Ajankuva

[©pjm]

Kolmisen vuotta vanha jo tuon kuvan aihio mutta tänään näytti ihan samalta ulkona....

[Maffer]

Metsän verisuonia nämä.

[©pjm]

Niitähän ne. Kuljettavat elämänverta luontoon jotta ihmisen olisi siellä hyvä henkisestikin kulkea.
Itse ainakin saan imettyä puilta jotain jota ei reseptilläkään apteekista saa.
Japanissa kyllä saa, jopa lääkärin määräyksellä.
Lääkemääräyksen luontoon.
Osaavat ajatella.
Toisin...

[JL Anttola]

Oon joskus kuullu jonkun ihmisen sanovan, että miten siellä metsässä voi olla, siellä on pelottavaa! Oikein pysäytti ajattelemaan, miten toisin voi toinen tuntea.

Mutta ei se ole minulta pois, ei minun tarvitse tietää, mikä on toisille hyväksi. Kun ei aina oikein tiedä sitäkään, mikä on itselle hyväksi... ihmettelemään vaan laittoi.

JL

[©pjm]

Nii-i, en miekää kaikista metsistä aina oo tykänny, enkä opi varmaan tykkäämään. Kyllä niissä tulee silti liikuttua, tiiä onko se sitten pelon tapasta vai jotain muuta joka aiheuttaa jonkinlaisen hylkimisreaktion joissain metsissä.

Mut kantti x kantti kaupunkirakennusten keskellä ei oo hyvä miun olla kovin pitkään. Kait kammo kun työn puoleen kolunnu niitte sisä- sekä ulkopuolella. Enite sisä.
Toinen kammon kohde o etelän aurinkorannat. En oo käyny enkä mee!

Mut kotimainen mettä muutes kyllä on ihmisen oikee ystävä. :)

[JL Anttola]

Aurinkorannoilla kuulemma aamulla kun sinne mennee ensimmäiset turistit, ihmiset mennee sinne, missä jo on muita, mahollisimman lähelle muita. Paitsi suomalaiset; ne mennee siihen kohtaan, mistä on mahollisimman pitkä matka muihin...

Oon pitäny itteeni mettäihmisenä; vaikka oon vilkas karjalainen syntyjäni, viihyn iteksein metässä. Mutta tuossa veli mafferin ja veli pjm:n opastuksella huomasin, että suppee oli oma katsantokanta: Metässä on hyvä olla, kun on Suomessa, eikä oo sivistyksen pariin liian pitkä matka, ja tietää missä päin se on. Eli varsin vois pelottavaks muuttua tilanne Afrikassa tai Siperiassa. Tai jo Lapissa, jos on suunnat sekasin ja matkaa oletettavasti muitten luokse enemmän ko minkä kulkemiseen voimat ja mukana olevat eväät riittää. Ja joskus on ollu epämiellyttävän puolella sekin tilanne, ko leikkienduro on akseleitaan myöten suossa, voimat ei meinaa riittää irrottamiseen, eikä oo tarkkaa havaintoa, mihin päin ja miten kauan pittää kävellä...

Mutta mennääs filosohviasta valokuvaukseen: Tänne kuvaosastoon vois veljet oikeat valokuvaajat laittaa oman topiikin metsälle. Yrittäsin ottaa oppia sieltä. Paljon on kennoa poltettu miun kameroissa tuolla metsän sisässä, eikä vielä ykskään ruutu oo tietsikalla näyttäny miltään eikä tuonut sitä tilannetta, paikkaa ja tunnelmaa, mitä siihen on yritetty vangita; miten se tehhään?

JL

[©pjm]

"missä jo on muita, mahollisimman lähelle muita"
Tuttu juttu, parkkipaikoillakin, 50 paikkaa ja ne kaksi autoa aina viereisissä ruuduissa.
Suomalaisten elämäntapa?

"vaikka oon vilkas karjalainen syntyjäni, viihyn iteksein metässä"
Meit on sitte kaksi.

"Tai jo Lapissa..."
Juu, järki päässä aina jos ei mettä oo tuttu kotiinpalata.

"Tänne kuvaosastoon vois veljet oikeat valokuvaajat laittaa oman topiikin metsälle"
Kannatan, outo alue miulle ollut aina mettä oikein kuvata.

[Maffer]

Autohommissa homma menee joskus niin että jos ruudussa on oman merkin biili, niin siihen tietty viereen kun on samanhenkistä jannua ehkä liikkeellä. Sellaisen kumman huomion vaan tehnyt, että vaikka jättäis Volgan etäälle muista niin kauppareissun jälkeen siinä on todennäköisesti 5 muuta Volgaa ympärillä.

[©pjm]

Jep. Bemit kokoontuu monesti liki toisiaan ja totta myös tuo Volgien läheisyys parkkialueilla. :)
Kait se suomalaisuus ja merkkikaveruus osin sen saa aikaan?

Perjantaina iltasella jätin auton oikeesti sivuun tyhjälle alueella yhden kauppakeskuksen parkkihalliin. Mut kuinkas kävi? Takas kun tulin ni viereiseen ruutuun oli ilmestynyt tietysti auto. Liki meiän Virsun pelkääjän kylkeä vielä. Lähellä oli kymmeniä tyhjiä paikkoja, ihan sisäänmenon oven edessä. Mut se toisen läheisyys kait veti puoleensa. :D