Digitaalikuvan säilytys? (Digitaalikuva filmille?)

[Maffer]

Mjoh! Kokeillaanpa tuota M-Discia sitten. DVD asema oli näköjään syöpynyt kiinni 10 vuoden käyttämättä olleen jakson aikana joten johan sen joutaa uusia.

[aikaarska]

Mjoh! Kokeillaanpa tuota M-Discia sitten. DVD asema oli näköjään syöpynyt kiinni 10 vuoden käyttämättä olleen jakson aikana joten johan sen joutaa uusia.

Joo, samaa itsekin mietin juuri. Lupaavat 1000 vuotta ikää ... Eiköhän se riitä ;-)

[SuperDrive]

Niin. Mikään pilvi tai kiintolevy nykyisellään ei ole ratkaisu kuoleman jälkeiseen aikaan. Ainoa tolkullinen on jokin 1000+ vuotta kestävä media mitä ei *nyt* ole saatavilla paitsi se kiveen digitoiminen.

Mikään fyysinen ei säily tuhatta vuotta. Turha edes haaveilla tuollaista. Säilytyksen tulee perustua kopiointiin.

[aikaarska]

Niin. Mikään pilvi tai kiintolevy nykyisellään ei ole ratkaisu kuoleman jälkeiseen aikaan. Ainoa tolkullinen on jokin 1000+ vuotta kestävä media mitä ei *nyt* ole saatavilla paitsi se kiveen digitoiminen.

Mikään fyysinen ei säily tuhatta vuotta. Turha edes haaveilla tuollaista. Säilytyksen tulee perustua kopiointiin.

Voihan sitä aina kuvitella ;-)

Lupaukset ovat ainakin sellaisia...

https://en.wikipedia.org/wiki/M-DISC" onclick="window.open(this.href);return false;

http://www.mdisc.com/" onclick="window.open(this.href);return false;

http://www.verbatim.com/subcat/optical-media/m-disc/" onclick="window.open(this.href);return false;


Ajanlaskumme alusta ei olisi tarvinnut kuin pari M-levyn varmuuskopiointia...Ensimmäisen ristiretken aikaan yksi ja nyt Milleniumin aikoihin toinen.

Tilaukseen meni uusi poltin ja muutama M-levy tuhatvuotisiin tarpeisiin...On tää huimaa - vuosisadat vain vilisee ohi villeissä unelmissani! ... :-)

(tulee pikkuisen painetta valokuvieni sisältöpuoleen)

[Maffer]

Joo ei, kopioinnin voi survoa hevon tuuttiin. Alkaa jo pikkasen ketuttamaan kun seuraavat 3x limppua mitkä menee hankintaan ovat 6TB kokoa.

Mikään pilvipaskekaan ei tule kovin pitkiä aikoja pysymään pystyssä nykyisellä meiningillä. Korporaatioita tulee ja menee.

[Matti_JH]

.... tein nettihakuja...On muuten hemmetin ihmeellistä, ettei mikään valmistaja tunnu tarjoavan enää tämän kaltaista tuotetta (jolle luvataan 100v. kestävyys...!)

https://www.sandisk.com/about/media-cen ... -100-years" onclick="window.open(this.href);return false;

Ei mitään, edes lähelle.

Löytyy...

Ai löytyy? No, kerro ihmeessä enemmän ;-)

Kerron lisää kokemuksia sitten sadan vuoden päästä :D Tähänastiset kokemukset; Toimii kuten usb-tikku :p

[Rockford]

Alkaa jo pikkasen ketuttamaan kun seuraavat 3x limppua mitkä menee hankintaan ovat 6TB kokoa.

Itellä tuli jo 6TB täyteen eli pitäis alkaa katella jostain isompaa levyä varmuuskopioihin. Koneen sisällä on 6TB WD Black ja siitä en haluis luopua joten yksi vaihtoehto ois tietysti ostaa sinne toinen samanlainen. Tuo plus pari 8+TB varmuuskopiolevyä taitaa kustantaa ihan mukavasti.

[Kryptos]

Jep. Lusikka on otettava kauniseen tai vähemmän kauniiseen käteen, geeneistä ja esteettisestä preferensseistä riippuen, ja pidettävä kuvistaan useampia kopioita.

Mitkään kuvistani eivät ole sellaisia, että murehtisin erityisesti niiden jälkipolville jäämistä. Tästä huolimatta systeemini on sellainen, että pidän kuviani tallennettuna useille eri medioille.

