Canon EOS R, 1D, 5D, Nikon Z7/Z6,D500/D5/D7200/D750/D810/Df/D610, Fuji S2/S3 Pro/XT-n, Olympus Pen-F, M10, M5, Pentax K D ja ist D-sarja, Sony A7/A9 jne.
Maffer kirjoitti:No kuin pöljä idea toi on lähtökohtaisesti?' PS on juurikin pikselitason detailien parantamista. Ja kamera suttaa pikseleitä noin niinkun oletuksena. Spatiaalinen suodin sotkee kaikki yhdet pikselit jotka eroavat tarpeeksi ympäristöstään. Mitään näin hölmöä en ole nähnytkään sitten mk1 A7 sarjan c"RAW" jälkeen.
En ole eri mieltä spatial filtering:in järkevyydestä, erittäin pöljä idea pakotettuna, ("idioottimainen pakkofilsu" on käyttämäni termi) ja kohtuu hyvin tunnen sen toiminnan. Kuitenkin yhden pikselin kokoiset detaljit joihin tuo puree tahtoo olla varsin harvinaisia näiden tiettyjen tähtikuvaus-spessutapausten ulkopuolella; jopa tämän ilmiön järkevä testaaminen on hankalaa. Pixel Shift vs. normivalotus (oli spatial filtteröity tai ei ) eron näkee 100% tarkkailussa pääosin kuurosokeakin sieraimillaan, usein nimenomaan esim. mainituissa "luonnontekstuureissa". Spatial filsu taas vaatii usein sen 200% suurennuksen ja äärimmäisen tarkasti valitun contentin että eron näkee kukaan muu kuin HC-tähtikuvaaja joka tietää mitä etsiä. IMO kaikki kunnia mm. dpreview:lle että ovat aiheesta nimenomaan artikkelia vääntäneet, pysyy homma framilla ja paine Sonyn suunnassa.
Järkevää vertailumateriaalia tähtikuvien ulkopuolella on taas sen 0 kpl ja itse en sitä jaksa sitä ongelmaa etsiä, kun omista kuvista 99,9X% on valotusajan takia tuon filsun ulkopuolella.
tn1krr kirjoitti:+ Eye AF + AF-C on täysin eri planeetalta kuin A7RII:ssa. Juokseviin/hyppiviin hyperaktiivisiin muksuihin osui 8/10 fps sarjatulella yllättävän hyvin vielä F/2 + ISO 5000 hämärässä.
Tämä kuulostaa aivan loistavalta ja ois kyllä jännä testailla tätä joskus varsinkin tuollaisessa discotanssikisassa mitä lauantaina kuvailin. Ei siellä nyt sentään noin pimeää ollut, mutta tanssijoiden liikkunen on todella hyperaktiivista. D810 tarkennus oli vähän 50/50, osa menee toki kuvaajan piikkiin kun aina ei saa pidettyä pistettä tanssijassa tai sitten se piste on jossain muualla kuin kasvoissa.
Jes, tuossa on tosiaan tultu melkoinen harppaus eteenpäin; nyt niitä silmiä poimitaan silmälasien läpi, melkein suoraan sivulta, kasvojen kadottua ja palattua näkyviin silmästä saadaan koppi huomattavasti nopeammin, kasvot löytyvät kauempaa jne.
Oma testailu oli vielä sellaista, jossa 2-4 vuotiaat ryntäsivät suoraan kohti pienessä tilassa eli suhteellinen etäisyys vaihtui todella nopeasti. Olin melko yllättynyt kun 6-7 kuvan sarjan pari viimeistäkin ruutua oli niin täydellisessä fokuksessa kuin ISO 5000 hämäräkuvasta saattoi erottaa; kamera träkkäsi siis oikein vaikka EVF ei A9:n tapaan täydellisesti päivitykkään sarjan aikana. Ja kyllä siellä fokushutejakin toki joukossa on, mutta A7RII:lla ei varmaan olisi noissa oloissa noin pahoilla ylikierroksilla oleviin tenaviin osunut kertaakaan.
Tähänhän vaikuttaa muutkin kuin puhdas AF:n parantuminen eli esim. paljon nopeammin päivittyvä EVF (tässä RIII:ssahan on nyt alennettua resoluutio käyttävä ja nopeammin päivittyvä EVF-moodi) auttaa ajoittamaan kuvan/sarjan paremmin jne.
