Hääkuvaus

[tehodia]

No kun olin polven korkuinen, niin otettiin kuvia ja negatkin tuli mukaan.
Ymmärrän, että se tieto miten esim lightroomia käytetään kuuluu kuvankäsittelijälle. Mutta kun ostetaan kuvauspalvelua, niin onnistuneista kuvista pitäisi saada kaikki materiaali. Eihän se maksa mitään extraa tai vaadi lisätöitä. Ja kuvauspalkkiohan sisältää ajan jonka kuvaaja kuvaa ja muokkaa kuvia. Kuvat ovat tässä vain lisämateriaalia.
Jotenkin minusta vaan tässä valokuvaaja pyrkii tekemään itsestään (liian) tärkeän. Jos saisi kaiken materiaalin, niin sitten voisi tilata muitakin kuvia käsiteltynä ja siitähän saisi kuvaaja lisätienestiä. Näen tuon raw kuvien pihtaamisen jonkinlaisena jäänteenä entisiltä ajoilta.

Sitten oikeudellinen puoli, kuvissa voi olla kuvia henkilöistä joita ei saa julkistaa ainakaan julkisesti, joten tilaajalla voi olla tarve saada kaikki materiaali itselleen...

Kyse on siitä, mitä etukäteen sovitaan. Raw-kuvat voi esim hinnoitella sille tasolle, että niitä ei kukaan edes halua ostaa. Filmiaikaan jotkut olisivat halunneet ostaa vain kehittämättömät filmirullat, mutta kun sanoin hinnan 1000 mk/rulla, kaikki jostain syystä halusivat sittenkin vain valmiit kuvat.

Minulle asia on näkemyksestäsi päinvastainen, kuvat on se varsinainen lopputuote, ja kuvaus on vain se asiaan kuuluva välttämättömyys. Ja valmiit kuvat ovat parasta palvelua asiakkaalle, jolloin esim 600 kuvasta on karsittu ne 500 turhaa toistoa sisältävää ja/tai vähemmän onnistunutta jo pois. Mielestäni arveluttavampaa olisi, jos kuvaaja toimittaisi kaikki 600 kuvaa tekemättä niille mitään.

Mitä julkaisemiseen tulee, niin aika varmasti hääparilla on etukäteen tiedossa, jos vierasjoukossa on joku, jonka kuvaa ei olisi suotavaa julkaista. Vaikka eipä kai kuvaajalla ole mitään tarvetta/pakkoa julkaista yhtään kuvaa yksityistilaisuudesta. Se mahdollinen julkaisukin on sovittava etukäteen.

[jaava]

Filmiaikaan jotkut olisivat halunneet ostaa vain kehittämättömät filmirullat, mutta kun sanoin hinnan 1000 mk/rulla, kaikki jostain syystä halusivat sittenkin vain valmiit kuvat.

Filmiaikaan laitteet olivat kalliita.

Hääkuvaus ei ole tämän päivän tekniikalla niin vaativaa, etteikö se onnistu myös melko vähäisellä kokemuksella ja inhimillisen hintaisilla laitteilla. Käytäntöihin on siis odotettavissa laajempiakin muutoksia, varsinkin kun vanhat filmiajan kuvaajat jättävät hommat nuoremmille, jotka antavat digi-kameran laulaa. Isosta määrästä löytyy varmasti hyviäkin otoksia, jotka pistää hääparin haluamalla tavalla jakoon nettiin.
Ammattitaitoisella hääkuvaajalla on varmasti hihassaan useita kikkakolmosia, joilla helpottaa kuvauksia, mutta kannattaako digi-kuvista maksaa vanhaa rahaa 1000 mk/36 kuvaa.

Minusta kuvaaja on perusteltua palkata tuntiliksalla, johon lisänä jokin kiinteä kulukorvaus oman kameran käytöstä ja matkakulut.

[rolsen]

Hääkuvaus ei ole tämän päivän tekniikalla niin vaativaa, etteikö se onnistu myös melko vähäisellä kokemuksella ja inhimillisen hintaisilla laitteilla.

Luontokuvaus...

Urheilukuvaus...

Muotokuvaus...

