Voit tehdä kuvat itse jossain kuvankäsittelyohjelmassa, käyttää valmiita kuvia CD ROM -levyltä, skannata paperikuvia tai dioja, kopioida kuvia suoraan verkosta tai käyttää digitaalikameralla otetttuja kuvia. kuvankäsittelyohjelmat Kuvankäsittelyohjelmat jaetaan bittikartta- ja vektorigrafiikkaohjelmiin. Valokuvien käsittelyyn käytetään aina bittikarttaohjelmia. Bittikarttaohjelmilla voi myös itse luoda kuvia alusta alkaen. Vektorigrafiikka soveltuu tarkkarajaisten ja väreiltään selkeiden kuvaelementtien tekoon (esim. logot). Vektorigrafiikkatiedostoja voidaan muuttaa bittikarttamuotoon ja päinvastoin. Www-sivuilla käytettävät kuvat ovat edelleen bittikarttamuotoisia - tosin vektorigrafiikkaan perustuva kuvaformaatti tekee tuloaan. Suosituimpiin shareware-tyyppisiin bittikarttaohjelmiin kuuluu hinnaltaan edullinen Paint Shop Pro, joka on suhteellisen helppokäyttöinen. Uusimpaan versioon (5) sisältyy myös gif-animaatioiden tekoon tarkoitettu Animation Shop. Lisäksi 5-versio tuntee tasot (layers). Ammattilaisten keskuudessa käytetyin bittikarttaohjelma on varmasti Photo Shop, josta keväällä ilmestyi 5-versio. Photo Shop on kallis, mutta monipuolinen, ja sen käyttö vaatii jo hieman enemmän opettelua kuin Paint Shop Pron. Vektoriohjelmista tunnetuimpia ovat Corel Draw, Freehand ja Illustrator. digitaaliset kuvakirjastot Internet tarjoaa valtaisan kuvavaraston, jota voi käyttää hyväkseen www-sivuja toteutettaessa. Ammattimaiseen käyttöön tarkoitettujen kuva-arkistojen lisäksi verkosta löytyy monia maksuttomia kuva-arkistoja tai -kirjastoja, joiden tarjoamia kuvia jokainen voi vapaasti hyödyntää. Suurista kuvista esitetään yleensä ns. postimerkkikuva, jota klikkaamalla saa nähtäväkseen suuremman kuvan. Kuvia löytyy lukemattomilta aihealueilta. Tarjolla on myös www-sivuilla yleisesti käytettyjä koristeita, navigointielementtejä, ikoneja ja taustakuvia. Monissa kuva-arkistoissa on mahdollisuus tehdä helposti esim. näyttäviä otsikoita; valitset vain tyylin, koon ja värin tarjolla olevista vaihtoehdoista (esim. punainen kolmiulotteinen teksti mustalla varjolla) ja kirjoitat haluamasi teksin lomakekenttään. Sen jälkeen tallennat tekemäsi tekstikuvan omalle kovalevyllesi ja liität sen HTML-sivullesi. Kuvat voi tallentaa omalle koneelle yksinkertaisesti klikkaamalla kuvaa hiiren oikeanpuoleisella näppäimellä ja valitsemalla save as -toiminto. Kaikki kuvat Internetissä ovat tallennettavissa käyttäjän koneelle, mutta kaikkia kuvia ei silti voi vapaasti käyttää. Yksityiseen käyttöön kuvia voi kyllä kopioida, mutta kuvan laittaminen www -sivulle ei ole yksityistä käyttöä. Ennen kuin ryhtyy laittamaan kuvia www-sivuilleen kannattaa aina varmistua tekijänoikeuksista. Monet verkosta löytyvät kuvakirjastot ovat täysin yksityishenkilöiden ylläpitämiä. Kirjaston pitäjä saattaa vakuuttaa kuvien olevan tekijänoikeusvapaita, mutta näin ei välttämättä aina ole. Kuvakirjastoja löytyy myös CD ROM -muodossa. Monien grafiikkaohjelmien kylkiäisenä saa valtavia CD ROM -kuvastoja (esim. Corel Draw), mutta niitä voi ostaa myös erikseen. Yleensä