A9 on omien lyhyiden kokemuksieni pohjalta toki parempi, mutta tämä edullisempi yleiskone A7RIII yllätti tässä kohtaa erittäin positiivisesti.
tn1krr kirjoitti:+ Eye AF + AF-C on täysin eri planeetalta kuin A7RII:ssa. Juokseviin/hyppiviin hyperaktiivisiin muksuihin osui 8/10 fps sarjatulella yllättävän hyvin vielä F/2 + ISO 5000 hämärässä.
Tämä kuulostaa aivan loistavalta ja ois kyllä jännä testailla tätä joskus varsinkin tuollaisessa discotanssikisassa mitä lauantaina kuvailin. Ei siellä nyt sentään noin pimeää ollut, mutta tanssijoiden liikkunen on todella hyperaktiivista. D810 tarkennus oli vähän 50/50, osa menee toki kuvaajan piikkiin kun aina ei saa pidettyä pistettä tanssijassa tai sitten se piste on jossain muualla kuin kasvoissa.
Jes, tuossa on tosiaan tultu melkoinen harppaus eteenpäin; nyt niitä silmiä poimitaan silmälasien läpi, melkein suoraan sivulta, kasvojen kadottua ja palattua näkyviin silmästä saadaan koppi huomattavasti nopeammin, kasvot löytyvät kauempaa jne.
Oma testailu oli vielä sellaista, jossa 2-4 vuotiaat ryntäsivät suoraan kohti pienessä tilassa eli suhteellinen etäisyys vaihtui todella nopeasti. Olin melko yllättynyt kun 6-7 kuvan sarjan pari viimeistäkin ruutua oli niin täydellisessä fokuksessa kuin ISO 5000 hämäräkuvasta saattoi erottaa; kamera träkkäsi siis oikein vaikka EVF ei A9:n tapaan täydellisesti päivitykkään sarjan aikana. Ja kyllä siellä fokushutejakin toki joukossa on, mutta A7RII:lla ei varmaan olisi noissa oloissa noin pahoilla ylikierroksilla oleviin tenaviin osunut kertaakaan.
Tähänhän vaikuttaa muutkin kuin puhdas AF:n parantuminen eli esim. paljon nopeammin päivittyvä EVF (tässä RIII:ssahan on nyt alennettua resoluutio käyttävä ja nopeammin päivittyvä EVF-moodi) auttaa ajoittamaan kuvan/sarjan paremmin jne.
A9 on omien lyhyiden kokemuksieni pohjalta toki parempi, mutta tämä edullisempi yleiskone A7RIII yllätti tässä kohtaa erittäin positiivisesti.
D810 tarkennus on tosiaan hämästyttävän huono etenkin yhtään heikommassa valossa. Mutta vaikka olisi kuinka hyvä, niin peilikameraan ei ole realismia toivoa kasvo- ja silmätarkennuksen kaltaisia ominaisuuksi - tästä oliskin pitänyt vielä retostella tuohon toiseen keskusteluun :-)
En ole Sonyn uusimman sukupolven kameroilla kuvannut yhtään, en edes kädessä niitä pitänyt, mutta on minun kokemuksen sony on jo pitkään ollut johtava merkki mitä kasvojen tunnistuksen teknologiaan tulee. Kasvojen tunnistus tekee peruspotreteista ja tilannekuvistakin naurettavan helppoja.
Joukkotilanteissa ongelmaksi nousee se, että kenen kasvot kamera sattuu poimimaan. Melkein pitäisi etukäteen ohjelmoida kameraan ne kasvot joita priorisoidaan. Jos tämäon jäänyt tekemättä, niin usein kätevintä on siirtyä valitsemaan tarkennuspiste dslr-tyylisesti käsin.
D810 Nikonin 20/1.8G lasilla ei osunut edes kolmen metrin päässä olevan kuusenkäkkärään talvella riisitunturissa keskipisteellä. Eli ns. musta kohde valkoista taustaa vasten. Kuusesta oli toki pudonneet lumet tuulen ansiosta. Se taisikin olla edellinen kerta kun vapaalta kädeltä kuvasin AF:llä jotain ja siitä on nyt melkein kolme vuotta aikaa.
