aikaarska kirjoitti:
Normaalisti säädän RAW kuvieni terävöittämisen määrää jonkun verran RAW konverterissa, eli en aina (tai juuri koskaan) käytä absoluuttisestii samoja määriä, mutta joku vakiotaso tähän ensimmäiseen prosessiin on kuitenkin muodostunut.
Sitten Photarissa säädän kyllä terävöitystä vielä, ja riippuen myös kuvan lopullisen resoluution määrästä, että millä tavalla terävöittää. Viime aikoina olen käyttänyt Photarin "älykäs terävöittämis" toimintoa, onko se teidän mielestä hyvä toiminto?
Muutaman kyssärin voisin heittää tähän loppuun terävöittämisestä, ennenkuin ehdin perehtyä alan kirjallisuuteen sen enempiä...Eli:
- Mikä on Photoshopissa mielestänne paras tapa/toiminto terävöittää?
- Jos kuva on tarkoitus laittaa nettiin vaikkapa matalaresoluutioisena 1200x800 kuvana, niin miten se kannattaisi terävöittää, että näyttäisi tuossa koossa mahdollisimman hyvältä terävyyden suhteen monitoreissa?
- Jo kuvan koon muuttamisessa esimerkiksi Photarissa on erillaisia vaihtoehtoja (Bilinear, Bicubic terävempi, tasiasemmat liukuvärit yms), onko näihin valintoihin kommentteja/neuvoja teillä?
Sitä vakiotasoakin kannattaa arvioida kriittisesti ja kuvakohtaisesti. Siltä varalta, ettet tietäisi tätä -- vaikka oletankin sinun tietävän -- niin pitämällä Alt-näppäintä pohjassa Lightroomissa samalla, kun säädät terävöinnin määrää, sädettä tai yksityiskohtia kuva muuttuu harmaasävykuvaksi, jolloin terävöinnin vaikutusta kuvaan on helpompi arvioida.
Parasta tapaa terävöittää ei myöskään ole olemassa. Terävöintitapoja on useita ja niiden soveltuvuus riippuu sekä kuvaelementtien paikkataajuusjakaumasta, että henkilökohtaisista preferensseistä. Kuten totesitkin, terävöinnissä on myös vahva subjektiivinen elementti, vaikka tiettyjä terävöintivalintoja voidaankin perustellusti pitää parempina, kuin joitakin muita. Fraser ja Schewe pitävät Unsharp Maskia monipuolisimpana ja joustavimpana tapana terävöittää kuvaa, mikä pitäisi valita vain yksi tapa. Sellaista valintaa ei kuitenkaan tarvitse tehdä, vaikka UM onkin erittäin monipuolinen.
Terävöintihän on yksinkertaisesti kontrastin lisäämistä kuvaelementtien välillä. Photoshopin terävöintialgoritmit kohdentavat sitten eri alueita kuvista hieman toisistaan poikkeavin tavoin. Kuva ja henkilökohtaiset mieltymykset määrittävät, mitä näistä käytetään. Terävöintiä ei usein ole syytä kohdentaa koko kuva-alaan, vaan kohdennetusti ja valikoiden. Apuna voi käyttää yksinkertaisia maskeja ja maskin avaamista kohdennetusti maalamalla, tai paremmin halliten tonaalista aluetta jolle terävöinti kohdistuu luminositeettimaskeja, Blend-if:iä ja maskin maskaamista apuna käyttäen. Kuva saattaa myös hyötyä erilaisten terävöintitapojen samanaikaisesta käyttämisestä valikoidusti, ts. osa terävöinnistä voi tapahtua Unsharp Maskia käyttäen, kun taas osaan kuvaa käytetään Surface Blur terävöintitekniikkaa, high-pass terävöintiä tai jotakin muuta. Kuva määrittää tarpeen.
Smart Sharpen on käyttökelpoinen työkalu, mutta myös jossakin määrin vaativa opeteltavaksi. Visuaalinen tarkastelu ja eri terävöintitekniikoiden vertailu on paras tapa valita kuvalleen sopivin terävöintitapa. Tämä onnistuu helposti Photoshopissa tasojen avulla.
Output-terävöinti tehdään aina vasta sen jälkeen, kun kuva on skaalattu esityskokoonsa. Sen jälkeen terävöintiin pätee mitä edellä kuvasin: kuva ja subjektiivinen mieltymys määrittää terävöinnin luonteen. Fraser and Schewe suosittelevat downsamplaysta vaiheittain Bicubic algoritmilla, ja viimeistä pikselikokoon downsamplaysta Bicubic sharpen algoritmilla. Perusteet he avaavat kirjassaan, mutta heidän mukaansa vaiheittainen downsamplays säilyttää paremmin korkeataajuksiset tekstuurit. En ota tähän kantaa, kun omaa kokemusta ei tästä ole niin paljon.
Koska en voi kuitenkaan vaikuttaa siihen, millä päätelaitteella verkkoon jakamaani kuvaa katsotaan, en tee kuville erityistä lopputerävöintiä. Teen esiterävöinnin raakakuvalle (capture sharpening) ja kuvakohtaisen luovan terävöinnin Photoshopissa jälkikäsittelyn aikana. Viimeinen vaihe yleensä on lokaalin kontrastin hienovarainen tonaalinen säätö Unsharp Maskilla. Sitten siirrän kuvan Flickriin, 500px:iin, Instagramiin tai muualle käyttäen kulloiseenkin tarkoitettuja Lr:n lisäosia. Se on tietoinen kompromissi.
Tulosteille lopputerävöin tietenkin aina kuvakohtaisesti.
Tilaa ihmeessä mainitsemani kirja - se on todella hyvä.
