Vähätkin sanat kuvien yhteydessä imuttavat ajatukset kauas tuonne todella paljon paremmin kuin pelkät sanattomat kuvat.
Täälläkin monesti esillä kuvasarjaa jostain tiesmistä, pelkän valtion tai kaupungin nimellä. Pari asian avaavaa sanaa kuvalle niin juttu erottuu heti edukseen. Vanha kaupunki, pormestarin hirttopuu, aisankannattajan hauta jne...
Se mitä kunnioitan niin näissä jutuissa ei esitellä itse kuvaajaa ja seuruetta eestä ja takaa rannalla ja puussa vaan kuvissa on SE, itse asia.
Sinne ja takaisin
-
- Viestit: 9478
- Liittynyt: Joulu 10, 2003 15 : 43
- Paikkakunta: itähelsinki
- Viesti:
Re: Sinne ja takaisin
Se kuvausrooli on vaimolla. Mun kuvissa ei tosiaan näy minua (yäk) tai vaimoa (no comments), vaan koitan tehdä sellaista kuvaa, jota itse jaksaisin jonkun toisen reissusta katsoa.©pjm kirjoitti:Se mitä kunnioitan niin näissä jutuissa ei esitellä itse kuvaajaa ja seuruetta eestä ja takaa rannalla ja puussa vaan kuvissa on SE, itse asia.
Toisaalta kääntöpuolena on sitten se, että pelkkien kuvien perusteella ei pysty sanomaan kuka reissussa on ollut. Siksi vaimo ja vaimon kamera.
Innovoija (innovator) – 2–3% väestöstä: uskalias, koulutettu, omaa useita informaation lähteitä;
---
blogi
---
blogi
-
- Viestit: 9478
- Liittynyt: Joulu 10, 2003 15 : 43
- Paikkakunta: itähelsinki
- Viesti:
Re: Sinne ja takaisin
Kaikki loppuu aikanaan. Tosin sitä ennen sankarimme kokee kammottavan Maharadjan koston ja matkustaa elephantilla.
Innovoija (innovator) – 2–3% väestöstä: uskalias, koulutettu, omaa useita informaation lähteitä;
---
blogi
---
blogi
-
- Viestit: 3920
- Liittynyt: Huhti 09, 2014 10 : 10
- Viesti:
Re: Sinne ja takaisin
Hieno reportaasi kaikkiaan. Hyviä dokumentaarisia valokuvia ja tutun varmaa asian ja ironian sävyttämää kerrontaa.
Katson näitä mielelläni tässä muodossa, mutta en koe minkäänlaista hinkua lähteä tuohon osaan maailmaa, vaikka tiedostankin sen monet kiehtovat ja rikkaat kulttuurihistorialliset piirteet. Minulle kuitenkin liikaa ihmisiä, liikaa melua, saastetta ja järjestelmällistä epäjärjestelmällisyyttä. Aiemmin tarkoitukseni oli kysyä selvisittekö ilman Maharadjan kostoa, mutta onhan se todennäköistä, että bakteerikannan muuttuessa se iskee lähes väistämättä. Ruuan ei tarvitse olla edes pilaantunutta. Bakteerikanta on vain erilainen. Sama saattaa tapahtua intialaiselle, joka tulee Suomeen.
Ei kuitenkaan koskaan pidä sanoa "ei koskaan". Ehkä joskus tulee kuitenkin lähdettyä tuonnekin. Kun voitan lötössä. Mene ja tiedä.
Katson näitä mielelläni tässä muodossa, mutta en koe minkäänlaista hinkua lähteä tuohon osaan maailmaa, vaikka tiedostankin sen monet kiehtovat ja rikkaat kulttuurihistorialliset piirteet. Minulle kuitenkin liikaa ihmisiä, liikaa melua, saastetta ja järjestelmällistä epäjärjestelmällisyyttä. Aiemmin tarkoitukseni oli kysyä selvisittekö ilman Maharadjan kostoa, mutta onhan se todennäköistä, että bakteerikannan muuttuessa se iskee lähes väistämättä. Ruuan ei tarvitse olla edes pilaantunutta. Bakteerikanta on vain erilainen. Sama saattaa tapahtua intialaiselle, joka tulee Suomeen.