Katukuvaus...

Luuriskuvaus...

[ttuplai]

Hääkuvaus ei ole tämän päivän tekniikalla niin vaativaa, etteikö se onnistu myös melko vähäisellä kokemuksella ja inhimillisen hintaisilla laitteilla.

Luontokuvaus...

Urheilukuvaus...

Muotokuvaus...

Katukuvaus...

Luuriskuvaus...

Niinpä. Mä olen teipannu kamerani häissä bestmanin takkiin ja timelapse päälle. Sit vaan kotona kerään parhaat ja lähetän laskun. Muotokuvauksessa jätän studion oven auki (laukasin lattialla) eli kun asiakas kävelee oikeaan kohtaan kamera laukoo sarjana kuvaa. Fine art kuvia varten mulla on sellanen tekoälysofta, joka laukasee vasta, kun taidepisteet on yli 90 (kamera bussin puskurissa tai kakrun repussa kiinni). Maisemat meneekin suoraan kalenterin mukaan - kopteri lentää oikeaan paikkaa (instahaku) oikeaan aikaan ja lähettää sometilille kuvat. On tää nykytekniikka hienoa. Kuis muut kuvaa?

[jaava]

Niinpä. Mä olen teipannu kamerani häissä bestmanin takkiin ja timelapse päälle. Sit vaan kotona kerään parhaat ja lähetän laskun. Muotokuvauksessa jätän studion oven auki (laukasin lattialla) eli kun asiakas kävelee oikeaan kohtaan kamera laukoo sarjana kuvaa. Fine art kuvia varten mulla on sellanen tekoälysofta, joka laukasee vasta, kun taidepisteet on yli 90 (kamera bussin puskurissa tai kakrun repussa kiinni). Maisemat meneekin suoraan kalenterin mukaan - kopteri lentää oikeaan paikkaa (instahaku) oikeaan aikaan ja lähettää sometilille kuvat. On tää nykytekniikka hienoa. Kuis muut kuvaa?

Voiks tuota pitää sarkasmina:))

Digikameralla kuvaat helposti 100 kuvaa siinä kuin filmikameralla otti yhden kuvan. Filmikamerakuvaa piti suunnitella ja digikuvaa otetaan vaan laulattamalla kameraa. Filmi oli kallista, digikuvien muisti halpaa. Digikuvien ottaminen on teknistä suorittamista, filmikuvia pitää miettiä.

Tää menee nyt jo pahasti ohi aiheen, niinpä alustin uuden säikeen:
Tavis, nokkela, luova, taiteilija
http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... t=12755683

[tehodia]

Filmiaikaan laitteet olivat kalliita.

Hääkuvaus ei ole tämän päivän tekniikalla niin vaativaa, etteikö se onnistu myös melko vähäisellä kokemuksella ja inhimillisen hintaisilla laitteilla. Käytäntöihin on siis odotettavissa laajempiakin muutoksia, varsinkin kun vanhat filmiajan kuvaajat jättävät hommat nuoremmille, jotka antavat digi-kameran laulaa. Isosta määrästä löytyy varmasti hyviäkin otoksia, jotka pistää hääparin haluamalla tavalla jakoon nettiin.
Ammattitaitoisella hääkuvaajalla on varmasti hihassaan useita kikkakolmosia, joilla helpottaa kuvauksia, mutta kannattaako digi-kuvista maksaa vanhaa rahaa 1000 mk/36 kuvaa.

Minusta kuvaaja on perusteltua palkata tuntiliksalla, johon lisänä jokin kiinteä kulukorvaus oman kameran käytöstä ja matkakulut.

En muista, että filmiaikaan laitteet olisivat olleet kalliita. Omissa laitteissa (kamera, pari objektiivia ja salama) oli kiinni ehkä 10000 mk. Se on nykyrahassa n. 2000 euroa + rahan arvon aleneminen. Eikä filmiaikaan tarvittu omia tulostimia, joissa nykyään voi olla kiinni toiset 2000 euroa. Ja mikä määritellään filmiajaksi, ensimmäiset digikuvani ovat yli 20 vuoden takaa.