Maffer kirjoitti:D810 Nikonin 20/1.8G lasilla ei osunut edes kolmen metrin päässä olevan kuusenkäkkärään talvella riisitunturissa keskipisteellä. Eli ns. musta kohde valkoista taustaa vasten. Kuusesta oli toki pudonneet lumet tuulen ansiosta. Se taisikin olla edellinen kerta kun vapaalta kädeltä kuvasin AF:llä jotain ja siitä on nyt melkein kolme vuotta aikaa.
Olet väärässä, foorumit on puolillaan porukkaa joiden "juuri oikein valitut lasit vaan osuu" kunhan rungot/lasit "eivät ole leluosastolta". 200-500:lla F/8 aukolla puolen mailin päässä valkosorsaan "osunut" tarkennus on lopullinen todiste jotakuinkin Large Hadron Colliderin tarkkuuteen pystyvästä AF:stä.
Kuitenkin jos testataan kontrolloidusti Nikonin uusinta/hienoin FF-runkoa ja uusinta uber-primeä niin ennustettavuus/toistettavuus isolla aukolla on edelleen samaa tasoa kuin jos yrittäisi leikkiä tarkka-ampujaa rynnäkkökiväärillä, lonkalta, pikkukännissä.
No siksihän Nikon laittoin Focus Bracketingin tähän D850:een :D Tosin jotkut on löytäneet sille oikeetakin käyttöä vaikka syväterävyyden kasaamiseksi paloista.
Maffer kirjoitti:D810 Nikonin 20/1.8G lasilla ei osunut edes kolmen metrin päässä olevan kuusenkäkkärään talvella riisitunturissa keskipisteellä. Eli ns. musta kohde valkoista taustaa vasten. Kuusesta oli toki pudonneet lumet tuulen ansiosta. Se taisikin olla edellinen kerta kun vapaalta kädeltä kuvasin AF:llä jotain ja siitä on nyt melkein kolme vuotta aikaa.
Olet väärässä, foorumit on puolillaan porukkaa joiden "juuri oikein valitut lasit vaan osuu" kunhan rungot/lasit "eivät ole leluosastolta". 200-500:lla F/8 aukolla puolen mailin päässä valkosorsaan "osunut" tarkennus on lopullinen todiste jotakuinkin Large Hadron Colliderin tarkkuuteen pystyvästä AF:stä.
Kuitenkin jos testataan kontrolloidusti Nikonin uusinta/hienoin FF-runkoa ja uusinta uber-primeä niin ennustettavuus/toistettavuus isolla aukolla on edelleen samaa tasoa kuin jos yrittäisi leikkiä tarkka-ampujaa rynnäkkökiväärillä, lonkalta, pikkukännissä.
Minun kokemus ja teoria on, että peilikameran tarkennus saadaan kyllä teleobjektiivien kanssa melkoisen hyväksi. Eri asia on sitten se, miten peilikameran tarkennus ja laajikset, ja varsinkin laajiszoomit, pelaavat yhteen. Noiden kanssa koetut ongelmat ovat niin kroonisia, ettei niitä voi palauttaa mihinkään muuhun kuin siihen, että peilikameran evoluutio on nyt nähty ja kehitys on umpikujassa. Tähän peilin kanssa päästiin ja tie parempaan on peilittömyys.
tn1krr kirjoitti:Olet väärässä, foorumit on puolillaan porukkaa joiden "juuri oikein valitut lasit vaan osuu" kunhan rungot/lasit "eivät ole leluosastolta". 200-500:lla F/8 aukolla puolen mailin päässä valkosorsaan "osunut" tarkennus on lopullinen todiste jotakuinkin Large Hadron Colliderin tarkkuuteen pystyvästä AF:stä.
Tämän tason tarkkuudesta taitaa hehkuttaa vain peilittömien puolesta puhujat. Tässä hiljan yksi kehui kuinka osuu silmään kuin silmään vaikka kulman takaa. Tai housujen läpi.
Kävin nyt huvikseen läpi Lr:ssä makaavat kuvat ja ehkä mulla vaan on kamerat niin solmussa, mutta en nyt niin hirveää kuraa sieltä laajasta päästä (20-24mm) löytänyt. Kiinteillä tai zoomeilla. Toki reunoilla oli suttua, mutta se johtunee jostain muusta kuin tarkennuksen toimimattomuudesta.
