ptakala0 kirjoitti:
Sekä Nikonilla että Canonilla on patentit plakkarissa tai haussa BSI stacked - sensoriin.
Yksittiäisen teknologian avulla saavutettu kilpailuetu kestää harvoin. Välikaikaista etua voi toki saada joksikin aikaa mutta kyse on enemmänkin kuukausista kuin vuosista.
Patentteja on kaikilla iso kasa ja joku osa niistä joskus päätyy tuotantoon. Mutta ne on puolijohdetouhussa vasta ensimmäinen askel. Tuotantopuoli on valtava haaste ja nimenomaan siellä se economics of scale toimii jos puskee muutaman miljoonan kamerasensorin lisäksi ulos satoja miljoonia pikkusensoreita per vuosi. Ja esim. Nikonin perinteiset sensoriyhteistyökumppanit eli Toshiba ja Renesas menivät ikävästi myymään fab:it Sonylle.
Sensorien kilpailuetu (väliaikaisesti kuukausia kestävä) on ollut Sonylla nyt jonkun 6 vuotta. Nikon D850:ssä piti olla Nikonin muualla teettämä sensori vaikka kaikki mittaukset (DR, gain switchit, lukunopeus...) huusivat, että se on Sonyn tekkistä. Ja pilkottaessa sieltäkin Sony IMX leima löytyi.
Tokihan tilanne voi muuttua, mutta ihan jengi tosiaan meinaa, että Canon ihan vaan huvikseen teki EOS R:n sensorilla joka on todella monessa suhteessa kilpailijoita jäljessä. Foorumit on toki puolillaan maailmalla väkeä jotka hallusinoi mm. siitä, että Canon voisi 1DXII:n sensorista pyöräyttää kilpailukykyisen peilittömän urheilukuvaajalle.
ptakala0 kirjoitti:
Ja kameroissa kuitenkin ratkaisee kokonaisuus ja se onkin sitten kokonaan eri tarina käytettävyyksineen ja yhteensopivuuksineen, huoltopalveluineen, brändimielikuvineen jne.
Ja kukaan ei väittänyt muuta; totesin ainoastaan yllä että peilittömissä sensorilla on paljon enemmän merkitystä kuin peilivehkeissä toimintokjen toteuttamisessa. Jossain kohtaa se raja tulee sillekin kuinka pitkälle pääsee isommalla kahvalle ja pissankestävyydellä pakkasessa.
ptakala0 kirjoitti:
Mistäs nuo luvut on peräisin.
Canon tekee kameroilla hyvää tulosta.
Nikon ei ole tehnyt tappiota ainakaan parina viime vuotena.
Canonilla on taloudellisten resurssien puolesta mahdollisuudet vaikka mihin.
Halu ja toteuttamiskyky voi olla sitten toinen tarina.
Numerot on suoraan kyseisten firmojen talousraporteista ja puhun nimenomaan kamerayksiköistä. Nikonin Imaging yksikön liikevaihto on tippunut tasaiseen tahtiin vuositolkulla vain vauhdin vaihdellessa, välillä tehty tappiota, välillä pikkuvoittoa, mutta vaihto/markkinaosuus on sukeltanut vain nopeuden vaihdellessa. Nikon Imaging H1 vaihto 2016: 263 Miljardia jeniä, vuonna 2018: 175 miljardia jeniä ja ennuste ensi vuodelle 150. Hyvinhän sit sit varmaan menee jos vaihdon puolittumiseen menee yli 3 vuotta...
Canon Imaging on säilyttänyt liikevaihdon pitkällä aikavälillä paljon Nikonia paremmin, mutta melkein 10% sielläkin viimeisenä puolivuosijaksona sukellettiin vs. edellinen vuosi.
Canonilla on kokonaisuutena kivasti taloudellisia resursseja, mutta on eri asia haluaako ivestoida kopiokoneliiketoiminnan jne. voitot kilpailuun markkinaosuudesta kutistuvalla/pysähtyneellä markkinasegmentillä; sitähän kamerabusiness on jo vuosia ollut. Sonyn investoinnit sensoreihin on ollut n miljardia dollaria per vuosi (fabien rakennusta, ostamista, R&D:tä) lähemmäs 10 vuotta, sillä se markkina-asema ja teknologiaetumatka on hankittu. Noissa investoinneissa ei olisi tasan mitään järkeä jos tuotettaisiin muutama miljoona kamerasensoria per vuosi.