Minulle ei ihan selvinnyt, mitä tarkoitat sillä, että kuvaus ei ole nykytekniikalla niin vaativaa? Minun kannalta kuvaus on nykytekniikalla melko samanlaista kuin yli 20 vuotta sitten. Filmirulla on vain vaihtunut digikennoon ja muistikorttiin. No, nykyaikaiset akkusalamat kyllä helpottavat ulkona kuvaamista.

Kuvaajan palkkaus on ihan sopimukseen perustuva. Minä sovin aina kokonaishinnan etukäteen ja siis myös sen, mitä kuvatuotteita hintaan kuuluu.

[panman]

Mutta kun ostetaan kuvauspalvelua, niin onnistuneista kuvista pitäisi saada kaikki materiaali. Eihän se maksa mitään extraa tai vaadi lisätöitä. Ja kuvauspalkkiohan sisältää ajan jonka kuvaaja kuvaa ja muokkaa kuvia. Kuvat ovat tässä vain lisämateriaalia.
Jotenkin minusta vaan tässä valokuvaaja pyrkii tekemään itsestään (liian) tärkeän. Jos saisi kaiken materiaalin, niin sitten voisi tilata muitakin kuvia käsiteltynä ja siitähän saisi kuvaaja lisätienestiä.

Kyse on siitä, mitä etukäteen sovitaan. Raw-kuvat voi esim hinnoitella sille tasolle, että niitä ei kukaan edes halua ostaa. Filmiaikaan jotkut olisivat halunneet ostaa vain kehittämättömät filmirullat, mutta kun sanoin hinnan 1000 mk/rulla, kaikki jostain syystä halusivat sittenkin vain valmiit kuvat.

Minulle asia on näkemyksestäsi päinvastainen, kuvat on se varsinainen lopputuote, ja kuvaus on vain se asiaan kuuluva välttämättömyys. Ja valmiit kuvat ovat parasta palvelua asiakkaalle, jolloin esim 600 kuvasta on karsittu ne 500 turhaa toistoa sisältävää ja/tai vähemmän onnistunutta jo pois. Mielestäni arveluttavampaa olisi, jos kuvaaja toimittaisi kaikki 600 kuvaa tekemättä niille mitään.

Mitähän nuo kuvat maksaa tänään?
100-150 kuvaa 1000eur =~6000mk vrt. 36 kuva 1000mk ...

RAW materiaalin luovuttaminen ei maksa mitään, vaan voi tuoda lisätöitä joistakin kuvista muokkauksineen.

Ymmärrän asian näin: olisin palkannut henkilön tekemään töitä eli maksanut ajasta palkkion enkä ollut ostamassa jotain taideteoksia. Lopullinen itsekuvaamisen aiheutti tuo raakakuvien pihtaaminen. No nyt sitten kuvasin itse ja laatu on riittävä meille ja hääparille. Pitää vielä verrata omia potrettikuvia ammattilaisen (palkittu) niin oppisi lisää. Kuvauspaikat ja kulmat olivat 75% samanlaiset.

[hkoskenv]

Ymmärrän asian näin: olisin palkannut henkilön tekemään töitä eli maksanut ajasta palkkion enkä ollut ostamassa jotain taideteoksia. Lopullinen itsekuvaamisen aiheutti tuo raakakuvien pihtaaminen. No nyt sitten kuvasin itse ja laatu on riittävä meille ja hääparille. Pitää vielä verrata omia potrettikuvia ammattilaisen (palkittu) niin oppisi lisää. Kuvauspaikat ja kulmat olivat 75% samanlaiset.

Niin, sille on syynsä miksi monet valokuvaajat marmattavat, ettei hommalla tahdo elää. Jos ihmiset haluavat kuvia moderneihin tarkoituksiin, julkisesti tai porukoissa jaettavaksi, muokattavaksi (vaikka tarkoituksella hassuiksi) jne. ja vanhan polven valokuvaaja haluaa myydä sydänveret seisauttavia taideteoksia juhlalliseen kultakoristekantiseen perhealbumiin, niin ei kai se ihme ole, ettei kauppa käy ja kuvaajien ei tarvitse peiliä kauempaa hakea syypäätä.