näitä kuvia saa vapaasti käyttää ja muokata, koska ne ovat tekijänoikeudesta vapaita. kuvien skannaaminen Itse skannattujen kuvien määrä web-sivuilla on yleistynyt sitä mukaa kun skannerien hinnat ovat laskeneet. Tavalliselle web-käyttäjälle riittää taso- tai diaskanneri; rumpuskannerit on tarkoitettu ammattikäyttöön. Diaskannerilla on jälki parempaa, mutta hintaa laitteilla on kolmesta neljään tuhanteen. Halvimmat tasoskannerit maksavat alle 500 markkaa. Yleensä skannerin mukana tulee jonkinlainen kuvankäsittelyohjelma. Kaikki skannatut kuvat ovat bittikarttamuotoisia. Skannaus kannattaa aloittaa skannerin ja originaalikuvien puhdistamisella, sillä sormenjäljet ja pölyhiukkaset näkyvät helposti kuvassa. Seuraavaksi on hyvä miettiä kuvan käyttötarkoitusta ja lopullisen kuvan kokoa. Web-käyttö vaatii pienempää skannausresoluutiota kuin printtikäyttö. Näytön resoluutio on vain 72 pikseliä tuumalla, mutta kuvaruutukäyttöönkin tulevien kuvien skannaukseen on suositeltavaa käyttää tätä suurempaa resoluutiota. Skannausresoluution voi määritellä esim. kertomalla lopputarkkuus suurennus- tai pienennyskertoimella ja sen jälkeen 1,5:llä tai 2:lla. Jos kuvaa tullaan muokkaamaan paljon, saattaa olla viisainta käyttää suurempaakin kerrointa kuin kaksi. Mitään hyötyä ei kuitenkaan ole ylittää skannerin todellista erottelukykyä. Kuvaan myöhemmin tehtävät korjaukset onnistuvat parhaiten, mikäli skannaus on mahdollista suorittaa käyttämällä 24-bittistä suurempaa väriavaruutta. Skannattuja kuvia joudutaan yleensä aina korjailemaan kuvankäsittelyohjelmassa. Tavallisesti säädetään valoisuus- ja väriasteikkoa. Ensimmäinen säätötoimenpide koskee kuvan huippuvaloja ja varjoja. Kun ääriarvot on saatu kohdalleen, saattaa olla syytä muuttaa vielä keskisävyjen kirkkautta siten, että kaikki oleellinen tulee kuvasta esiin. Tämän jälkeen korjataan kuvan väritasapainoa. Eri kuvankäsittelyohjelmissa säätöjen suorittaminen tapahtuu hieman eri tavoilla. Jos kuva on skannattu yli 24-bittisenä, on syytä muuttaa se tässä vaiheessa 24-bittiseksi. Terävöinti kannattaa pääsääntöisesti tehdä kaikille skannatuille kuville. Terävöinti lisää vierekkäisten pikselien kontrastia ja tuo siten reunaviivat ja yksityiskohdat paremmin esiin. Jotkut kuvankäsittelyohjelmat sisältävät sharpen-filterin lisäksi unsharpen mask -nimisen suotimen, jolla pääsee edellistä kontrolloidumpaan lopputulokseen. Photo Shopissa unsharpen mask -filterissä on kolme liukusäädintä: amount, radius ja threshold. Web-sivulle tuleville kuville terävöinnin määräksi (amount) riittää yleensä alle 150% ja radius-arvoksi alle 1 pikseliä (usein 0,5 on sopiva). Threshold-arvo kannattaa usein pitää oletusarvossa (0), jolloin terävöinti koskee kuvan kaikkia pikseleitä. Toisaalta esimerkiksi muotokuvien kohdalla threshold-arvo voi olla suurempi, ettei henkilön jokainen pienikin ryppy tai juonne korostu luonnottomasti. Jos kuvaa tämän jälkeen pienennetään, on terävöinti syytä suuorittaa vielä uudelleen pienentämisen jälkeen. digitaalikamerat Ensimmäiset digikameroiden kuluttajamallit