Ei kuitenkaan koskaan pidä sanoa "ei koskaan". Ehkä joskus tulee kuitenkin lähdettyä tuonnekin. Kun voitan lötössä. Mene ja tiedä.
Sapere aude.
---
flickr
---
flickr
Re: Sinne ja takaisin
Suuret kiitokset mremoselle tästäkin pläjäyksestä! Hienoa katsottavaa, hienoja kommentteja!
Itse olen jo vähän luovuttanut tuollaisten kohteitten osalta; liian pitkät lennot, liian eksoottista ruokaa... nojatuolimatkailu on mukavampaa. Kuvat vs. joku tv-dokumentti on vähän sama kuin kirja vs. elokuva; toisessa määräät itse vauhdin ja sen, mihin kiinnität huomiota. Kaikissa toki tekijän ammattitaito on isossa roolissa, tai se, että esityksen henki kohtaa katsojan hengen.
Sallittaskohan tässä pieni anekdootti? Laitan kuitenkin.
Olen syntynyt 1950, ja vanhin siskoni oli 21 vuotta minua vanhempi. Hän lähti 50-luvun alussa Helsinkiin opiskelemaan, kohtasi siellä englantilaisen miehen, ja ajautui maailmalle. Mies oli maansa ulkoministeriön palveluksessa, ja heidän ensimmäinen tukikohtansa oli Pakistan. Kolmen vuoden välein kävivät Euroopassa pidemmällä lomalla, ja silloin myös Suomessa. Ensimmäisellä reissulla oli mukana diaprojektori, ja Pakistanista käsin tehdyiltä matkoilta olevia kuvia. Minun pikkupojan mieleeni on lähtemättömästi piirtynyt tuo Taj Mahal niistä kuvista. Minun lapsuudenkotini sijaitsi Imatralla kauppalan vuokrakasarmissa. Ikkunaa vasten viritettiin lakana, mihin diat heijastettiin, naapuruston väkeä oli meillä sisällä niin paljon kuin mahtui ja loput katselivat pihalla lakanan toisella puolella näkyviä kuvia, näytös taisi yleisön pyynnöstä olla useampana iltana... oli valokuvaajalla herkullisempi asema silloin kuin tämän päivän netin kaiken kattavassa ylitarjonnassa! Diaprojektorin osti siskoni mieheltä paikallinen valokuvaamo; taisi tuontitullit ja saatavuuskin näytellä vielä 50-luvulla sellaista osaa, että oli molemmille käypä se kauppa?
Tämä vanhin siskoni sekä miehensä lepäävät eteläisessä Englannissa jo haudoissaan; pari vuotta sitten kävin siskoni hautajaiset siellä. Värikkään ja ei-ihan-tavallisen elämän hän vietti. Hänen Englannissa ja/tai Italiassa asuville lapsilleen - kukaan ei edes puhu suomea - kokoan aina silloin tällöin kuvakoosteita Suomesta, heidän äitinsä synnyinmaasta. Siskoni synnyinpaikka oli tosin Viipuri.
Tällaisiin muisteloihin kirvoitti mremosen kuvakavalkaadi; jos koet tämän asiaan kuulumattomaksi, niin otan pois?
JL Anttola
Itse olen jo vähän luovuttanut tuollaisten kohteitten osalta; liian pitkät lennot, liian eksoottista ruokaa... nojatuolimatkailu on mukavampaa. Kuvat vs. joku tv-dokumentti on vähän sama kuin kirja vs. elokuva; toisessa määräät itse vauhdin ja sen, mihin kiinnität huomiota. Kaikissa toki tekijän ammattitaito on isossa roolissa, tai se, että esityksen henki kohtaa katsojan hengen.
Sallittaskohan tässä pieni anekdootti? Laitan kuitenkin.
