Viime viikonloppuna lehtipuiden vihreys ja muutenkin maiseman kauneus räjähti käsiin. Vietin äitienpäivän helteisen iltapäivän Kangasalan nähtävyyksiä kiertäen ja kuvaillen. Kaksi ensimmäistä kuvaa on Haralanharjun maisemista, samoista jotka inspiroivat Z. Topeliuksen kirjoittamaan kuuluisan "Kesäpäivä Kangasalla" -runonsa. Kaksi viimeistä kuvaa Pelisalmelta.
Kauhean vähän kommentointia, mutta laitetaan nyt sentään jotain.
Mpausio: Hieno, yksinkertainen kuva, helppo ja miellyttävä katsoa. Tyhjää tilaa käytetty rohkeasti isolla pensselillä.
Arza22: Tykkään molemmista kuvista tosi paljon. Laidunmaiden halki menevä soratie johdattaa katsomaan kuvaa syvemmälle. Toisessa kuvassa lempeä valo joka tuo kuvaan melkein satumaisen tunnelman. Sillanpätkä sommiteltu hyvään kohtaan.
Arzalla kaunis maalaismaisema, jossa tie kuljettaa katseen syvälle maisemaan. Syvemmälle kuvaan mennessä laskeva kontrasti ja nouseva kirkkaus tukee syvyysvaikutelmaa. Tunnelma on seesteinen.
Oikean reunan puiden lehvästö jää mielestäni liian tummaksi ja kuva hyötyisi varjojen avaamisesta siltä osin. Taivaan sini taittuu yläosastaan jo purppuran suuntaan ja on mielestäni turhan tumma ja ylisaturoitunut.