niffe kirjoitti:Hamassa menneisyydessä edustamani yritys monitoroi mm. näitä seikkoja amerikkalaisten kuluttajien keskuudessa. Tyypillinen (avustamaton) kysymys kuului, että mikä olisi se yksittäinen esine tai tavara, jonka toivoisit pelastettavan palavasta talosta ennen kuin kaikki olisi palanut poroksi. Ylivoimaisesti tärkein spontaanisti mieleen tuleva tavara ihmisille oli vuodesta toiseen suvun perhealbumi.
Niin, yleensä nämä kyselyt on luokkaa: "Jos sinulla olisi mahdollisuus pelastaa yksi esine palavasta talosta, niin mikä se olisi?" Eli jo lähdössä on mummot, lapset ja kissat hoidettu kuntoon. Jos ajatellaan yhtä esinettä, niin ehkä se sitten on se valokuva-albumi. Mutta käytännössä vaikka kuinka on vakuutukset, niin niin ei ne täysarvosta korvaa. Siinä sitten istut ja selailet sitä albumia, kun omaisuudesta hävisi joku 40-70%.
Meillä on varmaan kirjahyllyssä 20 albumia. MInkä siis niistä ottaisin? Sen missä on tyttären kolme ensimmäistä vuotta? Vai sen missä on pojan kolme ensimmäistä vuotta? Avioliiton kolme ensimmäistä vuotta? Faija sotilaspoikana Kotkan ilmatorjunnassa vuosina -43 - 44? Vaarana kuitenkin olisi, että nappaisin albumin, jossa ollaan Lehmässä Juhannuksena -83. (Lehmä on siis Lehmäsaari Kotkan edustalla, ei se sarvipää eläin. Vainion Junnukin ryyppäsi tuolla Juhannukset). Vai sen laatikon, jossa lasten kastemekot ja vaimon häämekko? Vai pelastaisinko sittenkin kameran ja tekisin dokumentaarin Itä-Helsingin palolaitoksen toiminnasta?
En tiedä, toivottavasti ei tarvitse koskaan oppia tietämäänkään. Mutta ei mulle valokuvat ole "reason to die for".
P.S. Oikea vastaus: sen Lehmä-albumin. Kun siitä ei muita muistoja ole...