Olen syntynyt 1950, ja vanhin siskoni oli 21 vuotta minua vanhempi. Hän lähti 50-luvun alussa Helsinkiin opiskelemaan, kohtasi siellä englantilaisen miehen, ja ajautui maailmalle. Mies oli maansa ulkoministeriön palveluksessa, ja heidän ensimmäinen tukikohtansa oli Pakistan. Kolmen vuoden välein kävivät Euroopassa pidemmällä lomalla, ja silloin myös Suomessa. Ensimmäisellä reissulla oli mukana diaprojektori, ja Pakistanista käsin tehdyiltä matkoilta olevia kuvia. Minun pikkupojan mieleeni on lähtemättömästi piirtynyt tuo Taj Mahal niistä kuvista. Minun lapsuudenkotini sijaitsi Imatralla kauppalan vuokrakasarmissa. Ikkunaa vasten viritettiin lakana, mihin diat heijastettiin, naapuruston väkeä oli meillä sisällä niin paljon kuin mahtui ja loput katselivat pihalla lakanan toisella puolella näkyviä kuvia, näytös taisi yleisön pyynnöstä olla useampana iltana... oli valokuvaajalla herkullisempi asema silloin kuin tämän päivän netin kaiken kattavassa ylitarjonnassa! Diaprojektorin osti siskoni mieheltä paikallinen valokuvaamo; taisi tuontitullit ja saatavuuskin näytellä vielä 50-luvulla sellaista osaa, että oli molemmille käypä se kauppa?
Tämä vanhin siskoni sekä miehensä lepäävät eteläisessä Englannissa jo haudoissaan; pari vuotta sitten kävin siskoni hautajaiset siellä. Värikkään ja ei-ihan-tavallisen elämän hän vietti. Hänen Englannissa ja/tai Italiassa asuville lapsilleen - kukaan ei edes puhu suomea - kokoan aina silloin tällöin kuvakoosteita Suomesta, heidän äitinsä synnyinmaasta. Siskoni synnyinpaikka oli tosin Viipuri.
Tällaisiin muisteloihin kirvoitti mremosen kuvakavalkaadi; jos koet tämän asiaan kuulumattomaksi, niin otan pois?
JL Anttola
-
- Viestit: 28
- Liittynyt: Joulu 13, 2017 17 : 56
Re: Sinne ja takaisin
Voihan tuo jonkun tulkinnan mukaan olla asiaan kuulumaton, mutta älä poista. Mukavaa luettavaa.
-
- Viestit: 9478
- Liittynyt: Joulu 10, 2003 15 : 43
- Paikkakunta: itähelsinki
- Viesti:
Re: Sinne ja takaisin
Kiitos. Kiva kun kelpasi.JL Anttola kirjoitti:Suuret kiitokset mremoselle tästäkin pläjäyksestä! Hienoa katsottavaa, hienoja kommentteja!
Lennot oli kyllä aika killerit. Meno HEL-MUC-DEL ja Munchenissa 6 tunnin vaihto. Paluu DEL-FRA-HEL ja Frankfurtissa 2 tunnin vaihto. Lähtö Delhistä yöllä 3:20 ja Suomessa 13:00. Jos lennot olisivat olleet tiedossa etukäteen, niin ehkä olisi jäänyt lähtemeättä.Itse olen jo vähän luovuttanut tuollaisten kohteitten osalta; liian pitkät lennot, liian eksoottista ruokaa... nojatuolimatkailu on mukavampaa.
Ei, kyllä tämä tähän sopii. Silloin varmastiTaj Mahal on tehnyt vieläkin syvemmän vaikutuksen kuin nyt.Tällaisiin muisteloihin kirvoitti mremosen kuvakavalkaadi; jos koet tämän asiaan kuulumattomaksi, niin otan pois?
JL Anttola
Innovoija (innovator) – 2–3% väestöstä: uskalias, koulutettu, omaa useita informaation lähteitä;
---
blogi
---
blogi