Raakamateriaalilla on kuitenkin suuri merkitys tonaalisuuden kannalta, millä taas on, tai voi olla suuri merkitys lopputuloksen kannalta. Jos komposiitissa käytetyt kuvat on otettu kovin erityyppisessä ja erisuuntaisessa valossa on niiden yhteensovittaminen paljon vaikeampaa, kuin mikäli ne olisi otettu samantyyppisessä valossa. Kuvasta riippuen tämä voi olla joko ratkaisevaa, tai sitten ei niin tärkeää, mutta joka tapauksessa jälkikäsittely helpottuu, jos osaelementit ovat jo lähtökohtaisesti tonaalisesti yhteneviä. Varjojen suunnat ja huippuvalojen sijoittuminen ovat ainakin sellaisia asioita, joita ei oikein voi yhdenmukaistaa edes Photoshopissa, ja ne ovat asioita jotka vaikuttavat suuresti komposiitin luontevuuteen. Kuva voi olla selvän fantastinen, mutta jos valo on jotenkin "väärin", sen usein aistii, vaikkei tarkalleen osaisi heti sanoa mikä kuvassa ei tunnu olevan aivan kohdallaan.puuhapete kirjoitti:Mulle taas se on lähinnä haaste saada jälkikäsittelyssä raakamateriaalista halutunlainen. Olettamus siitä että valmis kuva ei voi olla onnistunut sen vuoksi että raakakuvat on "mitä sattuu" ei pidä siis paikkaansa.
Haasteen kiehtovuuden ymmärrän täysin. Siitähän komposiiteissa on kysymys: rakennetaan elementeistä jotakin, mitä ei muuten olisi olemassa. Se on mielestäni valtavan kiehtovaa, hauskaa, haastavaa ja luovaa puuhaa. Loppu on tietenkin tyylilajivalintaa; haetaanko realistista kuvaa, naivistista, surrealistista, fantasiaa tai jotakin muuta. Se tietenkin määrittelee myös niitä seikkoja, jotka komposiitissa kokee tärkeiksi.
Jos et jo ole katsonut Phlearnin PRO komposiittitutoriaaleja, niin olen varma, että tykkäisit niistä kuin hullu puurosta! Esim. A Dark Force on aivan tajuton, samoin vanhempi Bakster, uudempi Parallax. Nyt kun kaikkiin pääsee käsiksi kympillä kuussa ja tilauksen voi keskeyttää milloin vain, kannattaa tsekata. Huikean hienoa materiaalia.
