Tänään (14.10.) tehtiin lokakuun lämpöennätyksiä, parissakympissä huiteli Anttolassakin. Viime viikolla oli yhtenä aamuna kuusi miinuksella. Yksi aika outo tyyppi oli oven pielessä yhtenä aamuna, olisi kait mielellään tullut lämmittelemään.
Kuuraa oli puussa ja maassa pakkasyön jäljiltä
Syksyisin joutuu uhrautumaan kulttuurimatkoille, jopa etelään.
tervehdys.
1.Ötököitä en voi väittää tuntevani, jotenkin herää kysymys: harrastatko perhonsidontaa?
2. Jonkun tunnetun sydänsavolaisen Luonnonvalokuvaajan valkosorsakuvissa joskus taannoin väitettiin olevan yliterävöityksen seurauksena tuommoista valkoista reunaa. Oletkohan kuvallasi saattamassa meitä yhden osa-alueen perimmäisten kysymysten ratkaisun äärelle?
3. Betonikulttuuriin minulla ei ole varsinaista kantaa, tiilirakenteet jotenkin mukavamman oloisia. Maanjäristysalueet asia erikseen.
Jos tuollasen perhon onnistus sitomaan, siihen tuskin koukkuja tarvis; lohi kuolis joko hämmästyksestä tai nauruun, ja sen vois haavilla koukata paattiin... En tunne ötököitä miekään, vaan vaimo etti kirjoista ja sano että se on hallakehrääjä, poecilocampa populi. Mie uskon, kunnes toisin todistetaan.
Jääreunukset tosiaankin lehissä näytti omaan silmään mukavilta, kun veti terävöintinupit LR:ssa kaakkoon. Valkosorsakuvaajan motiiveihin en ota kantaa.
Tuota teatteritaloa luultiin ihka uudeks, vaan sitten selvis, ettei ne ookkaan rakennustelineet noissa nurkissa, vaan jotain tukia. Arkkitehtuuritoimistoksikin luultiin "Nikolai Ceausescun seuraajat" -toimistoa, vaan väärässä oltiin siinäkin... Oikeesti 35 vuotias teatteritalo Lahdessa on edelleen toimiva. Pompöösiltä näyttää, eikä vähiten ympäristöltään, mutta parkkipaikkaa riittävästi vieressä, mummobussit voi purkaa lastinsa suoraan ovelle, sisällä pääsee liikkumaan apuvälineellisetkin, lavasteet kulkee koneella. Eka kertaa oltiin, saatetaan ajella toistekin. Lauantain päivänäytöksessä Sound of Music viimeistä paikkaa myöten myyty, meijän rouvalta meni paketti nenäliinoja kun ne lapset laulo - nuorin 8 v. - ja esiintyi niin... ja siinä ja siinä etten tarvinu itekin. Musiikki tuli lavanedusmontusta jotenkin puurona, vaimonkin mielestä, se kun siitäkin jottain on ymmärtävinnään. Toisin kuin mie. Ihan kuin itte monttu kaiuttais liikaa ja sotkis jo siellä lähtöpäässä? Vaan pieni haitta oli se, kiitokset ja isot kädet Lahden Kaupunginteatterille, ohjaajalle, näyttelijöille ja tekniikalle!
Kiitokset pjm kehuista, mutta ihan menee kaluston piikkiin tuo kuva: Panin vaan sen ai-aaähvän päälle komennolla vasempaan silmään, ja automatiikka hoiti loput! Mallille tietysti erityiskiitokset siitä, että maltto oottaa sen aikaa ko kävin hakemassa kameran.