tulivat markinoille pari vuotta sitten. Kehitys etenee nopeaa vauhtia ja tekniset ratkaisut paranevat kaiken aikaa. Tavallista kameraa digikamera ei silti tule korvaamaan ainakaan vielä, mutta kuvaruutu- ja www-käyttöön kamera sopii mainiosti. Tavallisille kuluttajille tarkoitettujen digikameroiden hinnat vaihtelevat 2000:sta 9000:een. Näistä parhaat kelpaavat jo monenlaiseen visualisointiin ja hyötykäyttöön. Studiotyöskentelyyn ja ammattikuvaajille tarkoitetut kamerat maksavat kymmenistä tuhansista satoihin tuhansiin markkoihin. Digitaalikamera ei juuri ulkonäöltään ja toiminnoiltaan poikkea perinteisestä kamerasta. Merkittävä ero on filmin puuttuminen. Digikuvat otetaan sähköiselle CCD-kennolle ja tallennetaan kamerassa olevaan kiinteään muistiin tai irrotettavaan muistikorttiin. Irralliset pienet muistikortit ovat tietysti kätevämpiä, koska yhden kortin täytyttyä tilalle voi vaihtaa uuden. Kiinteä muisti sen sijaan on täytyttyään tyhjennettävä tietokoneelle ennen kuvauksen jatkamista. Kiinteä muisti vaihtelee 2 MB:stä 8 MB:iin. Muistikortteja on kahden tyyppisiä: SmartMedia-kortteja ja Compact Flash -kortteja. Edellisiä on saatavissa 2 MB:stä 32 MB:iin ja jälkimmäisiä 2 MB:stä 80 MB:iin (maaliskuussa 1999 128 MB). Käytetystä resoluutiosta ja valitusta pakkausasteesta riippuu, kuinka monta kuvaa kortille mahtuu Digikameroiden virrankulutus vaihtelee. Akkutyyppinen ratkaisu on paras, sillä se tarjoaa pisimmän kuvausajan. Akut voidaan joissain malleissa ladata kameran sisällä; joissain malleissa taas tarvitaan ulkoista laturia. Uusissa digitaalikameroissa on LCD-näyttö (liquid crystal display), josta otettuja kuvia voidaan tarkastella. Tämä on kätevää, koska epäonnistuneen kuvan voi heti poistaa. LCD-näyttöä voi käyttää myös etsimenä, tosin kirkkaassa valaistuksessa käyttö on ongelmallista. Makrokuvat otetaan aina LCD-näyttöä etsimenä käyttäen. Makrokuvia voi joillain malleilla ottaa jopa 3 cm:n päästä. Kameroiden mukana tulee kuvien tietokoneelle siirtoon tarvittava ohjelmisto ja kaapelit. Kuvien siirto kestää melko kauan sarjaportin kautta (8 Megaa siirtyy noin 20 minuutissa, sillä useinkaan siirto ei toimi kuin puolella sarjaportin maksiminopeudesta). SmartMediakorteille sopiva diskettiasemaan laitettava levykeadapteri (n.700 mk) lyhentää siirtoajan neljäsosaan. Tätä parempi ratkaisu on kuitenkin printteriporttiin liitettävä kortinlukija, jolla 8 Megaa siirtyy alle 20 sekunnissa. WIN98:n yleistymisen myötä USB-liitäntäiset digitaalikamerat poistavat tämänkin ongelman. Uusimmat digikamerat voidaan kytkeä myös televisioon ja videonauhuriin, jolloin kuvia voidaan katsella diaesityksen tapaan. Tavallisesti digitaalikameroiden tallennusmuoto on jpeg ja pakkausaste on itse valittavissa muutamasta vaihtoehdosta. Kuvan tarkkuus on 640 x 480, 1024 x 768 tai jonkin verran enemmän. Suuremmalla resoluutiolla tiedostokokokin tietysti kasvaa. Pakkaaminen pienentää tiedostokokoa, mutta heikentää samalla kuvan laatua. Digitaalikameralla otetuille kuville tehdään tarvittaessa samat korjaukset kuin skannatuillekin kuville.