Maisemakuvaus

[pveli]

Mikäli laukusta löytyy polttovälit 25mm, 50mm ja 100mm voi tehdä seuraavan harjoituksen.
Kuvaa kohde 100 millisellä, siirry lähemmäksi että kohde on täsmällisesti 50mm polttovälillä saman kokoinen kuvatasossa kun edellisessä ja toista sama 25mm polttovälillä. Sen jälkeen voi tehdä vertailun noiden kolmen kuvan kesken mitenkä eri polttovälit vaikuttavat kuvassa toistuvaan perspektiiviin.
Maisema on kolmiulotteinen ja se piirtyy kuvassa kaksiulotteiseksi. Tuon taidemaalareiden vuosisataisen ongelman ratkaisi valokuvauksen keksiminen.
Kuvan sisältö riippuu siitä mitä kuvaaja haluaa näyttää. Voihan siitä yrittää laskea matemaattisia kaavoja mutta "kauneus on katsojan silmissä", elikkä kuvan sisältö on tärkeintä.

[JL Anttola]

Kyllä kuvan sisältöä ja laatua enemmän merkitsevä asia on, kuka kuvan on ottanut...
JL

[jaava]

Minä ostin ensimmäisen järkkärini 70-luvulla ja mukana tuli 40mm normaali-objektiivi. Kun tehtiin kesälomareissu Norjaan, ajattelin saada näyttäviä vuori- ja vuonokuvia. Pidin itsestään selvänä teleobjektiivin olevan juuri tähän hommaan se paras. Hommasin reissuun 180mm putken.
No yllätys ja pettymys oli suuri, kun kehityksen jälkeen huomasin 180mm objektiivin kuvien olevan todella latteita. Sai silläkin hyviä kuvia, mutta vuoret vuonomaisemassa oli näyttävämpiä 40-millisellä kuvattuina.
No oppia tuli pikkuhiljaa kokemuksen ja kokeneempien myötävaikutuksella; alkoi näkemään millä polttovälillä, millä valovoimalla ja millä aukolla minkäkinlaista kuvaa kannattaa yrittää. Eikä tuo oppi ole vieläkään hiottu ollenkaan täydelliseksi, vaikka käytössä jo useampi kamera ja objektiiveja kymmenkunta.

Minä aloittaisin zoom-objektiiveilla, niillä kun on helppo kokeilla tuloksia eri vaihtoehdoilla.
Noi suuret valovoimat ei ole oleellisia maisemakuvauksessa. Maiseman osan korostuksenkin voit tehdä jälkikäsittelyssä helposti kaikkialta terävään kuvaan (lisäämällä "bokehia" muualle). Sen sijaan jalusta (tai jokin tuki) on yleensä pakko olla maisemakuvauksessa, jos haluat hyvää jälkeä. Niin tai HDR-kuvia (monessa maisemassa dynamiikkavaatimus on suurempi kuin yhdellä valotuksella saa aikaan).

[LoikkaHe]

Mikäli laukusta löytyy polttovälit 25mm, 50mm ja 100mm voi tehdä seuraavan harjoituksen.
Kuvaa kohde 100 millisellä, siirry lähemmäksi että kohde on täsmällisesti 50mm polttovälillä saman kokoinen kuvatasossa kun edellisessä ja toista sama 25mm polttovälillä. Sen jälkeen voi tehdä vertailun noiden kolmen kuvan kesken mitenkä eri polttovälit vaikuttavat kuvassa toistuvaan perspektiiviin.

Tee sama harjoitus mutta älä vaihda paikkaa. Huomaat että kaikissa kuvissa on täsmälleen sama perspektiivi. Eli käytetty polttoväli ei vaikuta perspektiiviin, sen sijaan etäisyys kohteeseen vaikuttaa perspektiiviin kuten tekemällä ehdottamasi harjoitus kertoo. (No ehkä 25 millisillä kuvan reunojen perspektiivi hieman muuttuu. Rektilineaarisen linssin vääristymä alkaa näkyä jossain noilla paikkeilla.)

[pveli]

Esimerkiksi Nikon valmistamien linssien optinen kulma on 24 millisellä 84 astetta, 50mm optinen kulma on 46 astetta ja 100mm noin 23 astetta. Se mitenkä perspektiivi toistuu näkyy kuvissa.

[Matti_JH]

Tämä perspektiivikeskustelu on tavallaan kiinnostavaa, mutta ap:ta ei taida auttaa...