Sukulaispojalta löytyy usein vähintään keskinkertainen järkkäri, kameroita harrastavalta tutulta ammattilaiskameroitakin, ja jonkunmoinen välttävä kuvaustaito. Mahdollisuus saada RAWit muokattavaksi ja täysi julkaisuoikeus missä vain on silloin tärkeämpi myyntivaltti kuin hienostunut sommittelu, valon käyttö ja toimitusvarmuus, johon vain ammattikuvaaja pystyy. Se on puusilmäiselle laiteharrastajallekin joskus turhauttavaa, mitä epäonnistuneita räpsyjä sukulaiset pitävät hienoimpina otoksina.

[jaava]

Se on puusilmäiselle laiteharrastajallekin joskus turhauttavaa, mitä epäonnistuneita räpsyjä sukulaiset pitävät hienoimpina otoksina.

Allekirjoitan vahvasti!
Onnistuneesta kulmasta tai tilanteesta otettu kuva voi olla vikoineenkin se paras ja sydämiin menevin kuva, mutta ammattilaisen silmään hylkytavaraa.
Kuvien valikoinnin voi tehdä myös verkossa jakamalla kaikki kuvat alustavasti käsiteltyinä kaikille osallisille.

Ammattilaisille löytyy asiakaskuntaa tulevaisuudessakin. Uskon myös olevan lisääntyvässä määrin asiakaskuntaa, jotka haluavat itselleen raakakuvat.
Onko ammattilaisella varaa jättää heidät pois ihan vaan sen takia, että haluavat sen oman jälkensä kuviin. Mistä tuo asenne kumpuaa .. turhamaisuutta, ammattiylpeyttä vai asiakkaiden kyykyttämistä?

[jaava]

Minulle ei ihan selvinnyt, mitä tarkoitat sillä, että kuvaus ei ole nykytekniikalla niin vaativaa? Minun kannalta kuvaus on nykytekniikalla melko samanlaista kuin yli 20 vuotta sitten.

Nykytekniikalla voit ottaa kuvia massoina, erilaisia kulmia, tilanteita, valotuksia helposti, jos osaat edes vähän kuvata. Aina sieltä onnistuu joku. Eli ammattaidon voi korvata kuvaamalla vain paljon erilaisia vaihtoehtoja.
Filmirulla-aikana ongelmaksi tuli rullien määrä, jos turvasi massa-strategiaan (suureen määrään kuvia). Joten yksittäiseen kuvaan piti pistää osaamista riittävästi, jotta se todennäköisesti onnistui.

Filmirulla on vain vaihtunut digikennoon ja muistikorttiin. No, nykyaikaiset akkusalamat kyllä helpottavat ulkona kuvaamista.

Filmin hinta kehityksineen on huomattava verrattuna muistikortin kustannukseen. Julkaistavat kuvat jaetaan meillä tyypillisesti:

• Nuorelle tietokoneisiin tottuneelle sukupolvelle sähköisessä muodossa tiedostoina. Kuka haluaa raw-versiot ja kuka jälkikäsitellyt.
• Vanhempi sukupolvi haluaa irrallisia paperikuvia tai kuvakirjoja (voiko taiton jättää tyydyttävästi ammattilaiselle, joka ei tunne ihmisten suhteita).

[neppi]

Oma kokemukseni reilun kuukauden takaa.

Meillä oli lapsen häät elokuussa. Otimme sinne kuvaajan, koska halusimme itse nauttia juhlasta ja ikuistaa ainutlaatuisen tapahtuman ammattitaitoisen kuvaajan kautta.
Homma toimi erinomaisesti. Ennen tapahtumaa tehtiin yhdessä suunnitelma ja h-hetkenä potretit, kirkko- ja juhlakuvat otettiin suunnitelmaa seuraten. Kuvaus toimi taustalla eikä häirinnyt mitenkään juhlaa.

Kuvaaja otti yhteensä noin 2.500 kuvaa, joista hän valitsi ja käsitteli kevyesti noin 900 kuvaa. Kuvat käytiin yhdessä läpi ja saimme ne muistitikulla itsellemme sekä JPG että RAW tiedostoina. Sovimme myös, että meillä on oikeus jälkikäsitellä ja käyttää kuvia jatkossa oman halumme mukaan.

