoksen?
Minä olen joskus tehnyt noin siksi, että olen halunnut käydä kokemassa hienon paikan. Ja kun kerran käy jossain, miksei ottaisi sitten valokuvaa. Todennäköisesti paikat, joista otetaan kuvia, ovat jotakuinkin helposti saavutettavissa. Elämän ruuhkavuosina ei aina ole valitettavasti mahdollisuutta käyttää niitä vuosia hienojen paikkojen hakemiseen.
MInä puolestani ihmettelen, miten sen voi kokea kopioinniksi tai muuten itseltä pois ottamiseksi, jos käy ottamassa kuvan samassa paikassa? Ei se sinun kuvasi siitä lakkaa olemasta. Ja taitavana kuvaajana se on kuitenkin paljon parempi, esimerkiksi myyntituotteena, kuin helppoutta hakevat räpsijän räpsäisy siinä valossa kuin sinä hetkenä sattui olemaan, joten ei niiden arvokaan alene.
Olenkin nyt päättänyt, että liikun jatkossa paikoissa, joihin muut eivät jaksa kulkea. En tiedä auttaako se mitään, mutta suojaisi edes jollakin tavalla oman sielunmaiseman halvalta kopioinnilta.
Luultavasti auttaa, mutta ei ratkaise ongelmaa kokonaan. Varmaan moni vain haluaa helpolla saavutettavia paikkoja.
Se, että valokuvauksella olisi joku syvällinen merkitys itselle on mielestäni se tärkein yksittäinen asia.
Tuo on vielä vaikeampi ymmärtää. Koet siis, että se koko maisema tai paikka tai sinun päässäsi oleva muisto menettää arvoaan, jos joku muu ottaa siitä kuvan. Miksi sitten otat kuvia ja julkaiset niitä?
