Huono kompromissi. Peilittömän kameran perusetu on mekaaninen yksinkertaisuus. Siitä ei kannata tinkiä.
A7r3 toimitukset on hiukan hitaita joten olen kuvannut nyt jonkin aikaa laina A9:llä. Sonyn tavasta tehdä ja muotoilla kamera voi olla montaa mieltä, mutta tekniikka on üüber hyvää. A9 kilpailee minkä tahansa peilikameran kanssa ominaisuuksillaan, enkä siitä muuta isompaa moitittavaa keksi kuin, että onhan tuo aika kallis. DSLR haudataankin vasta parin-kolmen vuoden päästä kun sama tekniikka esim tarkennuksen osalta saadaan paketoitua kuluttajahintaiseksi kameraksi.
Hämmentävää A9:ssä on, ettäkun sen antaa vaimon käteen ja sanoo, että ota potretti - tuosta napista kamera tarkentaa silmään, niin homma toimii heti aivan täydellisesti. A9 on paljon helppokäyttöisempi kuin mikään CaNikoin proo-dslr. Tai jos etsimestä kuvaaminen ei miellytä - kuten se ei monia satunnaiskuvaajia miellytä, niin kamera toimii ja tarkentaa täsmälleen samalla tavalla takanäytöltä. Paras mahdollinen perhekamera!
Tämän jälkeen mennään koiran kanssa lenkille. On ilo huomata, että valovoimainen objektiivi tarkentaa ilman mitään säätöjä just eikä melkein oikein - ja tämä kaikilla aukoilla ja kaikilla etäisyyksillä. Sitten laitetaan AF-C tracking päälle ja vihreät neliöt pomppivat koiran päällä liikkui tämä minne tahansa, tai sommittelinpa kuvan miten tahansa. Näinhän se täytyy nykyaikana ollakin! Tämmöisellä kameralla mummokin ottaa "ammattitasoista kuvaa" jalkapalloa pelaavasta lapsenlapsestaan.
Kävin myös kuvaamassa jalustan kanssa ilta-aiheita. Huomasin miten paljon tukevammalta jalusta tuntuu kun kamera plus objektiivi ovat vähän kevyempiä. Ja kun objektiivin kyljestä napsauttaa käsin tarkennuksen päälle, niin helppo on osua kohteeseen kun takatelkkarissa näkyy peaking, suurennus ja vielä etäisyysnäyttökin. Sonyn 16-35mm/2.8 on myös optisesti aivan ihana, joten kokonaisuus ei jätä mitään toivomista siltäkään kannalta.
Minulle on syntynyt A9 käyttämisestä fiilis, että oikeastaan se kattaa kaikki kuvaustarpeeni. En ole kuvannut kameralla urheilua enkä streettiä, mutta eiköhän tuo toimi noissakin. A7r3 on kuitenkin tervetullut sillä sen kuvanlaatu vastaa enemmän sitä, mitä olen hakemassa.
Tämän keskustelun aiheeseen liittyen, en epäile, etteikö joku hardcore-mohikaani kanna Nikonin proo-dslr:ää plus 200-400mm zoomia jängässä vielä ensi vuosikymmenelläkin. Parta kasvaa, selkä on märkä ja saappaisiin tunkee märkää lunta, mutta nuo tuntemukset sopivat meininkiin :-) Varmaa on myös, että CaNikon jarruttaa verkostojensa kautta kilpailevien toimijoiden etenemistä lehti- ja uutiskuvaamisen markkinoille. Mutta hirveän vaikea on nähdä syytä jonka vuoksi dc:netin tavallinen jäsen ostaisi itselleen enää peilinheiluttajaa. Ja tuskinpa peilikameroita enää ammattilaisetkaan varsinaisesti tarvitsevat. Peilikameran nykyisen zombie-vaiheen pituus riippuu CaNikonin kaupallisista eduista ja vanhakantaisempien kuvaajien tunne-elämästä ja tottumuksista.