Teemme itse kuvista kiitoskortit sekä paperikopioita ja erilaisia kuvakirjoja läheisille ihmisille.

Mielestäni toteutus näin oli meille hyvä ratkaisu ja saimme satoja erinomaisia valokuvia, joista on vaikea valita parhaita jatkojalostukseen.

[jaava]

Oma kokemukseni reilun kuukauden takaa.

Meillä oli lapsen häät elokuussa. Otimme sinne kuvaajan, koska halusimme itse nauttia juhlasta ja ikuistaa ainutlaatuisen tapahtuman ammattitaitoisen kuvaajan kautta.
...
Kuvaaja otti yhteensä noin 2.500 kuvaa, joista hän valitsi ja käsitteli kevyesti noin 900 kuvaa. Kuvat käytiin yhdessä läpi ja saimme ne muistitikulla itsellemme sekä JPG että RAW tiedostoina. Sovimme myös, että meillä on oikeus jälkikäsitellä ja käyttää kuvia jatkossa oman halumme mukaan.

Kuulostaa todella hyvältä!
Tällaisille palvelulle luulisi olevan laajempaakin tarvetta. Varsinkin tulevaisuudessa, kun raakakuvien käsittely alkaa olla peruskoulutasoinen vaatimus (osa osaamista kehittää itseään elämänsä aikana).

[ttuplai]

Valokuvafoorumeissa todellisuuskäsitys saattaa olla hivenen toinen kuin todellisuudessa. Kuvauksen harrastajalle raakakuvien käsittely on perustaito siinä missä kokkauskursseilla käyville kakun tekeminen onnistuu vasemmalla kädellä. Ihmisen vapaa-ajasta kilpailee miljoona asiaa - ja töitäkin pitäisi tehdä. Miten tulevaisuuden ihminen kuluttaa aikansa - mun veikkaus on, et juuri kuvankäsittely se ei ole. Meillä on aika pitkä kokemus kirjoittamisesta ja kohtuu harva osaa tuottaa tekstiä - nää muutaman lauseen nettikommentit eivät ihan vielä riitä artikkelista. Tekstin kohdalla tosin lukutaito (siis merkityksessä ymmärtäminen) romahtaa sitä tahtia, että 120 merkkiä alkaa olemaan maksimi, jolloin ehkä tekstin tuottaminenkin voidaan laskea perustaidoksi.

Toi määrä korvaa laadu on hivenen hankala, koska vaihtoehtoja on noin pyöreesti ääretön. Toki perusasiat osaamalla ne saa rajattua kohtuu pieneksi, mut kuinka suuri on riittävä. Ongelma on aika analoginen tekstin kanssa ja kirjaimia on sentään aika vähän (tosin kombinaatioita sitäkin enempi). Tekstiin liittyy se klassinen vitsi äärettömän monesta apinasta ja Shakespearesta - ehkä kuviin pätee sama eli hääkuvaajalla vois olla 500 marakattia joilla on kamera selässään ja nää laukoo kuvia - yksi aina onnistuu riittävän hyvin ja tekoäly seuloo joukon. Apinoiden sijaan vois käyttää muutamaa kuvauskopteria, jotka lentelee porukan seassa. Onhan osa kuvaajista jo nyt ulkoistanut käsittelyn Kiinaan eli tekoälyn esiseuloman satsin vois toimittaa sinne. Eli kuvaaja vois toimia kopterien vuokraajana/huoltajana ja toki yhteyshenkilönä ton kiinalaisen alihankkijan kanssa.

[Laskuvarjo]

Nuorempana lupauduin kuvaajaksi kaverin häihin. Sinisilmäisenä tajusin vähän jälkikäteen mihin olin suostunut. Onneksi kokemattomana kuvaajana sain kuitenkin (hyvistä olosuhteista/ulkoilmasta johtuen) jokseenkin tyydyttäviä kuvia otettua ja hääpari oli onneksi hyvin tyytyväinen. Sen kuitenkin opin, että itse häihin ei kyllä vieraan ominaisuudessa päässyt kiinni yhtään, kun koko aika kului kameran kanssa stressatessa tai valmiudessa. Eli ystävän häihin lähden tästä lähtien enää vieraaksi. Epäonnistuminen olisi myös jotenkin suurempaa, kun on kyse ystävästä ja ainutlaatuisista juhlahetkistä.