Minulla on yksi ulkoinen USB-levy, joka toimii pääkirjastona kunnes se täyttyy, jolloin korvaan sen uudella USB-levyllä. Tällä hetkellä käytössä on teran WD Elements. Tästä ns. aktiivikirjastostani Carbon Copy Cloner tekee päivittäin kopion Synology DS415+ NAS -palvelimelle ja siihen lisäksi liitetylle toiselle, identtiselle USB-levylle. Minulla on siis aina USB-levystä klooni, sekä toinen klooni Synologylla. (Voin suositella tätä Synologya, se on toiminut minulla moitteettomasti ja voin käytännössä rakentaa sillä omat pilvipalveluni näin halutessani.)

Synologyssa on 4x4TB WD Red 24/7 levyä konfiguroituna SHR1:llä, eli yhden levyn redundanssin Synology Hybrid Raidilla. Aion hankkia jossakin välissä toisen samanlaisen Synologyn, jolla peilaan koko RAID-pakan. NAS ei yksinään ole vielä varmuuskopio, vaikka SHR1 tarjoaakin turvan yhden levyn hajoamisesta.

Kustannuksiltaankin ratkaisu on järkevä, koska Synology palvelee koko huushollin muitakin tiedostojenjako- ja hallintatarpeita, ym. Synology tuolla konfiguraatiolla maksoi pikkuisen alle €1300, siis levyineen. Teran USB-limput nyt eivät maksa enää juuri mitään.

Tämä saa riittää. Jos ei, niin sitten ei. En suunnittele kuvieni tallentamista DNA:han.

Valikoituja kuvia on joissakin pilvipalveluissa ja joitakin olen vedostanut tai tulen vedostamaan.

[zone6]

Jos kuvien säilyvyys mietityttää, niin ensimmäinen ratkaistava asia on kuvan esitysmuoto.

Jos kuvasta on vain RAW tai RAW + jonkun ohjelman katalogi tai "resepti", ei sitä kukaan katsele.
Pitää olla kuvan valmiista versiosta vähintään laadukas jpg jota jälkipolvet voivat ihmetellä - jos jollakin laitteella museon ulkopuolella saa jpg:tä edes näkyviin.

Siksi suosin vedosta. Se on näkyvä ja konkreettinen. Vaikka onkin arka pintavaurioille. Jälkipolvet saavat sitten teettää ison repron siitä A4-kuvasta jos tahtovat...

Isojen kuvien aika oli ja meni vuosia sitten. Edes laakafilmistä en ole aikoihin tehnyt kuin luokkaa max. 24x30cm kuvia :)

[Matti_JH]

Mielestäni lähtökohta on se, että kaikkia kuvia ei ole järkeä säästää iäisyyteen. Tekee vähän kuin gallerian; Omasta mielestä parhaat kuvat+sellaiset, joista voi olla iloa jälkipolville ja itselle sitten joskus vanhainkodin kiikkutuolissa.

Heittäisin arvion viisi-kymmenen kuvaa per vuosi.

[Maffer]

Ei ne RAWit ole oikeastaan se ainoa ongelma, vaan myös isot PSD-tiedostot joita on tullut säilöttyä niistä kuvista mitkä ovat päätyneet muokattaviksi asti. Ne voi toki muuntaa TIFFiksi ja näinkin säästää jo paljon tilaa.

RAW-arkistostakin olisi varmasti varaa puolet pudotella pois jos vaan viitsisi, tällöin ehkä teratavu säästyisi. Mutta ei silti poistu tarve hommata 3x 6TB varastolevyt.

[Rockford]

Mitkään kuvistani eivät ole sellaisia, että murehtisin erityisesti niiden jälkipolville jäämistä. Tästä huolimatta systeemini on sellainen, että pidän kuviani tallennettuna useille eri medioille.

Samat ajatukset, huolehdin säilyvyydestä vain se oma kiikkustuolikatselu mielessäni. Seuraavalla sukupolvella varmasti ihan erilaiset kiinnostuksen kohteet jos nyt kuvia haluavat enää katsoa kun on jotain 8k 120fps videotakin saatavilla.

Mielestäni lähtökohta on se, että kaikkia kuvia ei ole järkeä säästää iäisyyteen.

Ei todellakaan ole järkeä, tuntuu vain että oma elinikä ei riitä kuva-arkiston perkkaamiseen sillä tarkkuudella että se todella iso osa kuvista, joka on täyttä roskaa, tulis karsittua pois, joten mieluummin säästän vähän liikaa.

[aikaarska]

Meitä kaikenlaisia valokuvaajia on erilaisia ja varmasti yhtä paljon erityyppisiä ajatuksia valokuviemme säilyttämisestä, ja siitä haluammeko säilyttää niistä kuinka paljon esim. jälkipolville.
Ja sehän on täysin ok.