[LoikkaHe]

Tämä perspektiivikeskustelu on tavallaan kiinnostavaa, mutta ap:ta ei taida auttaa...

Kyllä se saattaa auttaa. Näiden kahden esitetyn harjoituksen lopputuloksia eivät yllättävän monet valokuvaajat osaa kertoa etukäteen. Nämä kaksi harjoitusta on valokuvauksen "optiikan lakien" ihan perusjuttuja. Kun ne ymmärtää ja osaa soveltaa niitä käytäntöön, ollaan jo aika pitkällä. Ts. mikä ero sillä että vääntää zoomia tai ottaa askeleita eteen tai taakse. Käsitteet voivat olla hieman hukassa (kuten esim. velip:llä), mutta toisaalta ei kai sillä suurta väliä ole, jos tietää mitä käytännössä tapahtuu.

[F60.3]

Loikka voisi tietty tähän väliin kertoa omin sanoin mitenkä ymmärtää perspektiivin?

[olli R]

Eli, laajakulmainen optiikka korostaa perspektiivi vaikutelmaa ja tele latistaa sitä. Tele tuo kaukaiset kohteet lähemmäksi ja laajakulma vie ne kauemmaksi. Kuvakulmalla ei ole tässä mitään tekemistä.

Ihan hyvä kuvaus perspektiivin vaikutuksista. Kuvakulma = polttoväli, sillä ei tosiaan ole mitään merkitystä.

Perpektiivi on tapa, jolla kolmiulotteinen maisema kuvautuu kaksiulotteiseen kuvaan. Käytännössä kameroista puhuttaessa kuvautuminen on yleensä varsin suoraviivaista (sananmukaisesti). Kohteista tulevat valosäteet menevät ikään kuin yhden pisteen kautta kennolle.

Olen näköjään joskus aikanaan jo kirjoitellut tästä, turha näitä on uudestaan sanoa:

http://www.digifaq.info/digi_omat/persp ... index.html" onclick="window.open(this.href);return false;

Tuossa on kuvina esitetty tuo esimerkkini laajakulmakuvan keskiosan suurentamisesta.

Toisena mielikuvaharjoituksena voi miettiä tilanteen jossa kuvaan vaikkapa 50 mm polttovälillä ja kinokennolla. Jos nyt pidän kameran paikallaan ja vaihdan kinokennon tilalle suuremman, vaikkapa 6x6 cm kennon. Olettaen että optiikan piirtoympyrä edelleen riittää kattamaan koko kennon alan, niin onko kuvan perspektiivi muuttunut? Vaiko kuvakulma?


Syy, miksi pitää tolkuttaa sitä, että etäisyys vaikuttaa perspektiiviin eikä polttoväli, on juuri se, että kuvaajan pitää ymmärtää vaihtaa paikkaansa hakiessaan haluamaansa vaikutelmaa - ei pelkästään optiikkaa.

Tai vaikkapa se, että kuvattaessa maisemaa tulee kuvaan kolmiulotteisuutta, kun siihen lisää lähellä olevia elementtejä. Jos minulla on laajakulma, niin jyrkänteen reunalla seisominen ei lisää kolmiulotteisuutta, koska edelleen näkyy vain kaukana olevia "litistyneitä" kohteita. Mutta siirtymällä pari askelta taaksepäin ja saamalla kuvaan se jyrkänteen reuna ja vaikkapa joku kohde, jonka koko on arvioitavissa, alkaa maiseman "suuruus" erottua.


Ja kun nyt aloin kaivella: Minulla sattuu tässä olemaan John Hedgecoen: "Valokuvaajan suuri tietokirja", kolmas painos vuodelta 1994. Siellä on sanasto-osuus, jossa määritellään perspektiivi: " Kaksiulotteisen kuvan visuuaalinen syvyys- ja etäisyysvaikutelma".

Kirjassa on kaksi sivua otsikolla "Syvyys ja perspektiivi". Yllättäen sen teksteissä mainitaan polttoväli vain kerran, kuvatekstissä: "Laajakulmainen objektiivi tuottaa ylikorostuneen perspektiivivaikutelman. Miehen jalat, jotka ovat lähellä kameraa, näyttävät suurilta hänen päähänsä verrattuna". Sensijaan etäisyydestä, etualasta ja kohteiden etäisyyksistä toisiinsa nähden puhutaan monessa kohdassa.