Innovoija (innovator) – 2–3% väestöstä: uskalias, koulutettu, omaa useita informaation lähteitä;
--- blogi
Maffer kirjoitti:D810 Nikonin 20/1.8G lasilla ei osunut edes kolmen metrin päässä olevan kuusenkäkkärään talvella riisitunturissa keskipisteellä. Eli ns. musta kohde valkoista taustaa vasten. Kuusesta oli toki pudonneet lumet tuulen ansiosta. Se taisikin olla edellinen kerta kun vapaalta kädeltä kuvasin AF:llä jotain ja siitä on nyt melkein kolme vuotta aikaa.
Olet väärässä, foorumit on puolillaan porukkaa joiden "juuri oikein valitut lasit vaan osuu" kunhan rungot/lasit "eivät ole leluosastolta". 200-500:lla F/8 aukolla puolen mailin päässä valkosorsaan "osunut" tarkennus on lopullinen todiste jotakuinkin Large Hadron Colliderin tarkkuuteen pystyvästä AF:stä..
Enemmän kuin osumatarkkuus puolen mailin päästä, minua kiinnostaisi AF täsmällisyys jollakin 300/2.8,400/4 tai 500/4.5 telellä 20-40metrin päässä olevaan lintuun, ehkäpä jopa lentävään. Niin että terävyys olisi juuri linnussa, eikä pyrstösulissa tai vain nokan kärjessä.
'Why should I feel lonely ? is not our planet in the Milky way?'
Maffer kirjoitti:Mitä meinaat? Noilla spekseillä ja etäisyydellä se tirppa on kokoterävä vaikka FF ja 500/4 combolla kun on sitäkin tullut puolivahingossa kokeiltua.
No joo, paitsi jos AF eiu ole siis osunut kunnolla...
'Why should I feel lonely ? is not our planet in the Milky way?'
Maffer kirjoitti:D810 Nikonin 20/1.8G lasilla ei osunut edes kolmen metrin päässä olevan kuusenkäkkärään talvella riisitunturissa keskipisteellä. Eli ns. musta kohde valkoista taustaa vasten. Kuusesta oli toki pudonneet lumet tuulen ansiosta. Se taisikin olla edellinen kerta kun vapaalta kädeltä kuvasin AF:llä jotain ja siitä on nyt melkein kolme vuotta aikaa.
Olet väärässä, foorumit on puolillaan porukkaa joiden "juuri oikein valitut lasit vaan osuu" kunhan rungot/lasit "eivät ole leluosastolta". 200-500:lla F/8 aukolla puolen mailin päässä valkosorsaan "osunut" tarkennus on lopullinen todiste jotakuinkin Large Hadron Colliderin tarkkuuteen pystyvästä AF:stä..
Enemmän kuin osumatarkkuus puolen mailin päästä, minua kiinnostaisi AF täsmällisyys jollakin 300/2.8,400/4 tai 500/4.5 telellä 20-40metrin päässä olevaan lintuun, ehkäpä jopa lentävään. Niin että terävyys olisi juuri linnussa, eikä pyrstösulissa tai vain nokan kärjessä.
Aika fakiiri, joka noilla spekseillä tähtää päähän säntillisesti.
aikaarska kirjoitti:
Enemmän kuin osumatarkkuus puolen mailin päästä, minua kiinnostaisi AF täsmällisyys jollakin 300/2.8,400/4 tai 500/4.5 telellä 20-40metrin päässä olevaan lintuun, ehkäpä jopa lentävään. Niin että terävyys olisi juuri linnussa, eikä pyrstösulissa tai vain nokan kärjessä.
Aika fakiiri, joka noilla spekseillä tähtää päähän säntillisesti.
Mitä tarkoitat?
Minä tarkoitin, että tarkennus osuisi juuri lintuun, ettei se heittäisi niin, että olisi vähän takana tai edessä.
'Why should I feel lonely ? is not our planet in the Milky way?'
aikaarska kirjoitti:
Enemmän kuin osumatarkkuus puolen mailin päästä, minua kiinnostaisi AF täsmällisyys jollakin 300/2.8,400/4 tai 500/4.5 telellä 20-40metrin päässä olevaan lintuun, ehkäpä jopa lentävään. Niin että terävyys olisi juuri linnussa, eikä pyrstösulissa tai vain nokan kärjessä.
Aika fakiiri, joka noilla spekseillä tähtää päähän säntillisesti.
Mitä tarkoitat?
Minä tarkoitin, että tarkennus osuisi juuri lintuun, ettei se heittäisi niin, että olisi vähän takana tai edessä.