[jaava]

Miten tulevaisuuden ihminen kuluttaa aikansa - mun veikkaus on, et juuri kuvankäsittely se ei ole.

Olen seurannut useamman äidin, sekä isoäidin puuhailevan valokuvakirjojen parissa (edellyttää kuvankäsittelytaitoja) intohimoisesti. Siinä on rakenneltu lapsille omia kirjoja: kullekin tarinaa lapsuudestaan. Tuskin tämä porukka saavuttaa koskaan 100% sukupolvesta, mutta minusta määrä on nousussa. Luulisin myös julkaisumedioiden monipuolistuvan ja ihmisten löytävän uusia kuvauskiinnostuksen kohteita.

Toi määrä korvaa laadu on hivenen hankala, koska vaihtoehtoja on noin pyöreesti ääretön. Toki perusasiat osaamalla ne saa rajattua kohtuu pieneksi, mut kuinka suuri on riittävä.

Tämä on vain todennäköisyyksillä pelaamista. Edes ammattilainen ei saa kaikkia kuvia onnistumaan. Lähestulkoonkaan.
Meitä ihmisiä on kaikenlaisilla valmiuksilla varustettuja. Tuskin kukaan kuitenkaan valitsee kuvanlukutaidotonta valokuvaamaan juhliaan. Tai ihmistä joka ei osaa käyttää kameraansa.

Jos ammattilainen saa hyvän (raaka-)kuvan viidellä otoksella, niin innokas harrastaja saa sen varmasti kahdellakymmenellä. Jos harrastaja lisäksi tuntee kuvattavan juhlaporukan, niin hänellä on selkeä etulyöntiasema kuvien valikoinnissa ja jälkikäsittelyssä.

Jos juhlasta pitäisi saada aikaan taidekuvia, eikä siis laadukasta dokumentaatiota ihmisten elämästä, niin silloin onkin jo viisainta olla yhteydessä asiansa osaavaan ja innokkaaseen ammattilaiseen. Ja tehdä sopimus koko hoidosta.

[JL Anttola]

Ei kait taidekuviin mitään ammattilaista tarvia, niitähän tulee aina tarvittaessa. Ja jopa muutenkin...
JL

[jaava]

Ei kait taidekuviin mitään ammattilaista tarvia, niitähän tulee aina tarvittaessa. Ja jopa muutenkin...
JL

Ajattelin jättää ammattilaisillekin nyt jotain sarkaa:))

Josta pääsinkin itse "taide" sanan merkitykseen. Seuraavat määrittelyt löysin Wikipediasta:

1. Platon ajatteli, että taide vain jäljittelee jo olemassa olevia esineitä. Esimerkiksi tehdessään tuolia puuseppä jäljittelee tuolin ideaa, kun taas tuolia maalaava taidemaalari jäljittelee jäljitelmää, missä Platonin mukaan ei ole järkeä.
2. Taiteen teorian keskeinen käsite on mimesis, joka tarkoittaa luonnon tai todellisuuden jäljittelyä ja esittämistä taiteen keinoin. Taideteos voi äärimmillään olla tarkka jäljennös jo olemassa olevasta kohteesta tai jotain sellaista, mitä emme kykene edes hahmottamaan.

Siis jos osaat jäljitellä hyvin, niin taidetta se on.

[ttuplai]

Miten tulevaisuuden ihminen kuluttaa aikansa - mun veikkaus on, et juuri kuvankäsittely se ei ole.

Olen seurannut useamman äidin, sekä isoäidin puuhailevan valokuvakirjojen parissa (edellyttää kuvankäsittelytaitoja) intohimoisesti. Siinä on rakenneltu lapsille omia kirjoja: kullekin tarinaa lapsuudestaan. Tuskin tämä porukka saavuttaa koskaan 100% sukupolvesta, mutta minusta määrä on nousussa. Luulisin myös julkaisumedioiden monipuolistuvan ja ihmisten löytävän uusia kuvauskiinnostuksen kohteita.