Sivulla 24 puhtaan objektiiveista. Esimerkiksi normaaliobjektiivista sanotaan "kuvakulma muistuttaa silmien kuvakulmaa". Siis ei perspektiiviä. Samalla sivulla "objektiivien polttovälin kasvaessa" kuvakulma kaventuu".

Eli totta: Hedgecoen kirjojen lukeminen kannattaa.


Ihan pakko hakea todellinen referenssi. Ansel Adams: "The camera".
Sivu 106, otsikolla "Subjective Properties of Lenses".

'It should be clear that "wide-angle perspective" and "telephoto perspective" are imprecise terms, since perspective relates only indirectly to the actual lens focal length. True perspective depends only upon the camera-to-subject distance.'

Asiaa käsitellään paljon kuvaesimerkein sivuilla 96-100, otsikolla "Exploring the Subject". Suosittelen tutustumaan. Tämä kirja on näköjään pdf-muotoisena osoitteessa: https://manualesdecine.files.wordpress. ... s-no-1.pdf" onclick="window.open(this.href);return false;

[Matti_JH]

Lisään sen verran, että vaikka ajatellaan kuinka sitä, kuinka joku kuvakulma/polttoväli on perspektiivin kannalta oikea, sillä ei ole paljoakaan merkitystä jos esimerkiksi:
a) halutaan kuvaan vaikka puolen taivaan laajuiset revontulet
b) halutaan lähikuva nousevasta kuusta/auringosta

[Kapama]

Ainakin 70-luvulla, kun opiskelin Lahdessa valokuvausta, niin yksi ensimmäisistä kuvaustehtävistä oli kuvata kohde samasta paikasta eri polttovälillä ja sitten kuvata sama kohde eri polttoväleillä siten, että kohde pysyy samankokoisena, mutta kuvaajan paikka muuttuu. Suosittelen jokaiselle tekemään tämän tehtävän ja tarkastelemaan kuvia ajatuksen kanssa.
Luulisin, että tänäkin päivänä on peruskauraa alan oppilaitoksissa.

Kapa

[Maffer]

Tämä Kapan harjoite on aivan perhanan hyvä. Sen jälkeen alkaa huomaamaan miten paljon laajiksella tulee kakkaa kuvaan joskus turhaan. Kun tuon hiffaa, alkaa myös ymmärtämään muitakin käyttöjä zoomille kuin kuvan räpellys paikallaan seisoen.

[jormaolli]

Maisemissa itse tykkään käyttää lähinnä 70-200mm varsinkin kesällä ja toisena repussa kulkee 20mm jolla hoituu sitten samalla ne pimeät illat...

[niko_a]

Pitkän tauon jälkeen olen aloittelemassa digi-kuvausta ja kysyisin suosituksia sopivasta objektiivista maisemakuvaukseen / yleislinssiksi. Loppusuoralle ovat päässeet:
Nikon 16-85
Nikon 18-140
Nikon 18-200
Sigma 17-50
Tamron 17-50

Aikaisemassa kamerassa oli Nikonin kittiputki 18-55, mutta kiinnitys ei kestänyt.
Ideana olisi myöhemmmin ostaa teleputki. Noissa Nikoneissa on tietysti VR, mutta Sigmassa ja Tamronissa F2.8. Ei ossaa päättää...

If you want really nice landscapes then ehdottamasti primes. No zooms whatsoever.

14mm
24mm
50mm

In some circumstances also 35mm and 135mm.

Unfortunately zooms, and especially multipurpose zooms like 18-200 simply do not provide sufficient resolutoin and are not sharp (for example the leaves on trees will be blurred)

The difference is noticeable very soon. I have started myself with 18-200 and very very quickly switched to something better.

VR is not actually used neither handy with landscapes as it gives some extra tiny vibrartoin that compensates for some movement but adds some movement on its own. F2.8 is not a criteria as well as you wold rarely shoot landscapes wide open.

If you want the zoom, then it is better to have landscape zoom than multipurpose zoom.

From your list the Sigma 17-50 is the best. Tamron I would not recommend for this purpose. Nikon 18-200 and 18-140 are the worst.

Sigma 30 EX DC and its never ART variant are the best bet for 50mm equivalet for DX. Also Sigma landscape wideangle zoom will do the job better than multifunctional lens.

regards, Niko