Silloin sen tarkennuspisteen pitäisi pysyä täsmälleen siinä linnun päässä. Jos sulla on vaikka joku ryhmä tarkennuspisteitä tai joku muu tarkennustapa, tarkennus napsahtaa siihen kohtaan, minkä päällä tarkennuspiste on. Tarkennusta voi säätää epäherkemmäksi, jolloin se ei hypi tarkennuspisteen eteen sattuvien muiden kohteiden vuoksi.
Tää on sitä ammattitaitoa. Tekniikka ei korvaa kaikkea. Tarkentamisesta on kirjoitettu varmasti vaikka miten monta liuskaa matskua.
AnHa kirjoitti:Tää on sitä ammattitaitoa. Tekniikka ei korvaa kaikkea. Tarkentamisesta on kirjoitettu varmasti vaikka miten monta liuskaa matskua.
Ei auta. Nykytietämyksen mukaan peilietsinkameralla ei pysty saamaan tarkkaa kuvaa automaattitarkennuksella. Se on fysikaalinen mahdottomuus. Vain peilitön pystyy tarkentamaan juuri siihen tirppaan ja juuri sen tirpan silmään mihin halutaan. Ihmisjoukostakin se poimii juuri sen henkilön silmät, jota ajattelet.
Innovoija (innovator) – 2–3% väestöstä: uskalias, koulutettu, omaa useita informaation lähteitä;
--- blogi
aikaarska kirjoitti:
Minä tarkoitin, että tarkennus osuisi juuri lintuun, ettei se heittäisi niin, että olisi vähän takana tai edessä.
Silloin sen tarkennuspisteen pitäisi pysyä täsmälleen siinä linnun päässä. Jos sulla on vaikka joku ryhmä tarkennuspisteitä tai joku muu tarkennustapa, tarkennus napsahtaa siihen kohtaan, minkä päällä tarkennuspiste on. Tarkennusta voi säätää epäherkemmäksi, jolloin se ei hypi tarkennuspisteen eteen sattuvien muiden kohteiden vuoksi.
Tää on sitä ammattitaitoa. Tekniikka ei korvaa kaikkea. Tarkentamisesta on kirjoitettu varmasti vaikka miten monta liuskaa matskua.
Joo, sen verran "ammattitaitoa" tai edes jotakin taitoa on kertynyt näiden vuosien aikana, että osaan jo tunnistaa käytössäni olevien laitteiden rajoitukset ja ominaisuudet, ja otan huomioon ne kun otan valokuvaa - myös AF:n osalta.
Nyt puhuin ja tarkoitin lähinnä sellaista ihanteellista AF systeemiä joka olisi oikeasti juuri niin tarkka kuin antaa olettaa. Eli jos ryhmä tarkennuspisteitä on valinnut 30metrin päässä epäsuorasti kohti lentävän lentävän linnun (ei vain nokkaa tai pyrstöä), niin vaikka 400mm, f/4 aukolla seuraava tarkennus tosiaan lukitsee kohteen ja ennakoi liikettä, niin että tarkennuspisteiden alueen lintu tosiaan on fokuksessa lopullisessa kuvassa.
Toki tämä onnistuu jo nyt useinmiten, ja vielä useammin parhailla uusilla DSLR AF systeemeillä (Canon, Nikon). Ja olen saanut sellaisen käsityksen, että erityisesti Sony A9 on tässä erikoisen hyvä...En tiedä, koska en omista kyseistä runkoa. Mutta raporttia sen AF kyvyistä lukenut käyttäjiltä ja arvosteluista.
'Why should I feel lonely ? is not our planet in the Milky way?'
AnHa kirjoitti:Tää on sitä ammattitaitoa. Tekniikka ei korvaa kaikkea. Tarkentamisesta on kirjoitettu varmasti vaikka miten monta liuskaa matskua.
Ei auta. Nykytietämyksen mukaan peilietsinkameralla ei pysty saamaan tarkkaa kuvaa automaattitarkennuksella. Se on fysikaalinen mahdottomuus. Vain peilitön pystyy tarkentamaan juuri siihen tirppaan ja juuri sen tirpan silmään mihin halutaan. Ihmisjoukostakin se poimii juuri sen henkilön silmät, jota ajattelet.
Tämä ei sitten olut peili vs. peilitön väittely, ainakaan minun osaltani ;-)
'Why should I feel lonely ? is not our planet in the Milky way?'
