Uusia ideoita kehitellessä menny viime viikot.
Yks vielä muistoksi eräältä aamulta Kåfjordin kalareissulta.

Lissää ohvitopiikkia. Kun ihmiset hengittää autossa, missä on oleskelulämpötila, ilmaan syntyy kosteutta. Siinä lämpötilassa se pyssyy kaasumaisena, mutta kun se kaasun tapojen mukkaan leviää kaikkialle - myös sinne seinässä olevan eristeen sekkaan - se löytää sieltä kastepistettään vastaavan, kylmemmän lämpötilan. Ja tiivistyy vedeksi. Kylmä puoli pitäs olla se hengittävä puoli, mutta kun siellä on viimisenä pelti - lämpöä hyvin johtava ja täysin vedenpitävä pinta. Eli huonoin mahollinen ulkopinta tuon kosteuden kannalta. Se kosteus alkaa joko tiivistyä siihen pellin sisäpintaan, ja valumaan siinä kohti lattiaa, tai sitten jo sinne eristeen sissään. Mitkä kummatkaan ei oo hyviä asioita. Miun kovasti vajavaisen ymmärryksen mukkaan ratkasut vois perustua joko siihen, että eristeen ja ulkopellin väliin jäis pien tuulettuva rako, mikä samalla merkitsis kovaa lämmönhukkaa, tai sitten se eristeen sisäpinta saatas veenpitäväks, eli höyrysulku sinne lämpimälle puolelle. Ongelma on tuossa jälkimmäisessä saaha se höyrysulku riittävän tiiviiks, kun ulkopinta ei oo hengittävä. Kosteus sinne välliin löytää aika pienestä vuodosta.Kääkkä kirjoitti:Vähän offtopickia mutta tuolla monet eristäny seuraavasti: äänieriste, villat, huurusulku ja sen päälle pintaverhoilu. Liekkö ois fiksumpaa jättää se kelmu pois kokonaan. Filmivanerista pintaverhoilu ni hengittää pikkusen rakosista. .