Itse haluan ehdottomasti, että ainakin joitakin valokuviani säilyisi pitkään, useille sukupolville...Ihan sama, että haluaako niitä joku katsoa 50 tai 100 vuoden kuluttua. Sitten tunkekoot M-discit vaikka ongelmajättäisiin, mutta sen päätöksen jätän heille.

Itse tallennan edelleen kuvia kiintolevyille säilöön, mutta huolellisemmin karsitun version tulen todellakin tekemään näille kestäville M-disceille.

[Tapiol2003]

No, mites olisi dye-transfer -filkat? Joka tallennettavasta ruudusta 3 värierottelufilkkaa (MV) johonkin hauskaan ylikokoon ja joka filkasta saman kokoinen värivedos osaväreistä. Näin ollen 3 + 3 /tiedosto. Filkat ja koevedokset pakettiin ja paketti pakastamieen tms.

Luulisi säilyvän. Näin isossa maailmassa filmiaikaan.

[aikaarska]

Tänään saapui postiin LG:n Blue-ray poltin jolla voi poltella tuhatvuotisia millenium (M-discejä) !

Vielä kun verkkikseen saapuisi tilaamani M-discit, niin pääsisi itse hommiin...

Nyt täytyy vain vielä funtsia, että millä logiikalla kuva-arkistoa kannattaisi ryhtyä luomaan noille ikilevyille?

[SuperDrive]

Jos kuvien säilyvyys mietityttää, niin ensimmäinen ratkaistava asia on kuvan esitysmuoto.

Jos kuvasta on vain RAW tai RAW + jonkun ohjelman katalogi tai "resepti", ei sitä kukaan katsele.
Pitää olla kuvan valmiista versiosta vähintään laadukas jpg jota jälkipolvet voivat ihmetellä - jos jollakin laitteella museon ulkopuolella saa jpg:tä edes näkyviin.

Siksi suosin vedosta. Se on näkyvä ja konkreettinen. Vaikka onkin arka pintavaurioille. Jälkipolvet saavat sitten teettää ison repron siitä A4-kuvasta jos tahtovat...

Isojen kuvien aika oli ja meni vuosia sitten. Edes laakafilmistä en ole aikoihin tehnyt kuin luokkaa max. 24x30cm kuvia :)

JPG formaatti tulee kyllä säilymään. Siitä ei ole mitään epäilyä. Vedoksista ei kannata edes puhua samassa yhteydessä.

[SuperDrive]

Mielestäni lähtökohta on se, että kaikkia kuvia ei ole järkeä säästää iäisyyteen. Tekee vähän kuin gallerian; Omasta mielestä parhaat kuvat+sellaiset, joista voi olla iloa jälkipolville ja itselle sitten joskus vanhainkodin kiikkutuolissa.

Heittäisin arvion viisi-kymmenen kuvaa per vuosi.

Sinulla ei edes voi olla pienintäkään aavistusta, mikä kuvista tulee kiinnostamaan jälkipolvia.

[SuperDrive]

Meitä kaikenlaisia valokuvaajia on erilaisia ja varmasti yhtä paljon erityyppisiä ajatuksia valokuviemme säilyttämisestä, ja siitä haluammeko säilyttää niistä kuinka paljon esim. jälkipolville.
Ja sehän on täysin ok.

Itse haluan ehdottomasti, että ainakin joitakin valokuviani säilyisi pitkään, useille sukupolville...Ihan sama, että haluaako niitä joku katsoa 50 tai 100 vuoden kuluttua. Sitten tunkekoot M-discit vaikka ongelmajättäisiin, mutta sen päätöksen jätän heille.

Itse tallennan edelleen kuvia kiintolevyille säilöön, mutta huolellisemmin karsitun version tulen todellakin tekemään näille kestäville M-disceille.

Tuntuu, että sinullakin on joku ullakolle unohtamisen periaate strategiassa. Sitä ei nykyisenä kopioinnin aikana tarvita. Kuvia voi antaa sukulaisille, julkaista netissä ym. Kummasti tämä säilytys nähdään vain jonain teknisenä asiana ja puhutaan levyjen säilymisestä ja asian sosiaalinen puoli unohdetaan. DVD levyt ovat selvästi jo poistuvaa teknologiaa. Kuvien mahdollinen katselija on nuorempaa sukupolvea, joka ei niitä käytä. Siksi levyt suurella todennäköisyydellä menisivät sellaisenaan roskiin.

Kuvia voi tallentaa pilveen ja jakaa sieltä sitten sukulaisille ym. tällä voi saada luotua jo ennalta kiinnostusta niihin.