Toi määrä korvaa laadu on hivenen hankala, koska vaihtoehtoja on noin pyöreesti ääretön. Toki perusasiat osaamalla ne saa rajattua kohtuu pieneksi, mut kuinka suuri on riittävä.

Tämä on vain todennäköisyyksillä pelaamista. Edes ammattilainen ei saa kaikkia kuvia onnistumaan. Lähestulkoonkaan.
Meitä ihmisiä on kaikenlaisilla valmiuksilla varustettuja. Tuskin kukaan kuitenkaan valitsee kuvanlukutaidotonta valokuvaamaan juhliaan. Tai ihmistä joka ei osaa käyttää kameraansa.

Jos ammattilainen saa hyvän (raaka-)kuvan viidellä otoksella, niin innokas harrastaja saa sen varmasti kahdellakymmenellä. Jos harrastaja lisäksi tuntee kuvattavan juhlaporukan, niin hänellä on selkeä etulyöntiasema kuvien valikoinnissa ja jälkikäsittelyssä.

Jos juhlasta pitäisi saada aikaan taidekuvia, eikä siis laadukasta dokumentaatiota ihmisten elämästä, niin silloin onkin jo viisainta olla yhteydessä asiansa osaavaan ja innokkaaseen ammattilaiseen. Ja tehdä sopimus koko hoidosta.

Eli tekoälyllä varustettu kopteri tai pari riittää - sopivalla hääkuvatietokannalla tollasen opettaa äkkiä ja neuraaliverkon puutteet korvaa määrä. Silloin, kun kyse on puhtaasta todennäköisyydestä, koska siinä koneet pesevät ihmisen jo nyt - liki joka osa-alueella. Tästä seuraa toki laajempi kysymys - onko koko kuvaaminen vain todennäköisyyttä eli kuinka pian oppivat kamerat pesevät ihmisen täysin? Noi sukulaiset on helppo opettaa, koska jokaisesta alkaa löytymään niin paljon dataa (koneet tod. näk. tunnistavat sukulaissuhteet suoraan kuvasta ihmistä paremmin muutenkin). Käsittelyssäkin sellasen perus insta/VSCO-presetit kone tekee koko joukolle nopiaan ja apuna on tosiaan melkoinen määrä opetusdataa. Eikä siis pelkästään sarkastisena kyssärinä, koska ihmisellä on perinteisesti ollut tapana ylistää ihmisälyä (Jumalan kuva), mutta pikkuhiljaa niin hiiret kuin koneetkin ovat kaventaneet ihmisen erinomaisuutta.

[panman]

Hääkuvaus ei ole tämän päivän tekniikalla niin vaativaa, etteikö se onnistu myös melko vähäisellä kokemuksella ja inhimillisen hintaisilla laitteilla.

Nyt hääparimme sai viralliset potrettikuvat. Paljon parjattuna sain kuitenkin paremmat kuvat aikaiseksi tunnelman mukaan kuin ammattilainen. Ja tekninen laatu riittää meille. Tässä oppina se, että maailma muuttuu ja kun tilaaja haluaa, niin silloin annetaan sitä mitä maksaja pyytää. Nyt saimme hienoja kuvia kolmen kuvaajan ansiosta.

[Olaus]

Hääkuvaus ei ole tämän päivän tekniikalla niin vaativaa, etteikö se onnistu myös melko vähäisellä kokemuksella ja inhimillisen hintaisilla laitteilla.

Nyt hääparimme sai viralliset potrettikuvat. Paljon parjattuna sain kuitenkin paremmat kuvat aikaiseksi tunnelman mukaan kuin ammattilainen. Ja tekninen laatu riittää meille. Tässä oppina se, että maailma muuttuu ja kun tilaaja haluaa, niin silloin annetaan sitä mitä maksaja pyytää. Nyt saimme hienoja kuvia kolmen kuvaajan ansiosta.

Ammattilainen = kuvaa rahasta, amatööri = kuvaa rakkaudesta :-)